ajatus on hyvä mutta aina se ei ole mukana

Sunnuntaina oltiin epävirallisissa agi-kisoissa Salossa ja mentiin sekä mölli-, että avoin-rata. Mölli-rata meni kaahottaessa ja uusi halli aiheutti sen, etten meinannut pystyä ohjaamaan sitä samalla tavalla kuin treeneissä. En pystynyt jättämään Mioa suorittamaan estettä, koska sille tuli niin kiire minun perääni, että vaikka Mio lukitsi esteen, niin melkein ilmassa se päätti kääntyä pois esteeltä. Ohjasin kuitenkin loppuun asti niin kuin treeneissä ohjaan ja vaadin sitä suorittamaan esteet. Toiselta radalta ei jäänyt muuta mieleen, kuin että kepit oli kahteen kertaan ja Mio suoritti ne! Vaikka oli kisatilanne ja vähän kiire, niin se malttoi pujotella molemmilla kerroilla.

Tiistaina oltiin juoksemassa pari agi-rataa Raumalla. Molemmat oli yksinkertaisia suoria ratoja, mutta silti ensimmäisellä radalla ei tullut yhtään nollaa. Meidän ensimmäinen rata kaatui heti toisen esteen ohitukseen ja putkella käymiseen. Menin jännityksestä sekaisin enkä saanut kasattua itseäni enää loppu radalle ja Mio käytti kylmästi hyväkseen minun heikkoa olotilaa: se ei pysähtynyt kontakteilla, hypännyt rengasta ja tekipä se vielä lentokeinunkin. Kepit Mio sentään suoritti ja tästä sain positiivisen mielentilan seuraavalle radalle.
Toisella radalla Mio juoksi puomin ohi alussa, joten päätin ottaa loppuradan kokonaan harjoitusmielessä. Vaadin sitä odottamaan puomin kontaktilla tovin, suorittamaan lentokeinun uudestaan, hyppäämään renkaan läpi, palaamaan takaisin A:n kontaktille ja pujottelemaan uudestaan, kun viimeinen keppi jäi suorittamatta. Nämä kaikki virheet mitä se sai tehdä ekalla radalla, kokeiltiin myös toisella, mutta pääsimpäs puuttumaan. Mion kanssa pitää olla niin mustavalkoinen monissa asioissa.

Haussa meillä oli ongelma laatikoiden ja takarajalla etenemisen kanssa, mutta ei ole enää. Tai siis kyllä Mio eteni takarajalla, mutta tuli samaa polkua takaisi keskilinjalle, vaikka kerroin sille koko ajan missä menin (mietin jo valitsinko väärän lajin viestin sijaan). Kaikkien kikkailujen jälkeen kokeiltiin norjalaista sekametsää ja sen jälkeen Mion lamppu syttyi. Yhden tälläisen treenin jälkeen Mio on suorittanut rataa kuin oppikirjoissa. Toivottavasti minullakin meni oppi perille viime treenin jälkeen. Samalla sekunnilla kun sanoin koiralle NÄYTÄ, tajuan ettei minulla ole hanskoja kädessä ja liina mukavasti poltti kädet rikki. Eikä tullut mieleen päästää piuhasta irti ja antaa koiran mennä, vaan rohkesti silmät vuotaen roikun mukana. Ensi kerralla muistan hanskat.

Hommasin Miolle uuden lelun: käsinuken! Olin kyllästynyt siihen, että Mion hampaat kolahti vähän väliä sormiini, mutta ei kolahda enää edes vahingossa =D Tällä lelulla leikitään siis vain kotona. En ole kävelemässä yleisillä paikoilla käsinukke kädessä ;)

Kuvasarjassa Mion ja miukumaukun(käsinukke) kaverikuva. Ensimmäisessä kuvassa Mio vielä hillitsi itsensä, kunnes kissa liikahti...