keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sä oot söpö

Hilpi jäi hoitoon viikoksi erkkarin jälkeen ja yhteiselo sujui taas hyvin. En muistanutkaan, kuinka paljon energiaa tuon ikäisessä kelpie pennussa on. Tehtiin pitkiä lenkkejä eri paikoissa ja aktivoinniksi iltaruoka syötiin jäljen merkeissä. Hilpi on todella ahne ja keskittyi jäljestämiseen erinomaisesti. Siitä tulisi todella hyvä jälkikoira ja itsellekin tuo laji oli mieluisa kun oli koira joka toimii kuin oppikirjoissa.
Hilpillä oli myös tärkeä tehtävä talloa isojen koirien esineruutua ja haku-aluetta. Pääsi se jopa etsimään treenien päätteeksi ukkoja metsästä.
Ja kunnollinen mörköikä oli myös päällänsä. Hirviöt ilmeistyivät vain pimeällä ja ne saattoivat olla omenan tai isä-koiran muodossa. Yksi aamu Hilpi säikähti Mioa, joka juoksi metsässä 20 m päässä ja vaikka Hilpi tuli katsomaan ja toteamaan, että hirviö olikin Mio, niin heti kun Mio lähti kauemmas niin se olikin taas pelottava. Huoh :D Päivällä ei pelätty mitään.


Yksi ilta käytiin Leia-siskon kanssa TPH:n arkitottiskoulutuksessa, jonka jälkeen tytöt pääsivät leikkimään.


Helmi oli eilen eläinlääkärissä, koska ien oli lähtenyt vetäytymään ylä-kulmahampaan kohdalla. Helmiltä on poistettu kaksi vuotiaana samalta puolelta alakulmuri ja ylähampaaseen oli kertynyt hammaskiveä. Tutkittuaan enemmän Helmin hampaita, eläinlääkäri päätyi poistamaan kulmahampaan lisäksi kaksi poskihammasta! Olin ihan ihmeissäni, etten ollut huomannut miten huonossa kunnossa hampaat ovat, vaikka joka viikko näytän hampaita ja purentaa kaikille. Hampaissa ei ollutkaan hammaskiveä, vaan ne ovat vaan huonoa hammaslaatua ja alkavat kulumaan ja haurastumaan ja haurastuminen on alkanut ikenien sisäpuolelta. Kaikki poistetut hampaat lähti helposti ja eläinlääkäri sanoi, että puolen vuoden päästä toiset poskihampaat ovat samassa kunnossa kuin nyt poistetut. Helmillä ei ole kohta hampaita lainkaan! Huonot hampaat eivät ole estäneet Helmiä syömästä luita tai muutenkaan vaikeuttanut syömistä.







tiistai 20. syyskuuta 2016

Erkkari

No nyt tulee päivitystä monen kuukauden edestä, kun jo toinen kirjoitelma tänään! Erkkari pidettiin tänä vuonna Tervakoskella ja ajankohdasta huolimatta saimme nauttia helteestä. Tuomarina kelpeillä oli Veli-Pekka Kumpumäki. Mion pennuista paikalla olivat pojat ja kolme tyttöä. Esitin Oscarin (Nomen Est Omen), joka tällä hetkellä on keskittynyt jalkojen kasvattamiseen. Tuomari huomautti tästä, kun sijoitti Oscarin kolmanneksi. Toivo (New Hope) tuli toiseksi ja Warre (Name Me Moondance) ensimmäiseksi ja molemmat saivat KP:n. Warre nappasi koko potin ollen BIS pentu! Tämä komistus on nyt Ruotsin ja Suomen erkkarin BIS-pentu!
Narttu-pennuissa esitin Hilpin, joka tuli toiseksi kera KP:n. Dana (Not For Sale) oli ensimmäinen, sekä voitti vanhemman narttu-pennun ja loppusijoitus VSP-pentu. Leia (Never Say Never) tuli kolmanneksi. Ja mikä tärkeintä, kaikki pennut olivat iloisia, reippaita ja helppo käsitellä!

Hilpin arvostelu: Hyvin tyttömäinen ja sopusuhtainen, rungoltaan solakka. Sopiva luuston vahvuus. Vielä kapea pää. Hyvin narttumainen ilme. Sopiva stoppi. Hyvin kiinnittyneet korvat. Seistessä hyvä ylälinja. Rintakehä vielä matkalla. Hyvä takaosa ja häntä. Vielä kovin epävakaat etuliikkeet ja liikkeessä turhan luisu lantio. Hyvä turkin laatu. Esiintyy iloisesti.

D. Nomen Est Omen "Oscar"




D. New Hope "Toivo"

D. No Speed Limit "Hilpi"
D. Not For Sale "Dana"

D. Never Say Never "Leia"
ROP D. Name Me Moondance ja VSP D. Not For Sale
BIS-pentu Warre
Valio-uroksia oli kuusi ja tiesin jo Mioa ilmoittaessa, ettei se pärjää tällä tuomarilla. Ei haitannut vaikka ilmoitin, sillä Mio esiintyi MINUN kanssani tosi hyvin. Olin ihan paniikissa treenannut monta viikkoa esiintymistä ilman hyppimistä ja haukkumista ja ryhdikkäänä seisomista. Frisbee oli taikasana tähän. Kuumuudesta huolimatta, jouduin laittamaan huivin ja takin sillä frisbee oli huivin alla piilossa ;) Mio oli valioluokan neljäs ja sai SAn, mutta PU-kehässä ei enää pärjännyt.

Mion arvostelu: Hyvät sivuliikkeet omaava, hyvin rakentunut uros, jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Hieman loiva otsapenger ja litteä kallo. Hyvät silmät ja korvat. Kaunis ylälinja. Hyvä rintakehän pituus. Sopiva luusto. Hyvät takakulmaukset ja häntä. Hyvä turkki. Esiintyy hienosti.








Valio urokset paremmuus-järjestyksessä


Mion odottama, superpalkka fresbee, kehän jälkeen.
Tuomarin linjaa seuranneena, minulla oli hyvät odotukset Nefille ja niin vain se olikin AVOimen luokan ykkönen! Luokassa oli yhdeksän koiraa, joten saa olla tyytyväinen. PN-kehässä ei sijoitusta. Nefi on ollut kolmessa erkkarissa ja aina luokkavoittaja.






Musnat Deeragun "Iisa" ERI
Skovfarmens chocolate miss misty "Nefi"

Korrin koulutuksessa

Työt haittaavat harrastuksia ja minulta jäi parin tunnin teoria-osuus väliin Juha Korrin koulutuksesta. Juha oli puhunut koiran vieteistä ja palkkauksesta paljon. Sen vähän mitä ehdin kuulla, niin olen rakentanut Mion työskentelyn samalla tavalla kuin Juha opettaa eli koiralla on aina hauskaa ja se työskentelee korkeassa vireessä. Tekniikka hiotaan eri treenissä esim kotona ja kentällä siihen yhdistetään korkea vire. Koira jää helposti siihen muottiin minkä kuvan se on saanut ensimmäistä treenikerroista. Jos aloittaa tekniikan treenamisesta kentällä, se on matalassa vireessä ja voi yhdistää aina kentällä olon rauhallisuuteen. Tottakai sitten treenataan tekniikkaa kentällä, kun koira on oppinut että siellä ollaan aina innoissaan. PK-Tottis on niin yksipuolista, että koira jaksaa pitkän seuraamiskaavion paremmin korkeassa vireessä. Tokossa Mion kanssa on ollut ongelmia vireensäätelyn kanssa, mutta en ole sen antanut enää häiritä, koska tykkään itse tehdä koiran kanssa joka ei meinaa pysyä nahoissaan, kun kaikki on niin siistii.
 Onnistumisprosentti on myös tärkeä ja jos virheitä alkaa tulla liikaa, pitää miettiä mitä pitäisi tehdä eri tavalla, jotta koira onnistuu. Kaikki koirat toimii eri tavalla, niin niille pitää löytää se oikea ratkaisu. Palkka ei välttämättä ole sopiva juuri sille koiralle tai palkan antaminen on väärä.


Palkkauksissa Juha käytti myös koiran viettiä. Esim palkkaamisen voi tehdä "salakavalasti" jännittämällä oman kehon ja viemällä käden hitaasti taskussa olevaa palkkaa kohti ja yhtäkkiä nopeasti heittää palkan koiralle. En tiedä miten tämä toimii silmäkoirien kanssa, mutta Mio tykkää näistä vaanimisleikeistä kotonakin. Noutokapulan rauhallisessa pitämisessä käytettiin myös tätä vaanimista. Koira istuu edessä kapula suussa. Ohjaajalla lelu rinnan kohdalla liivin sisällä ja alkaa hitaasti nojata taakse, kuin lähtisi karkuun ja samalla käsi on rinnalla heittämässä lelun mina hetkenä hyvänsä. Palkkasanasta lelu lentää selän taakse ja joko on ottanut sitä ennen kapulan lapasta kiinni tai antaa koiran tiputtaa sen.


Yhdellä koiralla oli ongelmia ääntelyn kanssa noutokapulalle juostessa. Harjoituksena ohjaaja heittää kapulan ja kääntyy samantien ympäri ja seurauttaa vähän matkaa pois päin kapulasta. Samalla appari on heittänyt kapulaa vielä kauemmas, jotta koira saa juosta sydämensä kyllyydestä kapulalle ja saa samalla purkaa patoutumiaan. Palkkaus mieluummin lelulla, koska namiin ei pysty purkamaan turhaumaa. Yleensä ajatellaan että ruoka rauhoittaa, mutta yksi nami on niin nopeasti ohi, ettei se ehdi saamaan koiraa rauhalliseen mielentilaan, kun jo tehdään uusi toisto. Koira joutuisi syömään tosi ison määrän ja käyttämään paljon aikaa siihen, jotta ruoka rauhoittaisi koiraa.
 Jos turhauman ei anneta purkautua, se purkautuu suorituksen yhteydessä, eli tämän koiran kohdalla ääntelynä noudossa. Vähän niinkuin Tourette.


Mion kanssa tehtiin hyppynoutoa. Palautuksessa Mio helposti kiertää esteen. Sain ohjeeksi: nopeasti kiellät ja ploggaat Mion aikeet tulla ohi. Ohjaat sen käden kanssa suorittamaan esteen oikein ja super kehut ilman palkkaa, koska Mio ei tehnyt kunnolla. Kaikki koirat eivät kestä huomautusta ja niiden kanssa ei näin toimita, mutta Mio kestää ja teki oikean suorituksen seuraavalla kerralla. Kysyin myös mitä tehdä, jos koira kolauttelee esteeseen, niin yksinkertaisesti koira ei saa jatkaa suoritustaan, vaan appari hakee kapulan pois ja otetaan uudestaan. Jos kolauttelu jatkuu, pitää miettiä mitä pitää tehdä toisin, jotta se ei kolauttaisi, eli hyppytekniikan hiomista tai onnistumisen takia lasketaan hetkellisesti korkeutta. Hyppytreenejä ei voi tehdä montaa toistoa, kun se on fyysisesti niin rankka.


Paljon uutta ja paljon tuttua asiaa, jota on hyvä aina kerrata.


Kuvat ottanut Päivi Vuori






 
 Mio lähti väärään suuntaan kapulan kanssa :D



 Alhaalla kuvissa Nefi


.