Pennut ja näyttelyt

On jäänyt päivittäminen taas hetkeksi. Ollaan kisattu agilityssä ja rally-tokossa, mutta niistä ei kauheasti kerrottavaa riitä. Paitsi että ohjaaja voisi vähän tsempata. Agissa on tullut tuloksia 15-20 vp:een verran ja RT:ssa 2 x hylättyä tulosta. Olisi pitänyt kerrata säännöt ennen kokeeseen menoa, sillä koiralla oli ensimmäisellä radalla vääränlainen panta ja tokalla radalla ohjaaja töpeksi liikaa. Hakukokeeseen ehdin ilmoittaa Mion, mutta koe jäi taas kokematta, koska koira venäytti varpaan lenkillä.


Nefin kanssa oltiin Mynämäen ja Rauman näyttelyissä ja molemmista oli VSP ja viimeinen SERTi tarttui mukaan. Penne oli Mynämäellä ROP, sai viimeisen SERTinsä ja näin ollen valioitui!

Pari viikkoa sitten nappasin Hilpin kyytiin ja hurautin Jyväskylään M- ja N-pentutapaamiseen paimennuksen merkeissä. Kaikki Mion pennut ovat ihan mahtavia! Sosiaalisia, rohkeita ja luonnetta löytyy odotetusti. Todella positiivisia ja potentiaalisia pentuja! Kaikki pennut olivat rohkeasti mukana paimennuksessa ja osa väläytti kykyjä paimennukseen.


Alla olevat kuvat pennuista on ottanut Marjo Pitkänen

                                                           Never say never "Leia"

                                                           No gravity "Nola"

                                                          Nomen est omen "Oscar"

                                                           Nothing but gold "Stemma"

                                                           New hope "Toivo"

                                                          Name me moondance "Warre"

No speed limit "Hilpi"

Sunnuntaina lähdettiin Iidan ja Ilpon kanssa tallinnaan eestin voittajaan. Kelpeillä oli tuomarin muutos ja rodun arvosteli Tapio Eerola. Uroksia oli 4 kpl ja narttuja 2 kpl. Mio ja veteraani-uros, sekä molemmat nartut saivat ERIn ja SAn ja kaikille näille tuli titteli. Mio oli ihan täpinöissään, kun pääsi pitkästä aikaa näyttelyyn. Se pisti ihan ranttaliksi, eikä meinannut pystyä ravaamaan missään vaiheessa, kun oli niin niiiin iloinen olo. Kaikesta hulluttelusta huolimatta Mio oli ROP. Mio sai SERTin, joten siitä tuli nyt viron valio. Kauko oli myös ROP, joten jouduin Mion kanssa ryhmä-kehään. Sielläkin Miolla oli niin kova kiire että pari laukka-askelta sielläkin tuli. Jatkoon ei päästy, mutta kivaa oli olla Mion kanssa kehässä, kun se niin nautti esiintymisestä <3

Äidin luona asuvat Kamu ja Lyyti eivät voi kovin hyvin. Kamu liukastui talvella ja sen jälkeen sen takajalat ovat toimineet huonosti. Välillä ei ollenkaa. En nyt muista mitä kaikkea selkäkuvissa näkyi, mutta ainakin nivelrikkoa. Kamu elää vielä niin kauan kuin pystyy liikkumaan ilman kipuja. 

Lyyti oli laihtumisen takia verikokeissa ja sieltä haima-arvot olivat matalat. Hoitona on nyt syötetty sian haimaa ja tämä on auttanut, sillä haima-arvot olivat normaalit viimeksi. Viime viikolla, kun äiti meni kotiin, Lyyti tärisi selkä köyryssä. Eläinlääkärissä haima-arvot olivat normaalit, joten seuraavaksi epäiltiin selkä-kipuja. Ja selkäkuvissa löytyi yksi ylimääräinen lanne-nikama, luusiltoja, nivelrikkoa ja yksi nikama oli tiheämpää luu-ainesta. Lisäksi sydämestä kuului sivuääni. Nyt Lyyti on totaali levossa ja kovalla kipulääkityksellä. Sen loppuelämä tulee olemaan melko rajoitettua ja saa nähdä mihin suuntaan vointi menee.  

Liikkumisen suuri vaikeus

Viime sunnuntaina kisattiin pitkästä aikaa agilityssä oman seuran kisoissa. Sain nukuttua ja syötyä hyvin ilman paniikkia, mutta pieni jännitys ilmeni unohtamalla rokotustodistus kotiin. Kilpailukirjan mukana olon tarkistin moneen kertaan. Onneksi oli koti lähellä.

Arpaonni ei suosi minua koskaan, sillä olen joka kisoissa ensimmäisenä, oli kyse sitten tokosta tai agilitystä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja maksit aloittivat. Kun hain koiran autosta, jännitys alkoi puskea läpi. Minun ongelma on, että kaikki elintoimintani lamaantuvat kun jännitän ja liikuinkin radalla kuin ameeba. Onneksi rata tuli videolle, sillä sitä katsoessani tuli suunnaton raivo omaa liikkumistani kohtaan ja tsemppasin toiselle radalle. Ei sekään parhaalla mahdollisella tavalle mennyt.

Kolme rataa juostiin ja jokaisesta hylätty. Tulos ei harmittanut, sillä radoilla oli paljon hyvää: rimat pysyi ylhäällä, kaikki kontaktit onnistui ja Mion kanssa oli kivaa radalla! Jokaisella radalla keppien sisään meno epäonnistui, mutta Mio pujotteli loppuun asti.

Tkoon kuvia kisoista
Miosta oli 4 kuvaa tuolla kansiossa ja aika vauhdikkaita kuvia :D Onneksi Mio ei tippunut puomilta, sillä se yksi kuva antoi viitteitä siihen. Viimeisellä radalla Mio luiskahti sivuun puomin alasmenossa, eikä ottanut kontaktia siitä syystä, mutta en jaksanut ottaa kontaktia uudestaan, koska se ei ollut Mion vika (vaan vauhdin). Viimeinen rata ei tullut videolle, sillä huippupuhelimestani loppui akku.

Champion of Champions

Voittaja näyttelyn ryhmävoitosta syntyi tavoite saada Mio vuoden näyttelykoira-kilpailun sadan parhaan joukkoon ja saada kutsu Champion of Champions kilpailuun. Muistan, kun sanoin Iidalle, etten lähde mihinkään kauas näyttelyihin. Mutta myöhemmin kun Iida kysyi lähdetäänkö Imatralle, Mikkeliin, Kotkaan, niin jokaiseen oli vastaus: Joo! Lompakko kevyempänä ja autoon on kertynyt kilometrejä, mutta kaikki reissut ovat jääneet mieleen ja meillä on ollut todella hauska vuosi, enkä vaihtaisi mitään.

20 KV- ja KR-näyttelyä viime vuonna, joista 13 ROPia ja 3 VSPtä. Pisteitä saa siis ainoastaan KV-ja KR- ryhmäsijoituksista ja osallistujamäärän mukaan saa enemmän tai vähemmän pisteitä. Voittajanäyttelyn lisäksi pisteitä tuli Tampereelta, Hyvinkäältä ja Porista, ja jokaisessa Mio sijoittui toiseksi. Näyttelykoirakilpailussa Mio sijoittui sijalle 99 pisteillä 44. Usko meinasi välillä kadota, sillä 1. ryhmä on iso ja kelpiä ei helposti nosteta sieltä, mutta tavoite suoritettu!

Gaala järjestettiin 13.2. Vantaalla Saga congress centerissä. CoC-kilpailuun oli ilmoitettu 75 koiraa ja niiden esiarvostelut alkoivat kolmelta. Kilpailussa arvotaan parit, joista toinen tippuu ja toinen pääsee jatkoon. Mion pariksi oli arvottu newfounlandinkoira. Esiarvostelussa kaikki kolme tuomaria arvioi koiran ja itse kilpailu käydään illallisjuhlassa. Mio esiintyi esiarvostelussa todella hyvin ja sillä oli superhauskaa.

Esiarvostelun jälkeen oli aikaa laittautua juhlaa varten, joka alkoi kuudelta. Illallissalin vieressä oli koirille häkkialue ja alakerrassa oli pukuhuone ja vessat. Saliin oli rakennettu keskelle lava, jotta jokaisesta pöydästä näki kilpailun. Juhla alkoi veteraanikilpailulla, jonnka jälkeen oli alkupala ja pääruoka. Champions kisa alkoi kahdeksalta. Omalla vuorollaan, Mio asteli lavalle omana itsevarmana itsenään. Vauhtia ja intoa oli sen verran, että pelkäsin Mion hyppäävän catwalkin päässä alas. Edes-takas liikkeen jälkeen Mio ja Iida siirtyivät seisomaan lavan reunaan ja kun molemmat parit seisoi vierekkäin tekivät tuomarit valintansa ja päästivät nöffin jatkoon. Mion pari pärjäsi pitkälle kilpailussa, joten ei huonolle hävitty. Saatiin muistoksi iso ruusuke ja royal canin tuotteita. Jälkiruoka ja skumpat tarjoiltiin finaalien jälkeen ja pääsimme lähtemään kotiin pain kahdentoista aikoihin. Turkuun päästyämme kävimme vielä agility-hallilla, kun Iida halusi koittaa ohjata Mioa ja siellä oli vielä sopivasti kisaradat rakennettuina. Tämä kruunasi Mion päivän.

Kaksi viimeistä kuvaa ottanut Outi Toni.

Mio is going to be daddy

Nyt kun ultra sen vahvasti todisti, niin voin täälläkin hehkuttaa, että Miosta tulee isä! Astutus tapahtui jouluna kaksi kertaa eikä olisi voinut enempää mennä oppikirjojen mukaan. Molemmilla kerroilla viisi minuuttia tapaamisesta pari oli nalkissa. Pennut syntyvät viikolla 7.
Mio on nuori ja sillä on paljon vielä edessä harrastus-rintamalla, joten en ota kotiin pentua, vaikka mieli tekisi. Yksi narttu menee sijoitukseen :)

Mio ja Ceri

Ilmoittauduin Sonja Paavolan agilityn valmennus-kurssille ja kertoja on ollut jo kaksi. Ihanaa saada kelpi-ihmiseltä neuvoja ja näkemyksiä. Sonja osaa viedä meitä hyvin eteenpäin, kun tietää miten kelpin kanssa kannattaa toimia agilityssä. Ensimmäinen kommentti Sonjalta oli "Oho! En uskonut, että noin iso uros pääsee noin lujaa, sekä kääntyy ja liikkuu noin elastisesti". Jep, se yhdistettynä rämäpäisyyteen, tekee siitä vähän haastavan. Mio ei ohjaudu kuin bordercolliet, kun sieltä puuttuu pientä nöyryyttä, mikä tekee bortsuista helpommin ohjattavia ja kuuliasempia. Otettiin käyttöön lelupalkka, jota olen vältelly siinä uskossa, että Mio kiihtyy liikaa. Lelupalkka toimii nyt hyvin, kun vain heitän lelun Miolle ja annan sen juosta ja päästää höyryjä sen kanssa, enkä nostata virettä repimisleikeillä. Käännöksistä ja ohjattavuudesta tuli parempia. Lelusta luopumista pitää vielä palautella mieleen.
Yksi ongelma on esteiden suoritusvarmuus. Mio ei jää suorittamaan annettua tehtävää, jos lähden itse liikkumaan ehtiäkseni ohjata seuraavan jutun. Tässäkin vain vaadin sen suorittamaan annetun tehtävän ja huomauttamaan, jos Mio tulee komentamaan jalkoihin.
Olen pitänyt Miolla matalia rimakorkeuksia, koska sillä oli se varvasvamma ja toispuoleisuus. Nyt ongelma on, ettei Mio kasaa itseään hyppyihin, vaan painaa menemään etupainoisena. Miolla ei ole mitään kunnioitusta rimoja kohtaan, joten heti kun Mio tiputtaa riman, rata seis ja hyppy mennään uudestaan.
Mion kanssa on kiva treenata, kun se jaksaa tehdä toistoja ilman, että sen vauhti tai into laantuisi ja se kestää vaikka huomautan asioista.

Haku on ollut tauolla. Viime viikolla käytiin treenaamassa ja hyvin tekee. Pitäisi saada tottis hiottua ja eikun kokeeseen. :)

Tokoa en ole jaksanut treenata. Treenataan taas kun innostusta löytyy. Okei, pakkasilmojen aktiviteetiksi treenattiin kaukoja ja kapulan tuomista.

pohjoismaiden voittaja

Perjantai illalla auto starttasi satamaan kyydissä kolme naista ja kolme paimenkoira-poikaa; kaksi belgiä ja kelpie ja voin olla taas tyytyväinen sosiaaliseen koiraan. Määränpäänä meillä oli pohjoismaiden voittaja-näyttely Tukholmassa.

Lauantaina olimme hyvissä ajoin messukeskuksessa ja ehdimme käydä pidemmällä lenkillä. Parkkipaikka löytyi heti, toisin kuin helsingin messukeskuksessa, mutta jonot messukeskukseen olivat todella pitkät ja jokainen koira kävi eläinlääkärin tarkastuksessa. Kelpit ja belgit olivat onneksi viereisissä kehissä, ettei tarvinnut juosta niiden väliä. Mutta. Kelpit ja groendaelit olivat samaan aikaan ja jouduin itse kehään Mion kanssa. Jännitän aina todella paljon sen kanssa kehässä ja tämä päivä ei ollut poikkeus. Treenasin hieman juoksemista ennen kehään menoa, eikä olisi pitänyt, sillä Mio vain seurasi, vaikka kuinka yritin käskyttää sitä juoksemaan edellä. Valio-uroksia oli kolme ja muiden kanssa Mio juoksee hyvin. Yksilöarvostelussa Mio vain haukkui ja katsoi minua. Tuomari pyysi vielä uusimaan edestakasliikkeet, mutta ei se touhu mihinkään muuttunut. Iida tuli apuun kilpailuluokassa, mutta peli oli jo menetetty ja Mio sai sijoituksen ERI3 ja SA. PU-kehässä oli 5 urosta ja Mio oli viides. Uroksia oli yhteensä 12, joten siinä mielessä olin tyytyväinen. Nartuissa ei moni saanut SAta. Fasun kasvattaja ja kasvattimme Musnat Dee whyn omistaja Gunvor oli katsomassa kelpejä ja oli mukava nähdä hänet. Myös Mion emän kasvattaja Mija oli paikalla kisaamassa agilityssä Mion enon kanssa.
Torres oli grotskuissa pu2 ja sai CACIBin, jolla ei tee enää mitään ja Kauko sai ERIn. Meidän oli tarkoitus olla Tukholmassa yötä ja lähteä vasta sunnuntai illalla, mutta saimme vaihdettua lähtömme lauantai iltaan. Kävimme vielä shoppailemassa Tukholman lähellä olevassa merkkiliikkeiden outlet-paikassa.

Vuoden viimeinen näyttely ja iloisina jäämme tauolle ja keskitymme agilityyn. Tavoite olisi nousta kolmosiin ja kisata Stocholm hundmässa-tapahtumassa sekä agilityssä että näyttelyssä.

Lopuksi videota treeneistä. Videossa kävelen liian hiljaa ja sen takia Mio on todella levoton. Ollaan treenattu nyt rauhallista seuraamista ja se onnistuu aina alku täpinän jälkeen.

En jaksanut muokata näitä videoita (niin kuin en yleensä mitään muitakaan videoita). Tässä toisessa videossa tuo metallinouto on se juttu, loppu onkin ihan turha. Videolla oleva metalli-hyppy oli Mion ensimmäinen treeni tätä liikettä. Kerran aikaisemmin kokeilin miten Mio tuo metalliesineen, eikä sillä ollut mitään ongelmaa.

Äiti oli hetki sitten kuvaamassa meidän agility-treenejä, mutta sieltä ei tullut mitään julkaisukelpoista kuvaajan takia. Joku video oli zoomattu vain minun naamaan, toinen oli kuvaa maasta, kolmas pelkästä koirasta. Ehkä vielä joskus saan blogiin asti agility-materiaalia.

Syksyn hiljaisuus ja voittajat

On ollut hiljainen syksy kisojen osalta, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Mio kävi kesän jälkeen Piiralla käsittelyssä ja tuli ilmi, että koira on aivan toispuoleinen. Miolla venähti varvas alkukeväästä ja sitä kuntoutettiin kesään asti. Kesällä Mio vain ui ja juoksi vapaana ja hieronnassa havahduin, että tosiaan lenkillä se on mennyt pääasiassa vasenta laukkaa keventääkseen varvasta. Luultavasti jäänyt vain lihasmuistiin väärä liikkuminen ja jumiutunut tämän seurauksesta. Mio on taas tasapainossa ravilenkkien ansiosta, joita ollaan tehty n. kolme viikossa. Käytiin myös viisi kertaa vesijuoksumatolla.

Haku on kisavalmis maastojen osalta, tottis vaatii pientä viimeistelyä. Olin jo ilmoittanut Mion kokeeseen, mutta toispuoleisuuden takia en halunnut, että Mio hyppää metriä ja peruin kisat.
 Agility on ottanut ison harppauksen eteenpäin, sillä olen itse opetellut liikkumaan. Tokon voittaja-luokan liikkeitä ollaan treenattu kerran viikossa.

Näyttelyt jatkuivat tauon jälkeen Helsingin voittajassa, jonne ole ilmoitettu 26 kelpietä. Meidän tiimissä oli Mio, Nefi ja Penne. Kelpit oli onneks iltapäivällä, joten ei tarvinnut herätä kauhean aikaisin.
Penne oli avoimessa kahden muun uroksen kanssa, sai ERIn ja voitti luokkansa ilman SAta. Mio oli valioissa kolmen uroksen kanssa ja sijoittui ykköseksi ERIn ja SAn kera. Mio oli loppujen lopuksi PU1, sai CACIB ja uuden tittelin nimen eteen. ROP-kehässä Mioa vastassa oli Didactics Champagne ja Mio vei voiton. Toinen kerta, kun tämä pari on vastakkain :)
Avo-nartuissa kisasi Nefin lisäksi yksi ja Nefi voitti ERIllä ja SAlla. Parasnarttu-kehässä ei tullut enää jatkoa.
Ryhmäkehässä ei tullut menestystä.

Oltiin Jennin kanssa yötä Espoossa hotellissa ja nukuin luultavasti kokonaiset kaksi tuntia. Nefillä on edelleen ongelma tarpeiden tekemisen kanssa vieraassa paikassa ja neiti teki ennätyksensä olemalla 21 h pissaamatta! Viikonloppuna oli vielä kauhea myrsky ja ulkona oli tosi kivaa viettää aikaa pidempi tovi.

Sunnuntaina kelpit oli aamusta ja lähdimme messariin hyvissä ajoin, sillä edellispäivänä ruuhkassa joutui odottamaan tunnin. Iida oli sairastunut, eikä päässyt esittämään Mioa, joten jouduin itse sen kanssa kehään. Yksilöarvostelussa se ei ottanut askeltakaan ilman että olisi haukahtanut. Tämän takia en esitä sitä itse. Mio oli kuitenkin valioiden ykkönen ja sai ERIn ja SAn. Penne oli myös hienosti luokkansa ykkönen ERIn ja SAn kera ja tuomari tykkäsi todella paljon. Penne oli PU3 ja sai ensimmäisen SERTin ja vara-CACIBin!! Mio PU4 ja tuomari tuli vielä erikseen sanomaan PU-kehässä minulle ja Jennille, että juostiin liian lujaa :D

Nefi pieni kakkiainen ei ollut kakkinut kahteen päivään ja tämä näkyi liikkumisessa. Nefi sai EHn ollen luokkansa kolmas. Tuomari sanoi, että haluaisi takaliikkeisiin lisää voimaa.. jännä juttu.

Esitin vielä veteraaneissa ihanan kymmenen vuotiaan Riian ja tulos ERI3 ilman SAta.

Näyttely-vuoden kruunasi kutsu Champion of Champions-gaalaan! Tämän takia me ollaan kierretty ympäri suomea kv- ja kr-näyttelyissä. Gaalaan saa kutsun 125 parhaiten menestynyttä koiraa ja Mio oli sijalla 99 pisteillä 44. Mio on ensimmäinen kelpie, joka pääsee gaalaan!

miten meni noin niinku omasta mielestä

Työt alkoivat kolme viikkoa sitten ja on ollut niin kova tahti, etten ole jaksanut oikein mitään tehdä. En edes kirjoittaa blogia. Ensimmäisen viikon jälkeen olin niin väsynyt, että peruutin autoni puuta päin. En ollut selvästikään tässä maailmassa sinä hetkenä ja onneksi oli puu eikä ketään elävä olento. Focukseni, josta olin haaveillut jo kauan, meni säpäleiksi takaluukun osalta. Nyt tätä autoa persoonallistaa valkoinen takaluukku ja tällä hetkellä minulla on neli-ovinen auto. Parempi kuin kolme ovinen punto.

Hakutreenit on pyörineet, kaikki muu tekeminen on ollut tauolla. Ehkä hyvä niin, että edistyisi edes jossain lajissa. Ja koska me startataan syksyllä kokeessa, niin testasin maanantaina treeneissä kisanomaista suoritusta. Pakko välillä siirtyä oman ja koiran mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä jotain muuta kuin hyvänmielen-treenejä. Maalimiehiä kolme, enkä tiennyt missä. Lähetin helpommalle puolelle, koiralla pieni eteneminen takarajalla, kutsu ja koira toiseen etukulmaan. Ei löytynyt siltäkään puolelta, mutta seuraavalta puolelta löytyi vähän kauempaa ja Mio toi oikeaoppisesti rullan ja lähti näytölle. Loppumetreillä ei muistanut, missä maalimies oli ja katsoi vain; "öö täällä se oli viimeksi". Pienen miettimisen jälkeen meni maalimiehelle asti ja sai palkan, kun maalimies oli noussut. Seuraavalle pistolle lähti taas hyvin, muttei löytänyt, eikä seuraavallla, tai edes viidennellä pistolla ja kuumuus alkoi jo painaa. Oltiin ihan loppuosassa rataa ja fuskasin sen verran, että kysyin, onko siellä enää edes maalimiestä ja oli onneksi, jotta saisin vannottua Miolle, että siellä on oikeasti, kunhan menet etsimään. Pidin Mion hetken keskilinjalla ja lähetin uudestaan, eikä lähtenyt. Ei lähtenyt vaikka kuinka usutin. Käskin Mion maahan ja lähdin hakemaan vettä alkupäästä rataa (toivottavasti en unohda sitä kisoissa lähtöön). Kun tulin takaisin ja vapautin Mion, se ei olisi edes jaksanut nousta, niin kuuma oli. Juotin Mion väkisin ja lähetin taas. Tällä kertaa lähti, löysi ja toi rullan. Mio meni ravilla, mutta määrätietoisesti näytölle. Ensimmäinen maalimies olisi ollut toisessa etukulmassa, joten Mio oli oikaissut ihan kunnolla. Jatkossa Mion maalimiehet ovat etukulmien ulkopuolella rataa, jotta Mio oppii menemään kulmaan asti, eikä oikomaan.
 Ollaan otettu kerran myös esine-treeni 50x50 m rata ja kolme vierasta esinettä. Löysi kaikki ja ajallaan. Tottiksessa keksin hyvän idean metrisen treenaamiseen. Äidin luona on vain agility esteitä ja muuri kuuluu tähän varusteluun. Otin siis maxi-muurin ja latosin siihen asteittain sivupalkin ja matalat palkit. Muurin kanssa Mio oppii hyppäämään korkeuden lisäksi pituutta, sillä muuri on sen verran leveä. Parasta tässä on se, että palikat antaa myöden, jos koira osuu esteeseen, eikä loukkaa niin helposti. Mio teki tämän esteen melkein metrin korkuisena ja kevyt kapula suussa.
Eteenmenoa otettiin samalla kerralla ja agihyppy oli unohtunut kentän reunalle ja Mio kävi sen pikaisesti hyppäämässä ja palasi takaisin linjalle :D

Viime viikolla sain tyhmän idean mennä agin epiksiin. Viimeksi ollaan treenattu alkukesästä ruotsissa, joten olisi pitänyt tajuta ilmoittaa Mio medi-luokkaan. Tauon jälkeen kroppa ei ehkä ole niin iskussa ja radalla mentiinkin kaksi estettä kerrallaan ja kielto, ohitus, tiputus tai surutta estettä päin. Tottakai surkea ohjaus vaikuttaa paljon lopputulokseen. Seuraava rata meni onneksi sujuvammin keppejä lukuunottamatta.

Ja lopuksi näyttelyt. Mio pääsi yksin reissuun kolme viikkoa sitten, kun itse olin töissä ja Iida oli yötä Hyvinkäällä kaksipäiväisen näyttelyn takia. Lauantaina rankan työpäivän jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle ajatuksena nukkua vain hetki, mutta torkut venyi kolme tuntisiksi. Tänä aikana puhelimeni oli täynnä soittoja ja viestejä, sillä olin nukkunut Mion RYP-2 sijoitus-tuuletuksen ohi. Tuuletin jälkeenpäin yksin kotona. Sekä rotu- että ryhmä tuomarina oli Anna Albrigo Italiasta.

Seuraava näyttelyreissu tehtiin hieman pidemmälle, nimittäin Mikkeliin. Ilmoitettuja kelpejä oli 10 ja tuomarina Rodi Hubenthal Norjasta. Valioluokassa oli kaksi urosta ja Mio oli tällä kertaa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Lopulta Mio oli ROP ja myös Kauko oli ROP, joten jouduin itse menemään Mion kanssa ryhmäkehään. En muista koska olisin jännittänyt niin paljon. Ryhmän otti sama tuomari ja hän valitsi sekä Mion että Kaukon jatkoon. Onneksi Mio juoksi hyvin, eikä haukkunut ja hyppinyt, niin kuin viimeksi kun esitin sen. Tällä kertaa Mio ei sijoittunut, mutta Kauko oli RYP-1! Ihan mahtavaa, paitsi että meidän piti olla seuraavana päivänä Helsingin KVssa. Kävimme läpi kaikki vaihtoehdot, mitä tehdään ja päädyttiin jäämään Mikkeliin yöksi, koska ryhmän voittajat saavat ilmaisen hotellin ja saimme peruutettua ilmatteeksi Järvenpään hotellin. Aamulla lähdettiin aikaisin Helsinkiin, sillä Mion kehä alkoi ysiltä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi on lyhytkarvainen koira. Tuomarina oli Marja Talvitie ja Mioa vastassa oli ainoastaan Misty ja Mio oli VSP. Myös Kauko oli VSP, joten Iidalle jäi helppo päätös lähteä ajamaan takaisin Mikkeliin BIS-kehään. Minä lähdin bussilla kotiin.

Porin KV näyttely oli viime viikolla ja taas tuli vettä kuin... saavista, vaikkei mikään säätiedotus luvannut sadetta, enkä ollut varautunut, kuin bilteman surkean sadeviitan verran. Mukana oli tällä kertaa myös Nefi ja kelpejä oli ilmoitettu 12 kpl ja tuomarina Boris Spoljaric. Mio oli ainoa valio luokassa ja sai ERIn ja SAn ja oli PU1. Nefi kisasi avoimissa, koska tätä väärinkäsitystä ei pystynyt enää muuttamaan. Yllättävän reippaasti Neppari esiintyi sateessa ja oli luokkansa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Parasnarttukehässä Nefi juoksi loppujen lopuksi ykköseksi ja sai toisen SERTinsä ja ensimmäisen CACIBinsa! Aikoinaan Lyyti on saanut 2 SERTiänsä Porissa ja äidin kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että Porissa on taikaa. Mio oli ROP ja Nefi VSP!
 Ryhmän otti sama tuomari ja Mio pääsi jatkoon neljän muun koiran kanssa. Aina yhtä jännittävää seurata kehän laidalta ja tuomari ojensi Miolle sinisen ruusukkeen eli RYP-2!

Nyt Mion saldo on 3x RYP-2 ja 1x RYP-1.