Porvoon rn

Lähdin poikkeuksellisesti vähän kauemmas ryhmänäyttelyyn ja ilmoitin vielä Mionkin, kun Porvooseen asti lähdettiin. Uroksia piti olla kaksi, mutta vain Mio oli paikalla ja hän oli PU1. Hilpin ilmoitin nuorten luokkaan, jossa oli kaksi koiraa. Viikon näyttely- ja seisomistreenit olivat tuottaneet tulosta ja Hilpi sai ERIN ja SAn voittaen luokkansa. Avoimessa luokassa esitettii kaksi koiraa, joista Mion tulevien lasten äiti sai ERIn ja SAn. PN kehässä juoksi siis Mion tytär ja vaimo, joista Hilpi oli lopulta PN1 ja sai toisen SERTinsä! Ei tarvitse metsästää enää sertiä ennen kahden vuoden ikää.
Tiia tuli onneksi apuun ROP kehään ettei tarvinnut juosta kahden koiran kanssa :D.

Aurinko paistoi kunnes ryhmäkehien piti alkaa ja näyttelypaikan päälle lankesi ukkosmyrsky. Odottettiin, että suurin myrsky menee ohi ja aloitettiin vartin odottelun jälkeen. Ryhmätuomari oli sama kuin arvosteli kelpit ja hän otti Mion jatkoon. Pari kertaa hän juoksutti meitä ympäri kehää ja Mio sijoittui lopulta hienosti kolmanneksi!!

Mio ja tyttäret Leia ja Hilpi

Fiini

Mio ja Fiini

Hilpi on ollut luonani melkein kaksi viikkoa, kun alkuun piti olla luustokuvaukset Leia siskon kanssa. Lääkärissä Hilpi ehdittiin jo rauhoittaa, kunnes huomattiin, että rtgn laite oli mennyt ukkosen johdosta rikki. Ei muuta, kuin herätyspiikki ja tervetuloa elokuussa uudelleen. 

Kuin kaksi marjaa

Mio ja Hilpi. Kuvat kertoo <3

Iloa ja surua

Aloitetaan vaikka surullisista uutisista, jotta lopuksi jäisi parempi mieli. Muutama viikko taaksepäin sain soiton aamulla seitsemän aikaan äidiltä, että Lyyti oli hyökännyt Nefin kimppuun ja saanut itse selkäänsä. Lyyti oli kevään aikana alkanut laahustas lenkeillä, eikä sitä muutenkaan huvittanut sinne lähteä. Portaat oli myös epämiellyttävät Lyytille. Tappelun jälkeen Lyyti oli mennyt sängyn alle, eikä suostunut tulemaan pois. Äiti oli töissä ja Kari pyysi mennä katsomaan Lyytiä päivällä. Se oli tosi kipeä. Lyytin spondyloosi selässä oli selkeästi ottanut osumaa tappelussa, eikä kovat kipulääkkeet näyttäneet tehoavan. Lyyti on syönyt jo pitkän aikaa kipulääkkeitä selkäänsä ja luultavasti nämä ovat kuormittaneet sen sydämen vajaatoimintaa, koska lenkit olivat niin vaikeita. Näiden ongelmien lisäksi Lyyti sairasti haiman vajaatoimintaa, joka oli puhjennut luultavasti stressistä. Joka tapauksessa, Lyyti oli liian kipeä jo ja se piti päästää pois kivuistaan. Lyyti-lyllerö oli oma persoonansa ja talossa tuli todella hiljaista tämän lähdettyä.

Miolle ja Lilille syntyi 6 todella reipasta pentua. 3 urosta ja 3 narttua. Näin eien videon, jossa nämä 10 päivän ikäiset rasavillit jo koittivat kovasti kävellä ja juosta. Yöllä oli jotkut tehneet escapet pentulaatikosta kolme kertaa!!! 10 päivän ikäiset!!! Eihän niillä ole kunnolla silmätkään auki :D Yksi narttupentu etsii vielä omaa harrastavaa kotia peruutuksen vuoksi. Kyselyitä on tullut paljon, mutta nämä pennut myydään oikeasti aktiiviseen kotiin, koska aikasempikin pentue on näyttänyt hyvät harrastuskoiran ominaisuudet. Nämä talentit menisivät hukkaan sohvalla.

Nefi olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Ennen pentuja Nefi suorittaa joko luonnetestin tai HK1:n, jotta saadaan hieman näyttöä sen luonteesta ja äänivarmuudesta. Itse ajattelen Nefistä, kun se on ollut minun mukana näyttelyissä, että se miettii ensin ennen kuin tekee. Jos Nefi ihmettelee jotain ensimmäisellä kerralla esim. laivalla ei olisi uskaltanut ulko-kannella tulla ritiläportaita, niin sanoi sille vaan että nyt mennään, enkä houkutellut namilla tai mitään muutakaan, niin seuraavalla kerralla portaat olivat ihan normaalit Nefin mielestä. Sillä riittää kyllä toimintakyky suoriutua asioista. Lauman nuorimpana Nefin ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään ratkaisuja, mutta nyt Lyytin poismenon jälkeen se on kasvanut paljon henkisesti. Nuorena Nefi oli todella itsenäinen ja kotonakaan se ei ole kokoajan jalassa kiinni. Lyytin oman egon pönkitys Nefin kustannuksella sai siitä hieman epävarman ja nykyään tukeutuu enemmän ihmiseen. Hakumetsällä Nefi jaksaa työskennellä hyvin ja itsenäisesti. Maalimiehet voivat sanoa kovemminkin Nefille, jos tämä tulee piilolla nuolemaan naamaa, eikä tämä lannista sen työskentelyä. Nuorempana ei voinut hinkata tottiksissa samaa liikettä montaa kertaa, mutta nykyään kesto on parempi. Palkkana toimii ruoka ja loppupalkkana lelu. Nefi rakastaa myös sosiaalista palkkaa ja kun kertoo miten hieno tyttö se on.
Uros on jo näillä näkymin päätetty: vanhempi herra Kiipelin Komea Konna koira-net. Youtubesta löytyy luonnetestivideo. Näistä pennuista tulee luultavasti hieman rauhallisempia kelpejä eli ne ei sählää turhaan. Silti moottoria löytyy harrastuksiin. Vanhemmat ovat iloisia ja ystävällisiä koiria, joiden kanssa on helppoa arjessa. Kaistan sisaruksilla on hyvät terveys- ja harrastustulokset. Nefin sisaruksilla on terveet lonkat ja kyynärät ja sisko harrastaa hienolla menestyksellä ainakin tokoa. Nefille tehdään sydänultra ennen astutusta ja uros on jo seitsemän niin sillä riittää kuuntelu.

Kuvissa Mio, hänen ystäväpupu, Amy ja Hilpi.