Estehypyssä harjoteltiin tuijottavaa yleisöä kohti hyppäämistä. Arvelinkin, että Mio jää kohteliaasti kauemmas yleisöstä, mutta lopuksi saatiin tämäkin treeni onnistumaan. Viimeisenä Mion piti hillitä itsensä ja valita heitetty kapula lelujen seasta. Pari ensimmäistä kertaa se kävi kaikki lelut läpi hullun kiilto silmissä. No kyllä se jo kolmannella malttoi tuoda kapulan, kajoamatta vinguttelemaan leluja. Onneksi kokeessa on vain kapula :)
Perjantain agi-treeneissä teemana oli nollarata: aina aloitetaan alusta niin kauan kunnes tulee nolla rata. Aikaa on vartti. Huh, että olin poikki! Poikki sen takia että jouduttiin juoksemaan koko vartti, eikä silti saatu puhdasta rataa. Viimeisellä yrityksellä päästiin kolmanneksi viimeiselle esteelle, kun Mio meni a-esteen kautta putkeen. Hyvin meillä silti meni. Aina silloin kun en hosunut ohjauksessa. Virheet tuli pääasiassa renkaalla, kun Mio sujahti aina välistä ja ampui putkeen.
Lauantaina päästiin pitkästä aikaa hakumaastoon ja taas paukutettiin kulmia. Otin molemmille puolille vain kaksi. Maalimiehet näyttäytyivät takarajalla ja silloin kun Mio ei katso, he etenevät x matkaa. Oltiin vielä heitetty alueelle umpipiiloja, jotka Mio kävi tsekkaamassa ja jatkoi matkaansa kun niissä ei ollut ketään. Mio teki kaikki kulmat hyvin, paitsi yhden jossa lähetin huonosti ja lähti takarajalla työskentelemään takaisin päin. Oma moka.
Tänä talvena ei päästy hiihtämään, sillä joki ei jäätynyt kunnolla ja missään muualla ei voi mennä koiran kanssa. Kerran sentään ehdittiin käydä potkukelkkailemassa, ennen kuin heittivät hiekkaa tielle.
Noin pari viikkoa sitten heräsin päikkäreiltä siihen, kun Helmi nytkähtelee vieressäni, aivan kuin nikottelisi, mutta liike ei syntynyt palleasta, vaan koko kehosta ja kaikki ruumiinosat säpsähti. Tätä kesti vartin ja Helmi oli koko ajan tajuissaan, vähän hämillään tosin. En tiedä voiko olla jonkinlaista epilepsiaa. Helmin isän monilla jälkeläisillä eri pentueista on epilepsiaa ja muistaakseni tämä Helmin isä sai myös kohtauksia vanhoilla päivillään. Helmi on ollut reipas oma itsensä, eikä ainakaan minun läsnäollessa ole saanut muita kohtauksia. Päivä kerrallaan mennään.
Lauantaina päästiin pitkästä aikaa hakumaastoon ja taas paukutettiin kulmia. Otin molemmille puolille vain kaksi. Maalimiehet näyttäytyivät takarajalla ja silloin kun Mio ei katso, he etenevät x matkaa. Oltiin vielä heitetty alueelle umpipiiloja, jotka Mio kävi tsekkaamassa ja jatkoi matkaansa kun niissä ei ollut ketään. Mio teki kaikki kulmat hyvin, paitsi yhden jossa lähetin huonosti ja lähti takarajalla työskentelemään takaisin päin. Oma moka.
Tänä talvena ei päästy hiihtämään, sillä joki ei jäätynyt kunnolla ja missään muualla ei voi mennä koiran kanssa. Kerran sentään ehdittiin käydä potkukelkkailemassa, ennen kuin heittivät hiekkaa tielle.
Noin pari viikkoa sitten heräsin päikkäreiltä siihen, kun Helmi nytkähtelee vieressäni, aivan kuin nikottelisi, mutta liike ei syntynyt palleasta, vaan koko kehosta ja kaikki ruumiinosat säpsähti. Tätä kesti vartin ja Helmi oli koko ajan tajuissaan, vähän hämillään tosin. En tiedä voiko olla jonkinlaista epilepsiaa. Helmin isän monilla jälkeläisillä eri pentueista on epilepsiaa ja muistaakseni tämä Helmin isä sai myös kohtauksia vanhoilla päivillään. Helmi on ollut reipas oma itsensä, eikä ainakaan minun läsnäollessa ole saanut muita kohtauksia. Päivä kerrallaan mennään.