Työt alkoivat kolme viikkoa sitten ja on ollut niin kova tahti, etten ole jaksanut oikein mitään tehdä. En edes kirjoittaa blogia. Ensimmäisen viikon jälkeen olin niin väsynyt, että peruutin autoni puuta päin. En ollut selvästikään tässä maailmassa sinä hetkenä ja onneksi oli puu eikä ketään elävä olento. Focukseni, josta olin haaveillut jo kauan, meni säpäleiksi takaluukun osalta. Nyt tätä autoa persoonallistaa valkoinen takaluukku ja tällä hetkellä minulla on neli-ovinen auto. Parempi kuin kolme ovinen punto.
Hakutreenit on pyörineet, kaikki muu tekeminen on ollut tauolla. Ehkä hyvä niin, että edistyisi edes jossain lajissa. Ja koska me startataan syksyllä kokeessa, niin testasin maanantaina treeneissä kisanomaista suoritusta. Pakko välillä siirtyä oman ja koiran mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä jotain muuta kuin hyvänmielen-treenejä. Maalimiehiä kolme, enkä tiennyt missä. Lähetin helpommalle puolelle, koiralla pieni eteneminen takarajalla, kutsu ja koira toiseen etukulmaan. Ei löytynyt siltäkään puolelta, mutta seuraavalta puolelta löytyi vähän kauempaa ja Mio toi oikeaoppisesti rullan ja lähti näytölle. Loppumetreillä ei muistanut, missä maalimies oli ja katsoi vain; "öö täällä se oli viimeksi". Pienen miettimisen jälkeen meni maalimiehelle asti ja sai palkan, kun maalimies oli noussut. Seuraavalle pistolle lähti taas hyvin, muttei löytänyt, eikä seuraavallla, tai edes viidennellä pistolla ja kuumuus alkoi jo painaa. Oltiin ihan loppuosassa rataa ja fuskasin sen verran, että kysyin, onko siellä enää edes maalimiestä ja oli onneksi, jotta saisin vannottua Miolle, että siellä on oikeasti, kunhan menet etsimään. Pidin Mion hetken keskilinjalla ja lähetin uudestaan, eikä lähtenyt. Ei lähtenyt vaikka kuinka usutin. Käskin Mion maahan ja lähdin hakemaan vettä alkupäästä rataa (toivottavasti en unohda sitä kisoissa lähtöön). Kun tulin takaisin ja vapautin Mion, se ei olisi edes jaksanut nousta, niin kuuma oli. Juotin Mion väkisin ja lähetin taas. Tällä kertaa lähti, löysi ja toi rullan. Mio meni ravilla, mutta määrätietoisesti näytölle. Ensimmäinen maalimies olisi ollut toisessa etukulmassa, joten Mio oli oikaissut ihan kunnolla. Jatkossa Mion maalimiehet ovat etukulmien ulkopuolella rataa, jotta Mio oppii menemään kulmaan asti, eikä oikomaan.
Ollaan otettu kerran myös esine-treeni 50x50 m rata ja kolme vierasta esinettä. Löysi kaikki ja ajallaan. Tottiksessa keksin hyvän idean metrisen treenaamiseen. Äidin luona on vain agility esteitä ja muuri kuuluu tähän varusteluun. Otin siis maxi-muurin ja latosin siihen asteittain sivupalkin ja matalat palkit. Muurin kanssa Mio oppii hyppäämään korkeuden lisäksi pituutta, sillä muuri on sen verran leveä. Parasta tässä on se, että palikat antaa myöden, jos koira osuu esteeseen, eikä loukkaa niin helposti. Mio teki tämän esteen melkein metrin korkuisena ja kevyt kapula suussa.
Eteenmenoa otettiin samalla kerralla ja agihyppy oli unohtunut kentän reunalle ja Mio kävi sen pikaisesti hyppäämässä ja palasi takaisin linjalle :D
Viime viikolla sain tyhmän idean mennä agin epiksiin. Viimeksi ollaan treenattu alkukesästä ruotsissa, joten olisi pitänyt tajuta ilmoittaa Mio medi-luokkaan. Tauon jälkeen kroppa ei ehkä ole niin iskussa ja radalla mentiinkin kaksi estettä kerrallaan ja kielto, ohitus, tiputus tai surutta estettä päin. Tottakai surkea ohjaus vaikuttaa paljon lopputulokseen. Seuraava rata meni onneksi sujuvammin keppejä lukuunottamatta.
Ja lopuksi näyttelyt. Mio pääsi yksin reissuun kolme viikkoa sitten, kun itse olin töissä ja Iida oli yötä Hyvinkäällä kaksipäiväisen näyttelyn takia. Lauantaina rankan työpäivän jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle ajatuksena nukkua vain hetki, mutta torkut venyi kolme tuntisiksi. Tänä aikana puhelimeni oli täynnä soittoja ja viestejä, sillä olin nukkunut Mion RYP-2 sijoitus-tuuletuksen ohi. Tuuletin jälkeenpäin yksin kotona. Sekä rotu- että ryhmä tuomarina oli Anna Albrigo Italiasta.
Seuraava näyttelyreissu tehtiin hieman pidemmälle, nimittäin Mikkeliin. Ilmoitettuja kelpejä oli 10 ja tuomarina Rodi Hubenthal Norjasta. Valioluokassa oli kaksi urosta ja Mio oli tällä kertaa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Lopulta Mio oli ROP ja myös Kauko oli ROP, joten jouduin itse menemään Mion kanssa ryhmäkehään. En muista koska olisin jännittänyt niin paljon. Ryhmän otti sama tuomari ja hän valitsi sekä Mion että Kaukon jatkoon. Onneksi Mio juoksi hyvin, eikä haukkunut ja hyppinyt, niin kuin viimeksi kun esitin sen. Tällä kertaa Mio ei sijoittunut, mutta Kauko oli RYP-1! Ihan mahtavaa, paitsi että meidän piti olla seuraavana päivänä Helsingin KVssa. Kävimme läpi kaikki vaihtoehdot, mitä tehdään ja päädyttiin jäämään Mikkeliin yöksi, koska ryhmän voittajat saavat ilmaisen hotellin ja saimme peruutettua ilmatteeksi Järvenpään hotellin. Aamulla lähdettiin aikaisin Helsinkiin, sillä Mion kehä alkoi ysiltä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi on lyhytkarvainen koira. Tuomarina oli Marja Talvitie ja Mioa vastassa oli ainoastaan Misty ja Mio oli VSP. Myös Kauko oli VSP, joten Iidalle jäi helppo päätös lähteä ajamaan takaisin Mikkeliin BIS-kehään. Minä lähdin bussilla kotiin.
Porin KV näyttely oli viime viikolla ja taas tuli vettä kuin... saavista, vaikkei mikään säätiedotus luvannut sadetta, enkä ollut varautunut, kuin bilteman surkean sadeviitan verran. Mukana oli tällä kertaa myös Nefi ja kelpejä oli ilmoitettu 12 kpl ja tuomarina Boris Spoljaric. Mio oli ainoa valio luokassa ja sai ERIn ja SAn ja oli PU1. Nefi kisasi avoimissa, koska tätä väärinkäsitystä ei pystynyt enää muuttamaan. Yllättävän reippaasti Neppari esiintyi sateessa ja oli luokkansa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Parasnarttukehässä Nefi juoksi loppujen lopuksi ykköseksi ja sai toisen SERTinsä ja ensimmäisen CACIBinsa! Aikoinaan Lyyti on saanut 2 SERTiänsä Porissa ja äidin kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että Porissa on taikaa. Mio oli ROP ja Nefi VSP!
Ryhmän otti sama tuomari ja Mio pääsi jatkoon neljän muun koiran kanssa. Aina yhtä jännittävää seurata kehän laidalta ja tuomari ojensi Miolle sinisen ruusukkeen eli RYP-2!
Nyt Mion saldo on 3x RYP-2 ja 1x RYP-1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti