Olin onnekas, kun sain houkuteltua Sannan matkaseuraksi. Taisin kuitenkin unohtaa mainita, että matkaa kertyy mittariin lähemmäs 600 km suuntaansa. Onneksi on teräs-ystävä, joka toimii niin kuskina, navigaattorina, kuvaajana, tulkkina ja lasten hoitajana (Petran 11 kk Wildemar-poika).
Laivamme lähti torstai iltana Turusta ja olimme siis perjantai aamulla Tukholmassa. Tällä kertaa olin varmistanut moneen kertaan, että Mio pääsee eläinlääkäriin saamaan pillerin poskeensa ja leiman passiinsa. Aika oli 9.00 ja sitä ennen kävimme aamupalalla ja kävelemässä puistossa. Ruotsissa on kaikki aina vähän paremmin kuin suomessa ja näin ollen sää oli mitä parhain. Eläinlääkärikäynnin jälkeen suuntasimme (monen eksymisen ja väärän tien valinnan jälkeen) Kistaan tapaamaan Gunvoria ja Milaa. Gunvor on Fasun kasvattaja ja hän omistaa meidän kasvattimme Musnat Dee whyn. Mila oli todella suloinen ja kaunis koira. Mila on medi-kokoinen ja nuoresta iästään huolimatta on kilpaillut jo haussa ja jäljellä kakkos-luokassa, koska ruotsissa koiran ei tarvitse hypätä metrin estettä. Koskakohan suomeen saadaan sama sääntö.
Aamulla oli aikainen herätys ja heitimme nopeasti Mion emän Liran keskustaan, joka oli menossa agility kisoihin. Lira on jo 9 vuotias, mutta edelleen sitä on vaikea voittaa agilityssä.
Mio oli ensimmäisenä testissä ja onneksi Sabine oli käynyt Mion veljen Iverin kanssa aiemmin testissä ja laittanut videon siitä, joten tiesin edes vähän mitä tulee tapahtumaan. Olin silti ihan ulkona, sillä en tiennyt esim. kuinka paljon saan hetsata koiraa leikkimään, vaikka se olikin sitten loppujen lopuksi se tarkoitus, tai että minun piti ottaa askel eteenpäin kun päästän Miosta irti, että se tietää lähteä heti liikkeelle. Testissä tapahtui kaikenlaista pikku mokaa, mutta onneksi testi ei ole niin nopea tempoinen tai intensivinen kuin suomen luonnetesti. Piiloon juostessani, huomasin että minulla ei ole hihnaa mukana, mutta onneksi Mio seurasi reippaasti ilman hihnaa takaisin. Pahin moka tapahtui kolina kohdassa, kun kaksi kertaa kävelin väärään kohtaan ja viimeisellä kerralla, kun testinohjaaja huutaa älä koske siihen! kuulen vain koske siihen. Ja lopun voi arvata. Kelkka osuudessa kelkka jäi jumiin ja meidän piti siirtyä syrjään siksi aikaa kun se irrotettiin ja jatkaa siitä mihin kelkka jäi. Laukauksissa ase ei toiminut kunnolla ja liipaisimesta joutui painamaan monta kertaa ennen kuin pamahdus lähti. Onneksi mikään noista ongelmista ei ollut niin vakavaa ja kaikki vain nauroi niille. Oikein leppoista meininkiä.
Videossa ei ole leikkimistä, sillä se on toisessa kamerassa ja menee hetki että saan sen youtubeen. Laitan videon myöhemmin blogiin.
Mio sai 393 pistettä, joka kuulemma on erittäin hyvä määrä. En tiedä noista pisteytyksistä, mutta paperista katsottuna leikkiminen tiputti pisteitä. Suomen luonnetististä tämä erosi aika paljon. Testin ohjaajakin sanoi, että he ovat täällä ruotsissa pehmoja suomeen verrattuna. Suomessa koira viedään äärimmilleen ja reaktiot halutaan saada mahdollisimman voimakkaiksi ja kuormittamalla koiraa, katsotaan kuinka hyvin se palautuu. Ruotsissa annetaan koiralle aikaa palautua. Silti kuulemma ruotsissa yhä harvempi vie kelpietään luonnetestiin, peläten ettei se läpäise testiä. Tai sitten jostain muusta syystä, tiedä sitten.
Hieronnan jälkeen kaikki loput lähellä asuvat olivat saapuneet ja söimme maittavan aterian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti