lauantai 12. lokakuuta 2013

Miten tätä ajetaan?!

Maanantaina agility treeneissä oli aiheena putki ja pussi. Pieni nopea moottoripyörä kaahaili ylinopeutta kun treenattiin lempiesteitä, turkiseläimetkin oli jäädä alle. Benelli kiihtyi nollasta sataan, hevosvoimat jylläsivät ja vielä varikollakin kierrokset pyörivät mittarissa. Jarrupalat kuluivat puhki, mutta lopulta löysin virtakytkimen ja sain sammutettua pelin. Loppuodottelu olikin sitten kasassa muutamaa kannustushuutoa lukuunottamatta.

Tiistaina ajeltiin hiljakseltaan jälkeä. Onneksi olin vaihtanut Benellin jarrupalat ja pysyimme kutakuinkin nopeusrajoitusten sisäpuolella. Alussa oli jonkin verran keulimista, mutta loppua kohden kaikki pyörät oli maassa ja ajosta selvittiin kompastumatta risuihin, joita oli ajoradalla 7 kpl. Kaikki kepit poimittiin kyytiin, ettei ne aiheuta muille vaaratilanteita.
Jenni ja Penne (Musnat Dubbo) oli tutustumassa jäljen saloihin ja Penne sai heti jujusta kiinni. Kuului kauas kun se nuuskutteli jäljen tarkkaan. Lopuksi kävimme jäähdytys lenkillä.

Keskiviikkona oli jarrupalat taas koetuksella kun vuorossa oli tottis ja aiheena seuraaminen. Ensin harjoiteltiin triftaamista ja ajajan sisäistettyä oikean liikeradan, homma alkoi luistaa. Suoraan ajaminen ei sitten sujunut alkuunkaan. Edestakas heilumista, edistämistä ja levottomuutta. Aloitimme alusta, nytkähdys eteetn ja seis. Oikea asento, kohta ja matalat kierrokset löytyi lopulta ja saimme onnistuneen treenin.

Pari päivään ollaankin sitten vietetty seesteistä elämää lenkkeillen vastapainona kaahailulle. Nyt ulkona paistaa aurinko ja menemme pitkälle metsälenkille crossipyörä-radalle, jonka jälkeen ajetaan jälki ja kokeillaan taas triftaamisia. Illalla tallin varikolle kannustamaan muita hurjapäitä, joilla on lupa kaahailla radalla.

The mouse goes skueeq...
Kuva: #Helmi #Dogi #Kelpie #<3 #SiskonKoira
...and the seels go ow ow ow.
Kuva: Jösses! :D
But theres one sound that no one knows.
             
                WHAT DOES THE FOX SAY?!

Kuva: What does the fox say?

torstai 3. lokakuuta 2013

Treenitilanne katsaus

Agilityssä ollaan kerran treenattu ja viimeksi oli teoria. Ekoissa treeneissä aiheena oli hyppy, muuri ja pituus. Kaikissa treeneissä käytettiin namikippoa, jotta saadaan koira irtaantumaan innokkaasti esteelle ja itse voi juosta vaikka ohi tai toiseen suuntaan. Ollaan kotona treenattu Mion kanssa toodella pitkiä matkoja namikipon kanssa, niin että minä juoksen missä sattuu. Miolla kun on ollut ongelma minun perään kiiruhtamisen kanssa. Puiden kierto harjoitusten takia se työskentelee lähellä, mutta nyt se juoksee jo itsenäisesti ja antaa minun hillua omiani. Kummatkin ohjaukset on kyllä hyvä hallita, sillä joillain kelpeillä on vaikea työskennellä lähellä ohjaajaa.

Tällä viikolla ei päästy hakuilemaan omistaja flunssan takia, mutta jälkiä ollaan ajettu rauhaksiltaan kolme kappaletta. Ensimmäiseen heitin namit askelille, koska taukoa on ollut, enkä tiennyt miten se lähtee ajamaan jälkeä. Olin turhaan laittanut namit jäljelle, sillä Mio ei koskenutkaat niihin, vaikka yritin hieman hidastaa ja vihjata nameista. Äiti teki seuraavan jäljen ilman nameja ja nyt sinne oli piilotettu 6 keppiä. Aluksi ajattelin opettaa Mion menemään maahan kepillä, mutta Mio päätti toisin. Näytin Miolle taskussani olevan kepin ja lähetin jäljelle. Aluksi se nosti vain nenän ylös ja yritti lähteä etsimään ukkoja heinikosta. Ensimmäinen keppi löytyi jäljeltä vahingossa, kun Mio sähläsi edestakas jäljellä. Mutta löysi kuitenkin ja nosti sen heti minulle käteen. Jaa, edetään sitten niin, että Mio poimii ystävällisesti kepit, niin minun ei tarvitse kyykkiä. Koko jälki mentiin välillä nenä maassa ja välillä eksyttiin ilmavainun puolelle heinikkoon, mutta hitaalla etenemisnopeudella Mio löysi kaikki kepit. Se hiffasi heti, että keppien etsintä on se juttu ja jos se erehtyi ohi kepistä se kuitenkin tajusi kääntyä takaisin huomatessaan menneensä ohi.
Äsken tein jäljen, johon tiputin 7 keppiä. Kepit oli n. kymmenen askeleen välein ja annoin jäljen vanhentua 30 min. Äidin nurmikentältä on kerätty agi-esteet jo pois, joten siinä on sopivan lyhyt nurmikko, jotta Mio oppisi pitämään nenän MAASSA ajaessaan jälkeä. Ensimmäiselle kepille mentiin nenä vähän ylempänä, mutta sen jälkeen Mio tajusi laittaa kuonon maahan ja edetä rauhallisesti. JEE! Kaikki kepit löyty ilman pyörimistä. Jatketaan jäljestämistä lyhyellä nurmikolla jäljelstämistä ja koitetaan saada suoraan kulkeminen kuntoon ennen talvea.

Haussa Ollaan kentällä treenattu syviä pistoja ja yli heittoja. Viime kerralla ne onnistui niin hyvin, että koittaa niitä myös metsässä. Ensimmäiset pistot tein etukulmiin melkein viiteenkymppiin. Mio lähti hyvin mutta n. 30 m jäi pyörimään. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan, eikä vieläkään löytänyt. Monta kertaa jouduin lähettämään ennen kuin löysi maalimiehen. Seuraavan löysi hyvin vaikka oli kaukana. Kolme seuraavaa oli lyhyitä pistoja ja niiden yhteydessä yliheitot ja hyvin meni. Pitkä pisto taas huono, jouduin menemään aika lähelle lähettämään. Joka kerta, kun menin maalimiehelle Mio tuli vastaan ja odotti lelua loppupalkaksi. Viimeinen oli lyhyt ja onnistunut pisto johon päätin lopettaa. Ensi kerralla annan loppupalkan maalimiehelle, sillä nyt minä olen se mielenkiintoisempi, eikä Miolla ole suurta kiinnostusta maalimiehiä kohtaan.

Esineruutua ollaan paljon. Yhteistreeneissä oli vieras esine ja vieras vei sen metsään. Mio lähti nopeasti, jäi haistelemaan esinettä, vähän heitteli, muutei tuonut sitä. Rauhallisen päättäväisesti lähetin sen aina uudestaan ja sama käytös jatkui. Loppujen lopuksi se toi sen. Seuraavat esineet tuli paremmin minulle, muttei niin hyvin kuin olisi voinut. Alkuviikosta tein 4 m leveän ja 50 m syvän ruudun pitkään heinikkoon, jossa kasvoi koivuja harvakseltaan. Kaksi esinettä vein ja kummallakin kerralla Mio näki kun vein. Ja kumpikin palautui täydellisesti. Ei mitään ongelmaa.
Edellispäivänä tein n. 3 m leveän ja 50 m syvän ruudun pitkään heinikkoon ja tällä kertaa äiti vei sen takareunaan. Täysillä Mio lähti liikkeelle, hämääntyi Helmin ja Lyytin kiritys avusta ja jäi pyörimään siihen mihin tyttöjen aita loppui. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa jatkoi häiriöstä huolimatta takarajalle asti. Mio työskenteli hyvin ja se huomasi selvästi missä meni tallottu-alue ja esineen palautus täydelliseti eteeni!

Tokossa ollaan harjoiteltu nopeita istumisia ja maahanmenoja peruutuksen yhteydessä. Namin avulla ollaan tehty täyskäännöksiä vasemmalle ja ainakin vielä jatketaan näitä harjoituksia, koska Mion takapään käyttö ei ole kovin hyvän käännöksissä.

Entäs Helmi? Se liikkuu nykyään yleisillä alueilla flexissä. Melkein kahdeksan vuotta täyttäessään sen kuulo on muuttunut niin valikoivaksi, että luoksetulokäskyt eivät enää koske häntä. Ihan sama millä äänensävyllä kutsun, ja herkkujakin se saa oikeasta käytöksestä, niin ei kuule. Noloa on se, että se menee katsomaan vastaan tulevan tai sitten se vain köpöttelee ohi kohteesta, samalla kun minä saan valitukset koiran vapaana pitämisestä. Paras esimerkki oli viime sunnuntailta kun oli kaverini luona ja naapurissa oli koira. Piha oli onneksi aidattu, mutta Helmi lähestyi kohdetta hiljaa vaanien ja vain pysähtyi monen kutsuhuudon jälkeen. Luokse se tuli, ennen kuin huomasinkaan, kun avasin auton oven. Sen pienen klik-äänen se kyllä kuuli! Kelpi nartut muuttuvat niin kieroiksi ja valikoiviksi vanhemmiten. Fasu oli ihan samanlainen, toko-valiosta tietoakaan.
Toinen iän tuoma riesa Helmillä on sen paino-ongelmat. Helmi on aina ollut rauhallinen ja kuluttaa säästeliäästi ja harkiten energiavarojaan. Lenkeillä se liikkuu koko ajan lähelläni (paitsi kun toinen koira tulee vastaan eikä tottele luokse-käskyä), vain muutaman rauhallisen laukkapyrähdyksen se saattaa ottaa lenkin aikana. Mio taas juoksee päättömänä koko lenkin ajan ja pysyy hoikkana suurista rasvamääristä ruuassa huolimatta. Helmi ei koskaan ole ollut jumissa, vaan saa omalla liikkumisellaan paikat vetreiksi. Sillä on turkki hyvässä kunnossa eikä se ole koskaan ontunut. En siis usko että se olisi rauhallinen minkään kipuilun takia. Se vaan on tempperamentiltään rauhallinen ja siksi lihoo. Helmi saa vaivaisen annoksen ruokaa päivässä ja mahdollisimman vähärasvaista (lukuunottamatta pakollisia öljyjä). Ainakaan ei mene rahaa ruokaan. Helmi tosiaaa täyttää 8 vuotta tässä kuussa ja haluan sen elävän vielä toiset 8 vuotta kevyesti ilman rasittavia liikakiloja. Minkähänlaisen mini-annoksen se raukka voi syödä sen jälkeen kun se on steriloitu? Helmillä kun on aina nälkä ja mikään ei voi sammuttaa sen suurta ruokahalua.