miten meni noin niinku omasta mielestä

Työt alkoivat kolme viikkoa sitten ja on ollut niin kova tahti, etten ole jaksanut oikein mitään tehdä. En edes kirjoittaa blogia. Ensimmäisen viikon jälkeen olin niin väsynyt, että peruutin autoni puuta päin. En ollut selvästikään tässä maailmassa sinä hetkenä ja onneksi oli puu eikä ketään elävä olento. Focukseni, josta olin haaveillut jo kauan, meni säpäleiksi takaluukun osalta. Nyt tätä autoa persoonallistaa valkoinen takaluukku ja tällä hetkellä minulla on neli-ovinen auto. Parempi kuin kolme ovinen punto.

Hakutreenit on pyörineet, kaikki muu tekeminen on ollut tauolla. Ehkä hyvä niin, että edistyisi edes jossain lajissa. Ja koska me startataan syksyllä kokeessa, niin testasin maanantaina treeneissä kisanomaista suoritusta. Pakko välillä siirtyä oman ja koiran mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä jotain muuta kuin hyvänmielen-treenejä. Maalimiehiä kolme, enkä tiennyt missä. Lähetin helpommalle puolelle, koiralla pieni eteneminen takarajalla, kutsu ja koira toiseen etukulmaan. Ei löytynyt siltäkään puolelta, mutta seuraavalta puolelta löytyi vähän kauempaa ja Mio toi oikeaoppisesti rullan ja lähti näytölle. Loppumetreillä ei muistanut, missä maalimies oli ja katsoi vain; "öö täällä se oli viimeksi". Pienen miettimisen jälkeen meni maalimiehelle asti ja sai palkan, kun maalimies oli noussut. Seuraavalle pistolle lähti taas hyvin, muttei löytänyt, eikä seuraavallla, tai edes viidennellä pistolla ja kuumuus alkoi jo painaa. Oltiin ihan loppuosassa rataa ja fuskasin sen verran, että kysyin, onko siellä enää edes maalimiestä ja oli onneksi, jotta saisin vannottua Miolle, että siellä on oikeasti, kunhan menet etsimään. Pidin Mion hetken keskilinjalla ja lähetin uudestaan, eikä lähtenyt. Ei lähtenyt vaikka kuinka usutin. Käskin Mion maahan ja lähdin hakemaan vettä alkupäästä rataa (toivottavasti en unohda sitä kisoissa lähtöön). Kun tulin takaisin ja vapautin Mion, se ei olisi edes jaksanut nousta, niin kuuma oli. Juotin Mion väkisin ja lähetin taas. Tällä kertaa lähti, löysi ja toi rullan. Mio meni ravilla, mutta määrätietoisesti näytölle. Ensimmäinen maalimies olisi ollut toisessa etukulmassa, joten Mio oli oikaissut ihan kunnolla. Jatkossa Mion maalimiehet ovat etukulmien ulkopuolella rataa, jotta Mio oppii menemään kulmaan asti, eikä oikomaan.
 Ollaan otettu kerran myös esine-treeni 50x50 m rata ja kolme vierasta esinettä. Löysi kaikki ja ajallaan. Tottiksessa keksin hyvän idean metrisen treenaamiseen. Äidin luona on vain agility esteitä ja muuri kuuluu tähän varusteluun. Otin siis maxi-muurin ja latosin siihen asteittain sivupalkin ja matalat palkit. Muurin kanssa Mio oppii hyppäämään korkeuden lisäksi pituutta, sillä muuri on sen verran leveä. Parasta tässä on se, että palikat antaa myöden, jos koira osuu esteeseen, eikä loukkaa niin helposti. Mio teki tämän esteen melkein metrin korkuisena ja kevyt kapula suussa.
Eteenmenoa otettiin samalla kerralla ja agihyppy oli unohtunut kentän reunalle ja Mio kävi sen pikaisesti hyppäämässä ja palasi takaisin linjalle :D

Viime viikolla sain tyhmän idean mennä agin epiksiin. Viimeksi ollaan treenattu alkukesästä ruotsissa, joten olisi pitänyt tajuta ilmoittaa Mio medi-luokkaan. Tauon jälkeen kroppa ei ehkä ole niin iskussa ja radalla mentiinkin kaksi estettä kerrallaan ja kielto, ohitus, tiputus tai surutta estettä päin. Tottakai surkea ohjaus vaikuttaa paljon lopputulokseen. Seuraava rata meni onneksi sujuvammin keppejä lukuunottamatta.

Ja lopuksi näyttelyt. Mio pääsi yksin reissuun kolme viikkoa sitten, kun itse olin töissä ja Iida oli yötä Hyvinkäällä kaksipäiväisen näyttelyn takia. Lauantaina rankan työpäivän jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle ajatuksena nukkua vain hetki, mutta torkut venyi kolme tuntisiksi. Tänä aikana puhelimeni oli täynnä soittoja ja viestejä, sillä olin nukkunut Mion RYP-2 sijoitus-tuuletuksen ohi. Tuuletin jälkeenpäin yksin kotona. Sekä rotu- että ryhmä tuomarina oli Anna Albrigo Italiasta.

Seuraava näyttelyreissu tehtiin hieman pidemmälle, nimittäin Mikkeliin. Ilmoitettuja kelpejä oli 10 ja tuomarina Rodi Hubenthal Norjasta. Valioluokassa oli kaksi urosta ja Mio oli tällä kertaa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Lopulta Mio oli ROP ja myös Kauko oli ROP, joten jouduin itse menemään Mion kanssa ryhmäkehään. En muista koska olisin jännittänyt niin paljon. Ryhmän otti sama tuomari ja hän valitsi sekä Mion että Kaukon jatkoon. Onneksi Mio juoksi hyvin, eikä haukkunut ja hyppinyt, niin kuin viimeksi kun esitin sen. Tällä kertaa Mio ei sijoittunut, mutta Kauko oli RYP-1! Ihan mahtavaa, paitsi että meidän piti olla seuraavana päivänä Helsingin KVssa. Kävimme läpi kaikki vaihtoehdot, mitä tehdään ja päädyttiin jäämään Mikkeliin yöksi, koska ryhmän voittajat saavat ilmaisen hotellin ja saimme peruutettua ilmatteeksi Järvenpään hotellin. Aamulla lähdettiin aikaisin Helsinkiin, sillä Mion kehä alkoi ysiltä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi on lyhytkarvainen koira. Tuomarina oli Marja Talvitie ja Mioa vastassa oli ainoastaan Misty ja Mio oli VSP. Myös Kauko oli VSP, joten Iidalle jäi helppo päätös lähteä ajamaan takaisin Mikkeliin BIS-kehään. Minä lähdin bussilla kotiin.

Porin KV näyttely oli viime viikolla ja taas tuli vettä kuin... saavista, vaikkei mikään säätiedotus luvannut sadetta, enkä ollut varautunut, kuin bilteman surkean sadeviitan verran. Mukana oli tällä kertaa myös Nefi ja kelpejä oli ilmoitettu 12 kpl ja tuomarina Boris Spoljaric. Mio oli ainoa valio luokassa ja sai ERIn ja SAn ja oli PU1. Nefi kisasi avoimissa, koska tätä väärinkäsitystä ei pystynyt enää muuttamaan. Yllättävän reippaasti Neppari esiintyi sateessa ja oli luokkansa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Parasnarttukehässä Nefi juoksi loppujen lopuksi ykköseksi ja sai toisen SERTinsä ja ensimmäisen CACIBinsa! Aikoinaan Lyyti on saanut 2 SERTiänsä Porissa ja äidin kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että Porissa on taikaa. Mio oli ROP ja Nefi VSP!
 Ryhmän otti sama tuomari ja Mio pääsi jatkoon neljän muun koiran kanssa. Aina yhtä jännittävää seurata kehän laidalta ja tuomari ojensi Miolle sinisen ruusukkeen eli RYP-2!

Nyt Mion saldo on 3x RYP-2 ja 1x RYP-1.

speciaalii

Mio aloitti kesän näyttelyt Tuusulassa. Kelpejä oli ilmoitettu 3 urosta ja 1 narttu ja kehä alkoi heti ysiltä. Tuomarina oli Leila Kärkäs.

Erinomainen tyyppi ja kokonaisuus. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvä rintakehä ja eturinta. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomaiset liikkeet. Hyvä karva ja käytös.

Tähän mennessä parhaiten onnistunut seisominen, mutta liikkuminen ei ihan onnistunut pienessä kehässä. Mio oli valio luokan ainoa ja sai ERIn ja SAn. Parasuros kehässä Mioa vastassa oli vateraani ja Mio voitti. ROP kehässä Mioa vastassa oli Misty, jonka tuomari laittoi ykköseksi. Olin niin iloinen Mion hyvästä esiintymisestä, että VSP tuntui yhtä hyvältä kuin voitto. Oltiin Iidan kanssa luottavaisin mielin lähdössä seuraavan viikon erkkariin.

Lauantaina lähtö oli tarkoitus olla 5.30, mutta se siirtyi tunnilla eteen päin auton vaihdon ja kadonneiden avainten takia. Saimme silti kurottua aikaa kiinni ja olimme ajallaan Tuusulassa. Erkkari oli Laukaan KR:n yhteydessä ja minunkin on pakko mainita ystävälliset ja hommansa osaavat näyttelyasettajat. Molempina päivinä myös tarjouduttiin auttamaan tavaroiden kantamisessa.

Juniori- ja nuorten luokkaa en ehtinyt katsomaan, joten en tiennyt tuomarin linjaa. Kuulemma oli jättänyt SAn antamatta liian isoille koirille, joten tässä kohtaa alkoi jännittää, sillä tuomari mittasi jokaisen koiran. Avoimen luokan näin ja siellä kisasi Penne saaden ERIn. Tuomari sanoi avoimessa luokassa, että haluaa nähdä hyvää ja vaivatonta liikkumista, jossa on draivia ja juoksutti koiria todella paljon. Avoimessa luokassa tuomari sijoitti korkeuttaan pidempiä koiria, joten olin jo menettänyt toivoni Mion suhteen. Valio luokassa oli kaksi urosta ja Mio tuli toiseksi saaden ERIn ja SAn. Tuomari selitti valintansa, eikä maininnut mitään Mion korkeudesta, vaan että se on liian pitkä ja liikkuu liian suurella draivilla :D

maskulint huvud. pint allert uttryckt. väl burna öron. vacker ögonform, bra färg. bra stop. kunde vara något mer utfyllt under ögonen. bra skuldervinkle, något stel överarm. bra förbröst och kropp, kors. bra bröstdjup. välutvecklad bröstkorg. medelkraftig benstomme. tillräckligt vinklad. rör sig bra från sida, trängt bak och vid i fronten. bra päls.

Eikä Mio sijoittunut enää parasuros-kehässä. Onneksi oli vielä Nefi mukana, joka voisi vielä pelastaa päivän. Junnu narttuja oli kolme ja Nefi sekosi heti kehään mentäessä. Tuomarista. Ehkä täti vähän muistutti äitiä, mutta vaikka Nefi näki ettei tuomari ollut tuttu, niin silti se veti Nefiä puoleensa. Nefi oli ihan hämillään, eikä se tietenkään suostunut seisomaan hyvin. Tai ollenkaan. Onneksi sentään ravi kulki hyvin ja Nefi oli ainoa, joka sai ERIn. SAta ei tipahtanut, koska etuliike oli vielä löysä. Jouduimme kuitenkin vielä lopuksi ROP junnu-kehään ja koska uros oli saanut SAn, niin Nefi oli automaattisesti VSP.

Ei haitannut, vaikkei Mio pärjännyt, sillä ihana Didactis Cosmopolitan oli BIS! 

Olin varannut meille mökkimajoituksen, koska se oli kaikkein halvin. Tämä oli ihan paras, kun oli koiria mukana ja pääsimme saunaan ja uimaan. Yritän katsoa seuraavalle reissulle taas mökkimajoituksen.

Sunnuntaina kelpit ja belgit olivat täysin samaan aikaan ja jouduin itse kehään Mion kanssa. Lisäksi Iida oli vahingossa ilmoittanut Nefin AVOimeen luokkaan, eikä sitä saanut enää muuttaa. Minun oli tarkoitus esittää Iisa, joka on myös AVOimessa, mutta onneksi Jenni suostui Iisan kanssa kehään. Tuomarina oli Fransesco Cochetti ja kelpejä oli 24 kpl:tta. Pennellä Meni hyvin ja sai ERIn ja SAn. Mion kanssa ei mennt niin hyvin, sillä juostessa se hyppi ja haukkui, eikä edes seissyt hyvin. Mio sai kuitenkin ERIn, SAn ja oli PU2. Penne oli hienosti PU4!

Correct bite.masculine. good head and expression. good neck. a bit straight in front. correct topline and tail set. correct rear angulations. a bit loose in front movement. correct coat.

 Nefin seisoi paremmin kuin erkkarissa, mutta Iisan perässä juostessa sen häntä ja karvat nousi ylös. Nefi ja Iisa saivat molemmat ERIn ja kilpailuluokassa Nefi sijoittui toiseksi saaden SAn. Iisa tuli kolmanneksi. Parasnarttu-kehässä oli neljä koiraa ja Nefi tuli kolmanneksi. Nefi pelasti viikonlopun saaden ensimmäisen SERTinsä!

Kauko oli VSP ja pääsimme lähtemään kotiin ajoissa. Ja koska meillä jäi aikaa kotona, kävimme ottamassa Miosta ja Kaukosta kuvia. Ja noita kuvia katsoessa Mio on aina voittaja minulle <3

Kuvat on ottanut Emine Lundsten

uusi aluevalloitus

Noin kuukausi sitten Iida kysyi haluanko lähteä rally-toko kisoihin, kun hänellä oli kolme paikkaa varattuna. Ehdottomasti lähden! Mutta mitä siellä pitää tehdä? Kuljet koiran kanssa tehtäväkyltiltä toiselle ja voit tehdä kaikki kevätjuhlaliikkeet, jotta saat koiran suorittamaan kyseisen tehtävän. Peace of cake!

Kesäkuun alussa Musnat-kennel päivillä Ritva oli ottanut rally-toko kylttejä mukaan ja teki meille harjoitusradan. Kävimme yhdessä radan läpi ja Ritva neuvoi miten kaikki kyltit suoritetaan ja kertoi muutenkin yleisesti säännöistä. Rohkeasti olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa ja heti neljänneltä kyltiltä olisi lähtenyt 10 pistettä väärästä suorituksesta, kuudennelta toiset 10 pistettä, koska en saanut Mioa kiertämään selkäni takaa ja loput 10 olisi lähtenyt 7 kyltiltä jälleen ohjaaja virheestä. Hihnan kiristyksistä ja muusta sähellyksestä olisi lähtenyt vähintään 5 pistettä, joten peli oli siinä. Tämä tiputti maan pinnalle. Ei se laji ollutkaan niin yksinkertainen, miltä näytti. Eniten pitää olla oma pää kasassa, sillä kaikki on hyvin tarkkaa esim missä suunnassa kylttiä suoritetaan liike.

Koska jätän kaikki viime tippaan, niin myös sääntöjen lukeminen alkoi pari tuntia ennen kisoihin lähtöä. Harjoittelin Mion kanssa nopeasti selän takaa kierttämisen käskystä ja se sama hihnan kanssa ja ei muuta kuin matka kohti Poria voi alkaa.

Oltiin ajallaan paikalla pienen navigointi virheestä huolimatta ja minun rataan tutustuminen oli ensimmäisessä ryhmässä. Onneksi olin vasta kymmenentenä vuorossa ja pystyin katsomaan muiden suorituksia. Ulkona tein vielä pari kertaa radan kuivaharjoitteluna, etten ole niin riippuvainen kylteistä. Heti kun otin koiran autosta, meidät huudettiin sisään. Tässä kohtaa alkoi jännittää! Menimme lähtö pisteelle perusasentoon ja tuntui ikuisuudelta ennen kuin tuomari kysyi olenko valmis. Ensimmäisen tehtävän jälkeen jännitykseni katosi, kun Mio seurasi iloisena pikku-partiolaisena ja sen kanssa tuli niin tuttu ja turvallinen olo. Pystyin keskittymään rataan, kun tiesin että Mio kyllä tekee. Ainoa suuri moka sattui kun pyysin Mion eteen istumaan ja se jäi huomattavasti vinoon. Tein tehtävän uudestaan ja se onnistui kunnes lähdin lopussa suoraan kävelemään, vaikka piti pysähtyä perusasentoon. Loppu rata meni hyvin. Tulokset julkaistiin heti ja 83 pistettä eli ykkös tulos! Pisteitä lähti -10 väärin suoritetusta liikkeestä, -1 napsimisesta (mielestäni napsi vain ilmaa) ja -6 kontrollin puutteesta. En tiedä miten kontrollin puute arvioidaan, oliko se siitä, että korkea vire aiheutti painamisen ja keulimisen, mutta mun mielestä Mio oli hyvä :)

Oli kyllä hauska kokemus ja ehdottomasti haen Miolle ainakin RTK1:n. Voi olla, että nälkä kasvaa syödessä.

Ruotsin luonnetesti

Vihdoin se aika taas koitti, kun matkustimme Ruotsiin kennel-päiville. Viime kerrasta on kulunut jo kaksi vuotta ja silloin koko pentue MH-kuvattiin. Tällä kertaa vuorossa oli MT eli suuri luonnetesti.

Olin onnekas, kun sain houkuteltua Sannan matkaseuraksi. Taisin kuitenkin unohtaa mainita, että matkaa kertyy mittariin lähemmäs 600 km suuntaansa. Onneksi on teräs-ystävä, joka toimii niin kuskina, navigaattorina, kuvaajana, tulkkina ja lasten hoitajana (Petran 11 kk Wildemar-poika).

Laivamme lähti torstai iltana Turusta ja olimme siis perjantai aamulla Tukholmassa. Tällä kertaa olin varmistanut moneen kertaan, että Mio pääsee eläinlääkäriin saamaan pillerin poskeensa ja leiman passiinsa. Aika oli 9.00 ja sitä ennen kävimme aamupalalla ja kävelemässä puistossa. Ruotsissa on kaikki aina vähän paremmin kuin suomessa ja näin ollen sää oli mitä parhain. Eläinlääkärikäynnin jälkeen suuntasimme (monen eksymisen ja väärän tien valinnan jälkeen) Kistaan tapaamaan Gunvoria ja Milaa. Gunvor on Fasun kasvattaja ja hän omistaa meidän kasvattimme Musnat Dee whyn. Mila oli todella suloinen ja kaunis koira. Mila on medi-kokoinen ja nuoresta iästään huolimatta on kilpaillut jo haussa ja jäljellä kakkos-luokassa, koska ruotsissa koiran ei tarvitse hypätä metrin estettä. Koskakohan suomeen saadaan sama sääntö.

Lähdimme n. 11.30 ajamaan Hässleholmiin ja perillä olimme muutamien pysähdysten jälkeen kuudelta. Olimme ainoat, jotka saapuivat jo perjantaina. Ilta meni nopeasti syödessä ja jutellessa.
Aamulla oli aikainen herätys ja heitimme nopeasti Mion emän Liran keskustaan, joka oli menossa agility kisoihin. Lira on jo 9 vuotias, mutta edelleen sitä on vaikea voittaa agilityssä.

Mio oli ensimmäisenä testissä ja onneksi Sabine oli käynyt Mion veljen Iverin kanssa aiemmin testissä ja laittanut videon siitä, joten tiesin edes vähän mitä tulee tapahtumaan. Olin silti ihan ulkona, sillä en tiennyt esim. kuinka paljon saan hetsata koiraa leikkimään, vaikka se olikin sitten loppujen lopuksi se tarkoitus, tai että minun piti ottaa askel eteenpäin kun päästän Miosta irti, että se tietää lähteä heti liikkeelle. Testissä tapahtui kaikenlaista pikku mokaa, mutta onneksi testi ei ole niin nopea tempoinen tai intensivinen kuin suomen luonnetesti. Piiloon juostessani, huomasin että minulla ei ole hihnaa mukana, mutta onneksi Mio seurasi reippaasti ilman hihnaa takaisin. Pahin moka tapahtui kolina kohdassa, kun kaksi kertaa kävelin väärään kohtaan ja viimeisellä kerralla, kun testinohjaaja huutaa älä koske siihen! kuulen vain koske siihen. Ja lopun voi arvata. Kelkka osuudessa kelkka jäi jumiin ja meidän piti siirtyä syrjään siksi aikaa kun se irrotettiin ja jatkaa siitä mihin kelkka jäi. Laukauksissa ase ei toiminut kunnolla ja liipaisimesta joutui painamaan monta kertaa ennen kuin pamahdus lähti. Onneksi mikään noista ongelmista ei ollut niin vakavaa ja kaikki vain nauroi niille. Oikein leppoista meininkiä.

Videossa ei ole leikkimistä, sillä se on toisessa kamerassa ja menee hetki että saan sen youtubeen. Laitan videon myöhemmin blogiin.

Mio oli mielestäni testissä todella väsyneen oloinen. Vaikka se joi jokaisen pisteen välissä, niin silti painostavan kuuma ilma oli liikaa. Täällä pohjoisessa ei ole totuttu tuollaiseen lämpöön ;) Mio ei leikkinyt niin kuin yleensä, mutta onneksi testi on vain yhden päivän arviointi ja kaikki päivät voivat olla erilaisia. Minulle jäi kuitenkin hyvä mieli testistä. Koko pentue oli samanlainen. Tuomaritkin onnittelivat vuolaasti erinomaisesta pentueesta. Yhteenveto: Rohkeita, itsevarmoja, sosiaalisia, tempperamentit hyviä, palautuminen tapahtuu heti ja kaikki ovat laukaus varmoja. Ruotsin luonnetestistä saa nimen eteen tittelin KORAD, sitten kun ulkomuoto on lausuttu. Meidän testipäivälle ei saatu tuomaria, joten lausunto pitää hakea myöhemmin. Tuomarin tulee olla ruotsalainen, joten minun pitää katsoa joku näyttely jossa on ruotsalainen tuomari ja kysyä etukäteen jos tuomari voi sanoa arvionsa Miosta omalla ajallaan. Ei tuota KORADia noin vain hankita helpoimman kautta..

Mio sai 393 pistettä, joka kuulemma on erittäin hyvä määrä. En tiedä noista pisteytyksistä, mutta paperista katsottuna leikkiminen tiputti pisteitä. Suomen luonnetististä tämä erosi aika paljon. Testin ohjaajakin sanoi, että he ovat täällä ruotsissa pehmoja suomeen verrattuna. Suomessa koira viedään äärimmilleen ja reaktiot halutaan saada mahdollisimman voimakkaiksi ja kuormittamalla koiraa, katsotaan kuinka hyvin se palautuu. Ruotsissa annetaan koiralle aikaa palautua. Silti kuulemma ruotsissa yhä harvempi vie kelpietään luonnetestiin, peläten ettei se läpäise testiä. Tai sitten jostain muusta syystä, tiedä sitten.

Testin jälkeen kaikki kaukaa tulleet siirtyivät Petralle. Kävimme kävelemässä, joimme kahvit ja treenasimme agilityä. Petra oli kutsunut ystävänsä hieromaan halukkaiden koirat ja Mio sai hieronnan ilmaiseksi, kuulemma palkinnoksi menestyneestä näyttely-urasta :) Oli muuten paras hieronta ikinä! Hieroja toi oman pöydän mukana, jossa hieroi koirat. Se oli kätevämpi kuin lattialla pyöriminen ja siinä saa kuulemma paremmin hierottua. Mio oli vain vähän jumissa niskasta ja varpaan venähdyksen takia polvet oli myös kireät, mutta ne saatiin auki. Ja tuon varpaan takia Mio oli käyttänyt liikkuessaan etuosaa eri tavalla ja kyynärät eivät olleet kunnolla nivel-kuopassa. Ne saatiin niksautettua takaisin. Miolla oli heti käsittelyn jälkeen todella irtonaiset ja vapaat liikkeet.
Hieronnan jälkeen kaikki loput lähellä asuvat olivat saapuneet ja söimme maittavan aterian.

Sunnuntaina treenasimme hieman tokoa ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin Tukholmaan. Oli ihana nähdä Petraa ja Mion sisarusten omistajia.

 Mio, Elda (Honda Firestorm), Baera (Aprilia Tuono), Gira (MV Agusta Brutale), Kato (Ducati Monster)

 Elda

 Mio

 Kato

 Elda

 Mio

 Kato

  

ajatus on hyvä mutta aina se ei ole mukana

Sunnuntaina oltiin epävirallisissa agi-kisoissa Salossa ja mentiin sekä mölli-, että avoin-rata. Mölli-rata meni kaahottaessa ja uusi halli aiheutti sen, etten meinannut pystyä ohjaamaan sitä samalla tavalla kuin treeneissä. En pystynyt jättämään Mioa suorittamaan estettä, koska sille tuli niin kiire minun perääni, että vaikka Mio lukitsi esteen, niin melkein ilmassa se päätti kääntyä pois esteeltä. Ohjasin kuitenkin loppuun asti niin kuin treeneissä ohjaan ja vaadin sitä suorittamaan esteet. Toiselta radalta ei jäänyt muuta mieleen, kuin että kepit oli kahteen kertaan ja Mio suoritti ne! Vaikka oli kisatilanne ja vähän kiire, niin se malttoi pujotella molemmilla kerroilla.

Tiistaina oltiin juoksemassa pari agi-rataa Raumalla. Molemmat oli yksinkertaisia suoria ratoja, mutta silti ensimmäisellä radalla ei tullut yhtään nollaa. Meidän ensimmäinen rata kaatui heti toisen esteen ohitukseen ja putkella käymiseen. Menin jännityksestä sekaisin enkä saanut kasattua itseäni enää loppu radalle ja Mio käytti kylmästi hyväkseen minun heikkoa olotilaa: se ei pysähtynyt kontakteilla, hypännyt rengasta ja tekipä se vielä lentokeinunkin. Kepit Mio sentään suoritti ja tästä sain positiivisen mielentilan seuraavalle radalle.
Toisella radalla Mio juoksi puomin ohi alussa, joten päätin ottaa loppuradan kokonaan harjoitusmielessä. Vaadin sitä odottamaan puomin kontaktilla tovin, suorittamaan lentokeinun uudestaan, hyppäämään renkaan läpi, palaamaan takaisin A:n kontaktille ja pujottelemaan uudestaan, kun viimeinen keppi jäi suorittamatta. Nämä kaikki virheet mitä se sai tehdä ekalla radalla, kokeiltiin myös toisella, mutta pääsimpäs puuttumaan. Mion kanssa pitää olla niin mustavalkoinen monissa asioissa.

Haussa meillä oli ongelma laatikoiden ja takarajalla etenemisen kanssa, mutta ei ole enää. Tai siis kyllä Mio eteni takarajalla, mutta tuli samaa polkua takaisi keskilinjalle, vaikka kerroin sille koko ajan missä menin (mietin jo valitsinko väärän lajin viestin sijaan). Kaikkien kikkailujen jälkeen kokeiltiin norjalaista sekametsää ja sen jälkeen Mion lamppu syttyi. Yhden tälläisen treenin jälkeen Mio on suorittanut rataa kuin oppikirjoissa. Toivottavasti minullakin meni oppi perille viime treenin jälkeen. Samalla sekunnilla kun sanoin koiralle NÄYTÄ, tajuan ettei minulla ole hanskoja kädessä ja liina mukavasti poltti kädet rikki. Eikä tullut mieleen päästää piuhasta irti ja antaa koiran mennä, vaan rohkesti silmät vuotaen roikun mukana. Ensi kerralla muistan hanskat.

Hommasin Miolle uuden lelun: käsinuken! Olin kyllästynyt siihen, että Mion hampaat kolahti vähän väliä sormiini, mutta ei kolahda enää edes vahingossa =D Tällä lelulla leikitään siis vain kotona. En ole kävelemässä yleisillä paikoilla käsinukke kädessä ;)

Kuvasarjassa Mion ja miukumaukun(käsinukke) kaverikuva. Ensimmäisessä kuvassa Mio vielä hillitsi itsensä, kunnes kissa liikahti...

mitä tielle tulee

Torstaina korkattiin meidän agilityn kisaura Tampereella, eikä kovin hyvällä menestyksellä. Kaksi rataa ja molemmilta HYL. En muuta odottanutkaan, mutta että se olisi niin suurta kaaosta?! Mio kaahasi päättömästi joka toisen esteen ohi, eikä me oltu ollenkaan samalla radalla. Nyt ainakin tiedän, ettei Mio toimi ulkona/kisoissa samalla tavalla kuin hallissa/treeneissä. Mio oli niin kierroksilla, ettei pystynyt vastaanottamaan tarjoamiani nameja radan jälkeen. Me ollaankin pääasiassa otettu vain keppi-treeniä ja rata-treeni on jäänyt vähemmälle, joten Mio otti kaiken ilon irti. Ensimmäinen rata oli ihan mukava, mutta hyppyrata olikin sitten aivan jotain muuta. Olin Lyytin kanssa kyseisen tuomarin kolmos-luokan radalla viimeksi ja se oli helpompi kuin tämä. Minua ei edes jännittänyt mennä hyppy-radalle, koska tiesin mitä siitä tulee ja radalla ollessani olisin vain voinut juosta sieltä pois. Nyt ei tarvitse enää jännittää kisojen korkkaamista ja seuraavat radat meneekin sitten paremmin.

Olin kisoissa Iidan ja Kaukon kanssa ja päästiin lähtemään kahdeksan aikoihin kotiin päin ja pysähdyttiin vielä syömässä alku matkassa. Oli jo hämärää ja minä ajoin puntoa. Juttelimme ja nauroimme, kunnes viereisen kaistan puolelta ojasta hyppäsi peura tielle. Ehdin jarruttaa sen verran, että auton pelkääjän puoli osui peuran taka-osaan. Pysäytin auton, eikä kenelläkään sattunut mitään, auto ei edes heilahtanut törmäyksestä. Koiratkin pelästyi vain minun huutamista. Auton pelti meni sen verran kasaan, ettei hanttimiehen ovi auennut ja Iida kömpi minun ovesta ulos ja lähti katsomaan miten peura voi eikä se voinut hyvin. Hälytettiin poliisit heti paikalle, jotta he tulisivat ampumaan eläimen. Paikalle tuli naapurista pariskunta ja nainen sanoi, että kuuli törmäyksestä lähteneen pamauksen kilometrin päähän. He odottivat meidän kanssa poliisien saapumista ja oltiin siinä yli puoli tuntia. Kun poliisi tuli paikalle, hän nosti hieman punton etupuskuria, joka oli tipahtanut renkaan päälle ja sanoi, että kyllä tuolla voi ajaa kotiin saakka, tarkkailkaa vain auton lämpötilaa, ettei se nouse. Kotona oltiin lähemmäs kahta yöllä. Ei voi muuta todeta kuin, että meillä oli todella paljon onnea matkassa.
Tämä reissu taisi olla punton viimeinen sillä vakuutuksen vahinko tarkastaja sanoi, että tuskin tuota lähdetään korjaamaan. Nyt vain metsästämään sitä kauan toivottua farmaria.

Super viikonloppu

Lauantaina suunnattiin tampereelle KV näyttelyyn, jonne oli ilmoitettu 12 kelpietä. Tuomari oli Itävaltalainen Frederike Kappacher. Uroksia oli 5 joista 3 oli SAn arvoinen. Mio oli lopulta PU ja ROP arvostelulla:

3 yers in very good body propertions with correct head,?,eyes&ears.elegant long neck and correct topline, correct croup&tailset.perfect chest&angulations.correct bones. very ? movements. correct character.

Kehä oli aamulla, joten lähdettiin viereiseen ostoskeskittymään pyörimään ja syömään. Vietettiin siellä tovi ja takaisin näyttelyyn tultiin vasta vähän ennen ryhmiä. Ykkös ryhmän otti Soile Bister ja Soile otti Mion jatkoon kahdeksan koiran joukkoon. Lopulta jatkoon valittiin enää neljä ja sydän hyppäsi kurkkuun kun Mio pääsi. Koirat laitettiin niin nopesti sijoituksille, etten meinannut mukana pysyä. Mio Tuli toiseksi! Todella hyvin kovatasoisessa joukossa! Mio jopa voitti imatran BIS-koiran, joka tuli kolmanneksi.

Viikonlopun tähtihetket eivät jääneet siihen. Sunnuntaille olimme saaneet paikan tokokokeeseen. Ilmoitus paikasta tuli keskiviikkona, joten en jaksanut alkaa enää hinkkaamaan mitään liikettä. Koe joko menisi hyvin, tai sitten ei. Vaikken ottanut mitään paineita, niin silti minua jännitti suunnattomasti aamulla. Koe oli Salossa koulun hiekkakentällä ja ilma oli mitä parhain. Tuomarina toimi Ilkka Stén. Minulla oli koko kokeen ajan todella hyvä fiilis, eikä pienet virheet saaneet muutettua asennettani. Mio oli ihan mahtava ja sen kanssa oli todella kivaa olla kokeessa.

Paikalla makaaminen - 8
Mio meni toisella käskyllä maahan. Paikalla olossa ei liikkunut kertaakaan.

Seuraaminen taluttimetta - 8
Vähän painoi ja tästä johtuen näytti levottomalta. Käännökset meni nappiin, katse ei tipahtanut. Pysähdyksissä ehti puoliksi tarjota maahan menoa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
Ei huomautettavaa.

Luoksetulo - 9
Kävellessäni pois päin Miosta, näen kun edessäni ALO-kehässä paikallamakuussa koirat alkoivat tappelemaan! Onneksi tuomari sanoi, että palaa koiran luo ja jatketaan, kun pöly on laskeutunut. Ei Mio ollut asiasta moksiskaan, mutta itselle tuli varmempi olo, kun voi tehdä liikkeen rauhassa. Liike onnistui hyvin Mion osalta, itse sanoin käskyn liian aikaisin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 10
Ei huomautettavaa.

Noutaminen - 7
Lähtö onnistui, mutta tuodessa kapulaa Mio arpoi sivulle- ja eteen tulon välillä(aina treenaan luovutuksen eteen) ja jäi kompromissina niiden välille seisomaan. Sanoin uudestaan tuo-käskyn ja sitten onnistui.

Kauko-ohjaus - 9
Pysyi paikoillaan, toinen istuminen ei ehkä ollut niin ylös.

Estehyppy - 9
Lähti hyvin, istui heti, mutta takaisin tullessaan haukahti.

Kokonaisvaikutus - 10
Perusasennot oli hyvät, valmistelut ja lopetukset. JEE! Näitä me ollaan harjoteltu. Me oltiin tiimi <3

176 p. 1. tulos