Torstaina korkattiin meidän agilityn kisaura Tampereella, eikä kovin hyvällä menestyksellä. Kaksi rataa ja molemmilta HYL. En muuta odottanutkaan, mutta että se olisi niin suurta kaaosta?! Mio kaahasi päättömästi joka toisen esteen ohi, eikä me oltu ollenkaan samalla radalla. Nyt ainakin tiedän, ettei Mio toimi ulkona/kisoissa samalla tavalla kuin hallissa/treeneissä. Mio oli niin kierroksilla, ettei pystynyt vastaanottamaan tarjoamiani nameja radan jälkeen. Me ollaankin pääasiassa otettu vain keppi-treeniä ja rata-treeni on jäänyt vähemmälle, joten Mio otti kaiken ilon irti. Ensimmäinen rata oli ihan mukava, mutta hyppyrata olikin sitten aivan jotain muuta. Olin Lyytin kanssa kyseisen tuomarin kolmos-luokan radalla viimeksi ja se oli helpompi kuin tämä. Minua ei edes jännittänyt mennä hyppy-radalle, koska tiesin mitä siitä tulee ja radalla ollessani olisin vain voinut juosta sieltä pois. Nyt ei tarvitse enää jännittää kisojen korkkaamista ja seuraavat radat meneekin sitten paremmin.
Olin kisoissa Iidan ja Kaukon kanssa ja päästiin lähtemään kahdeksan aikoihin kotiin päin ja pysähdyttiin vielä syömässä alku matkassa. Oli jo hämärää ja minä ajoin puntoa. Juttelimme ja nauroimme, kunnes viereisen kaistan puolelta ojasta hyppäsi peura tielle. Ehdin jarruttaa sen verran, että auton pelkääjän puoli osui peuran taka-osaan. Pysäytin auton, eikä kenelläkään sattunut mitään, auto ei edes heilahtanut törmäyksestä. Koiratkin pelästyi vain minun huutamista. Auton pelti meni sen verran kasaan, ettei hanttimiehen ovi auennut ja Iida kömpi minun ovesta ulos ja lähti katsomaan miten peura voi eikä se voinut hyvin. Hälytettiin poliisit heti paikalle, jotta he tulisivat ampumaan eläimen. Paikalle tuli naapurista pariskunta ja nainen sanoi, että kuuli törmäyksestä lähteneen pamauksen kilometrin päähän. He odottivat meidän kanssa poliisien saapumista ja oltiin siinä yli puoli tuntia. Kun poliisi tuli paikalle, hän nosti hieman punton etupuskuria, joka oli tipahtanut renkaan päälle ja sanoi, että kyllä tuolla voi ajaa kotiin saakka, tarkkailkaa vain auton lämpötilaa, ettei se nouse. Kotona oltiin lähemmäs kahta yöllä. Ei voi muuta todeta kuin, että meillä oli todella paljon onnea matkassa.
Tämä reissu taisi olla punton viimeinen sillä vakuutuksen vahinko tarkastaja sanoi, että tuskin tuota lähdetään korjaamaan. Nyt vain metsästämään sitä kauan toivottua farmaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti