sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

näyttelytervehdykset

Meidän päivitykset on näköjään vain näyttelyyn liittyviä. Ollaan me viime viikolla käyty kerran tokossa ja kerran käytiin ottamassa kontakteja hallin pihalla. Ei mitään ihmeellistä kerrottavaa niistä treeneistä.
Nefin hain perjantaina ja se oli heti kuin kotonaan, vaikkei ole koskaan ollut muualla yötä tai ilman äitiä. Nefin kanssa oli helppoa ja se sopi meidän laumaan hienosti. Helmi oli eri mieltä ja vetäytyi mököttämään makkariin viikonlopuksi. Ainoaksi ongelmaksi osouttautui Nefin räjähtämätön rakko! Se pissaa vain omaan pihaan. Ensimmäisenä yönä en nukkunut juurikaan, koska minulla oli suunnaton huoli, kun Nefi ei pissannut illalla. Yöllä käytiin sitten ulkona ja klo 00.00 suostui pissimään. Eipä siinä. Seuraavan kerran neiti pissasi 18 tunnin pidätyksen jälkeen! Meinasin jo viedä sen kotiin pissalle, jos ei olisi muuten touhusta tullut mitään. Iltaruoan joukossa annoinkin sitten vettä reippaasti, jotta sain sen aamulla pissaamaan ja kehumaan sitä tästä mahdottomasta tehtävästä.

Lauantaina oltiin Turun KV näyttelyssä Mion ja Nefin kanssa. Kelpejä oli ilmoitettu 8: 5 urosta ja 3 narttua. Tuomarina oli intialainenPartha Sekhar Chatterjee. Mio oli ainoa valioluokassa ja sai ERIn ja SAn arvostelulla:

Exellent speciment.lovely heas and foxy expression. nice ear shape and set. very good neck and lovely shoulder. good topline and tailset. good feet and nice hind angulations. moves wery well.

Parasurosluokassa oli kolme koiraa Mion lisäksi ja tuomari laittoi Mion heti ykköseksi ja juoksutti vielä muita.  Mio sai CACIBn.

Nefin kanssa oli yksi narttu junnuluokassa ja molemmat sai ERIn. Nefi oli lopuksi ensimmäinen ja sai SAn:

Nice speciment also.good head and earset. nice neck. good shoulders and hindquaters. moves quite well coming and going and in profile. shows well.

Parasnarttuluokassa oli Nefiä vastassa avoimen luokan koira ja Neppari tuli toiseksi saaden vara-sertin. 
Rop-kehässä Mio juoksi ykköseksi. JEE!

Ryhmäkehässä tuomarina oli norjalainen Maret Sunde, eikä hänkään ottanut Mioa jatkoon. On se vaikeaa kelpin kanssa, mutta Mio esiintyi taas hienosti =)

Löysin eilen videon voittajanäyttelystä https://www.youtube.com/watch?v=Web6KUeeavY  Niin hieno Mio <3
 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Erittäin Hyvä ellei täydellinen

Huhhuh mikä reissu! Lahteen oli ilmoitettu 18 kelpietä ja tuomarina oli australialainen Kim Haddon.
Koiria oli kaiken näköisiä, mutta yksikään ei ollut tuomari-tädin mieleen :D Kyllä vähän nauratti, kun kaikki koirat olivat H:n arvoisia, muutama EH ja T. Vähän lohduttaa, että tuomari arvosteli viikonlopun aikana lähes pari sataa koiraa ja alle kymmenen oli ERIn arvoinen. En tiedä, onko suomessa rumia koiria vai oliko tuomarille kerrottu säännöt huonosti.

Mio oli yksi onnekas joka sai EH:n arvostelulla:

Tall male. Fairly good propertions. A little overbuilt in shoulder. Standing slightly eastwest. strong topline. Stilted in movement coming & going.

Tärkeintä, että Miolla oli hauskaa, kun sai parin viikon varpaan parantelun jälkeen juosta. Näyttelykin tuntui nautinnolta tuon paikalla olon jälkeen ;D

Ollaan siis vain jumpattu tämä viikko ja kylmätty jalkaa. Perjantaina oltiin fyssarilla ja liike oli jo normaali. Jumeja tai toispuoleisuutta ei ollut syntynyt. Tämän kunniaksi mentiin aksatreeneihin ja tehtiin vain kontaktien tarjoamista hihnassa. Ensi viikolla aloitellaan lenkkeily rauhallisesti ja edelleen hihnassa. Kyllä se siitä!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Juhlitaan hillitysti synttäreitä

Prinssi Mimi täytti sunnuntaina 3 vuotta! Sen kunniaksi meidän piti startata ensimmäistä kertaa agilityssä, mutta..

Oltiin treenattu jo kauemman aikaa kolme kertaa viikossa keppejä ja ne alkoivat vihdoin näyttää kisavalmiilta. Oli viimeinen ilmoittautumispäivä kisoihin ja keppien treenaamisen jälkeen lähdin äidin kanssa lenkille. Loppumatkasta Helmi intoutui leikkimään Mion kanssa ja jonkin aikaa ne siinä juoksivat. Leikin loputtua Mio ei astunut oikealla takajalalla! Mio ei aristanut sitä, mutta ontui loppumatkan. Pidin Mion levossa viikonlopun ja ulkona se kävi vain tarpeilla. Koko ajan Mio liikkui, kulki portaat, nousi makuulta ja meni makuulle, sekä venytteli normaalisti ja oli muutenkin oma iloinen itsensä. Maanantaina mentiin lääkäriin, kun ontuminen jatkui. Täti käänteli ja väänteli ja lopulta kipu löytyi uloimmasta varpaasta. Otettiin röntgenit, joita ortopedikin tarkasteli ja diagnoosi: varvas venähtänyt. 10 päivää lepoa. Sinne meni agi- ja tokokisat, mutta olen niin helpottunut, että ongelma oli varvas, eikä selkä! Saatiin fyssarillekin heti aika, eikä Mio ollut yhtään jumissa, JEE! ja käytti jumpassa molempia puolia samalla tavalla. Kotiin saatiin jumppaohjeet ja viikon päästä mennään taas fyssarille. Parasta palvelua! Mio ei ole ontunut kuin kolme ekaa päivää loukkaantumisesta ja kipeän varpaan huomaa vain ympyrällä oikeassa kierroksessa, kun oikea takajalka menee lyhyemmällä askeleella. Jalka on hieman turvonnut ja sitä pitää kylmätä jääpalalla.

Viikko loukkaantumisen jälkeen mentiin tokotreeneihin ja tehtiin vain pieniä juttuja, jossa ei tarvinnut liikkua paljoa. Voi vitsi miten onnellinen Mio oli, kun pääsi tekemään jotain! Sen silmät loisti ilosta. Tämä virikkeetön tylsä viikko sai minut havahtumaan siitä, miten pitää olla kiitollinen, että voi harrastaa koiransa kanssa. Pitää nauttia siitä, elää hetkessä ja lopettaa suorittaminen, joka minulla tulee aina joka asiassa esiin. Tekemisestä loppuu ilo, jos ajattelee vain saavutusta ja päämäärää. Silloin pieninkin virhe tuntuu turhauttavalta. Asetan jatkossa itselleni realistiset tavoitteet, niin ei tarvitse pettyä ja tekemisen riemu säilyy.

Kisattiin Lyytin kanssa agilityssä rotumestaruudesta. Rata oli mukavan nopeatempoinen, ei onneksi mitään pientä pyörimistä. Tälle radalle menin sillä ajatuksella, että tehdään tulos, muulla ei ole väliä. Kepeillä Lyyti meni toisesta välistä sisään kun en kertonut ajoissa kepeistä. Toinen virhe tuli lopussa, kun olin väärässä kohdassa ja Lyyti kielsi hypyllä. Mutta päästiin maaliin! 10 virhepistettä ja tavoite suoritettu!

Sunnuntaina mennään Lahden näyttelyyn ja onneksi Mion saamissa lääkkeissä oli vain viikon varoajat, muuten olisi näyttelytkin jääneet.
Helmistä saa aina edustavia kuvia ;)

Mio sai synttärilahjaksi frisbeen, jossa on vinku.Tältä se näytti minuutin päästä.