Pääsiäisen reissu itä-suomeen

Sunnuntaina oli herätys puoli kuusi, määränpää Imatra ja matkaa neljä ja puoli tuntia. Kelpiet oli vasta maanantaina, mutta Iidalla oli bokseri esitettävänään sunnuntaina, joten meillä oli hotelli varattuna. Olimme perillä hyvissä ajoin ja aivan turhaan. Kehä oli vajaa 2 tuntia myöhässä. Halli oli todella ahdas, mutta kehät oli sopivan kokoisia ja iso plussa oli keinonurmi, jolla ei liukastellu kukaan. Elliot oli ROP ja Olivia ROP veteraani, joten jäätiin vielä ryhmäkehiin, joista ei sijoituksia enää tullut. Haettiin vielä ruokaa ennen kuin siirryttiin hotellille makaamaan. Olisi pitänyt tajuta ottaa tuoli mukaan näyttelyyn.

Maanantaina kelpiet olivat vasta kahdentoista jälkeen. Tuomari oli Romanialainen Christian Stefanescu ja kelpejä 15 kpl. Tuomari oli TODELLA nopea arvostelemaan ja 30 aussia meni n. puoleen tuntiin. Siinä rodussa ei juurikaan ERIä jaettu ja alkoi jo vähän kylmä hiki pukkaamaan pintaan. Toivottavasti tällä ei olisi samanlainen linja kuin Lahden tuomarilla. Mio oli vielä tiputtanut suurimman osan karvoistaan ja varpaan parantelu-loman takia se ei ole niin tikissä kunnossa.
Pentuja oli ilmoitettu yksi ja se oli rop pentu ja sai kp:n. Se oli hieno koira! Uroksissa oli 7 koiraa, joista Mio ja kaksi muuta sai erin ja sa:n. Mio voitti lopulta, veteraani uros juoksi vaivattomasti toiseksi ja avoimen uros oli kolmas ja siitä tuli valio. Narttuja oli kahdeksan ja vain kaksi (tai kolme?) sai eri:n ja sa:n. ROP kehässä Mio vei voiton. Tuomari tykkäsi todella paljon Mimistä ja kehui sen maasta taivaisiin. Paperille hän ei saanut mainittua paljoa :D

näyttelytervehdykset

Meidän päivitykset on näköjään vain näyttelyyn liittyviä. Ollaan me viime viikolla käyty kerran tokossa ja kerran käytiin ottamassa kontakteja hallin pihalla. Ei mitään ihmeellistä kerrottavaa niistä treeneistä.
Nefin hain perjantaina ja se oli heti kuin kotonaan, vaikkei ole koskaan ollut muualla yötä tai ilman äitiä. Nefin kanssa oli helppoa ja se sopi meidän laumaan hienosti. Helmi oli eri mieltä ja vetäytyi mököttämään makkariin viikonlopuksi. Ainoaksi ongelmaksi osouttautui Nefin räjähtämätön rakko! Se pissaa vain omaan pihaan. Ensimmäisenä yönä en nukkunut juurikaan, koska minulla oli suunnaton huoli, kun Nefi ei pissannut illalla. Yöllä käytiin sitten ulkona ja klo 00.00 suostui pissimään. Eipä siinä. Seuraavan kerran neiti pissasi 18 tunnin pidätyksen jälkeen! Meinasin jo viedä sen kotiin pissalle, jos ei olisi muuten touhusta tullut mitään. Iltaruoan joukossa annoinkin sitten vettä reippaasti, jotta sain sen aamulla pissaamaan ja kehumaan sitä tästä mahdottomasta tehtävästä.

Lauantaina oltiin Turun KV näyttelyssä Mion ja Nefin kanssa. Kelpejä oli ilmoitettu 8: 5 urosta ja 3 narttua. Tuomarina oli intialainenPartha Sekhar Chatterjee. Mio oli ainoa valioluokassa ja sai ERIn ja SAn arvostelulla:

Exellent speciment.lovely heas and foxy expression. nice ear shape and set. very good neck and lovely shoulder. good topline and tailset. good feet and nice hind angulations. moves wery well.

Parasurosluokassa oli kolme koiraa Mion lisäksi ja tuomari laittoi Mion heti ykköseksi ja juoksutti vielä muita.  Mio sai CACIBn.

Nefin kanssa oli yksi narttu junnuluokassa ja molemmat sai ERIn. Nefi oli lopuksi ensimmäinen ja sai SAn:

Nice speciment also.good head and earset. nice neck. good shoulders and hindquaters. moves quite well coming and going and in profile. shows well.

Parasnarttuluokassa oli Nefiä vastassa avoimen luokan koira ja Neppari tuli toiseksi saaden vara-sertin. 
Rop-kehässä Mio juoksi ykköseksi. JEE!

Ryhmäkehässä tuomarina oli norjalainen Maret Sunde, eikä hänkään ottanut Mioa jatkoon. On se vaikeaa kelpin kanssa, mutta Mio esiintyi taas hienosti =)

Löysin eilen videon voittajanäyttelystä https://www.youtube.com/watch?v=Web6KUeeavY  Niin hieno Mio <3

 

Erittäin Hyvä ellei täydellinen

Huhhuh mikä reissu! Lahteen oli ilmoitettu 18 kelpietä ja tuomarina oli australialainen Kim Haddon.
Koiria oli kaiken näköisiä, mutta yksikään ei ollut tuomari-tädin mieleen :D Kyllä vähän nauratti, kun kaikki koirat olivat H:n arvoisia, muutama EH ja T. Vähän lohduttaa, että tuomari arvosteli viikonlopun aikana lähes pari sataa koiraa ja alle kymmenen oli ERIn arvoinen. En tiedä, onko suomessa rumia koiria vai oliko tuomarille kerrottu säännöt huonosti.

Mio oli yksi onnekas joka sai EH:n arvostelulla:

Tall male. Fairly good propertions. A little overbuilt in shoulder. Standing slightly eastwest. strong topline. Stilted in movement coming & going.

Tärkeintä, että Miolla oli hauskaa, kun sai parin viikon varpaan parantelun jälkeen juosta. Näyttelykin tuntui nautinnolta tuon paikalla olon jälkeen ;D

Ollaan siis vain jumpattu tämä viikko ja kylmätty jalkaa. Perjantaina oltiin fyssarilla ja liike oli jo normaali. Jumeja tai toispuoleisuutta ei ollut syntynyt. Tämän kunniaksi mentiin aksatreeneihin ja tehtiin vain kontaktien tarjoamista hihnassa. Ensi viikolla aloitellaan lenkkeily rauhallisesti ja edelleen hihnassa. Kyllä se siitä!

Juhlitaan hillitysti synttäreitä

Prinssi Mimi täytti sunnuntaina 3 vuotta! Sen kunniaksi meidän piti startata ensimmäistä kertaa agilityssä, mutta..

Oltiin treenattu jo kauemman aikaa kolme kertaa viikossa keppejä ja ne alkoivat vihdoin näyttää kisavalmiilta. Oli viimeinen ilmoittautumispäivä kisoihin ja keppien treenaamisen jälkeen lähdin äidin kanssa lenkille. Loppumatkasta Helmi intoutui leikkimään Mion kanssa ja jonkin aikaa ne siinä juoksivat. Leikin loputtua Mio ei astunut oikealla takajalalla! Mio ei aristanut sitä, mutta ontui loppumatkan. Pidin Mion levossa viikonlopun ja ulkona se kävi vain tarpeilla. Koko ajan Mio liikkui, kulki portaat, nousi makuulta ja meni makuulle, sekä venytteli normaalisti ja oli muutenkin oma iloinen itsensä. Maanantaina mentiin lääkäriin, kun ontuminen jatkui. Täti käänteli ja väänteli ja lopulta kipu löytyi uloimmasta varpaasta. Otettiin röntgenit, joita ortopedikin tarkasteli ja diagnoosi: varvas venähtänyt. 10 päivää lepoa. Sinne meni agi- ja tokokisat, mutta olen niin helpottunut, että ongelma oli varvas, eikä selkä! Saatiin fyssarillekin heti aika, eikä Mio ollut yhtään jumissa, JEE! ja käytti jumpassa molempia puolia samalla tavalla. Kotiin saatiin jumppaohjeet ja viikon päästä mennään taas fyssarille. Parasta palvelua! Mio ei ole ontunut kuin kolme ekaa päivää loukkaantumisesta ja kipeän varpaan huomaa vain ympyrällä oikeassa kierroksessa, kun oikea takajalka menee lyhyemmällä askeleella. Jalka on hieman turvonnut ja sitä pitää kylmätä jääpalalla.

Viikko loukkaantumisen jälkeen mentiin tokotreeneihin ja tehtiin vain pieniä juttuja, jossa ei tarvinnut liikkua paljoa. Voi vitsi miten onnellinen Mio oli, kun pääsi tekemään jotain! Sen silmät loisti ilosta. Tämä virikkeetön tylsä viikko sai minut havahtumaan siitä, miten pitää olla kiitollinen, että voi harrastaa koiransa kanssa. Pitää nauttia siitä, elää hetkessä ja lopettaa suorittaminen, joka minulla tulee aina joka asiassa esiin. Tekemisestä loppuu ilo, jos ajattelee vain saavutusta ja päämäärää. Silloin pieninkin virhe tuntuu turhauttavalta. Asetan jatkossa itselleni realistiset tavoitteet, niin ei tarvitse pettyä ja tekemisen riemu säilyy.

Kisattiin Lyytin kanssa agilityssä rotumestaruudesta. Rata oli mukavan nopeatempoinen, ei onneksi mitään pientä pyörimistä. Tälle radalle menin sillä ajatuksella, että tehdään tulos, muulla ei ole väliä. Kepeillä Lyyti meni toisesta välistä sisään kun en kertonut ajoissa kepeistä. Toinen virhe tuli lopussa, kun olin väärässä kohdassa ja Lyyti kielsi hypyllä. Mutta päästiin maaliin! 10 virhepistettä ja tavoite suoritettu!

Sunnuntaina mennään Lahden näyttelyyn ja onneksi Mion saamissa lääkkeissä oli vain viikon varoajat, muuten olisi näyttelytkin jääneet.

Helmistä saa aina edustavia kuvia ;)

Mio sai synttärilahjaksi frisbeen, jossa on vinku.Tältä se näytti minuutin päästä.

vähän kaikkea

Torstaina tokotreeneissä meillä oli häiriötreenit ja Mion kanssa harjoiteltiin henkilöryhmää, estehyppyä yleisöön päin ja noutokapulan tuomista lelujen keskeltä. Mio loittonee seuraamisessa aina kun kierretään henkilöryhmässä ihminen ulkokautta. Tämä johtuu siitä kun oma hartialinjani kääntyy ulospäin loivassa käännöksessä ja lantio kääntyy sisälle. Joten tämä henkilöryhmä treeni oli tarkoitettu vain minun treenaamiseen ja kyllä se koira sieltä tuli mukaan kun sain itseni suoraksi.

Estehypyssä harjoteltiin tuijottavaa yleisöä kohti hyppäämistä. Arvelinkin, että Mio jää kohteliaasti kauemmas yleisöstä, mutta lopuksi saatiin tämäkin treeni onnistumaan. Viimeisenä Mion piti hillitä itsensä ja valita heitetty kapula lelujen seasta. Pari ensimmäistä kertaa se kävi kaikki lelut läpi hullun kiilto silmissä. No kyllä se jo kolmannella malttoi tuoda kapulan, kajoamatta vinguttelemaan leluja. Onneksi kokeessa on vain kapula :)

Perjantain agi-treeneissä teemana oli nollarata: aina aloitetaan alusta niin kauan kunnes tulee nolla rata. Aikaa on vartti. Huh, että olin poikki! Poikki sen takia että jouduttiin juoksemaan koko vartti, eikä silti saatu puhdasta rataa. Viimeisellä yrityksellä päästiin kolmanneksi viimeiselle esteelle, kun Mio meni a-esteen kautta putkeen. Hyvin meillä silti meni. Aina silloin kun en hosunut ohjauksessa. Virheet tuli pääasiassa renkaalla, kun Mio sujahti aina välistä ja ampui putkeen.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa hakumaastoon ja taas paukutettiin kulmia. Otin molemmille puolille vain kaksi. Maalimiehet näyttäytyivät takarajalla ja silloin kun Mio ei katso, he etenevät x matkaa. Oltiin vielä heitetty alueelle umpipiiloja, jotka Mio kävi tsekkaamassa ja jatkoi matkaansa kun niissä ei ollut ketään. Mio teki kaikki kulmat hyvin, paitsi yhden jossa lähetin huonosti ja lähti takarajalla työskentelemään takaisin päin. Oma moka.

Tänä talvena ei päästy hiihtämään, sillä joki ei jäätynyt kunnolla ja missään muualla ei voi mennä koiran kanssa. Kerran sentään ehdittiin käydä potkukelkkailemassa, ennen kuin heittivät hiekkaa tielle.

Noin pari viikkoa sitten heräsin päikkäreiltä siihen, kun Helmi nytkähtelee vieressäni, aivan kuin nikottelisi, mutta liike ei syntynyt palleasta, vaan koko kehosta ja kaikki ruumiinosat säpsähti. Tätä kesti vartin ja Helmi oli koko ajan tajuissaan, vähän hämillään tosin. En tiedä voiko olla jonkinlaista epilepsiaa. Helmin isän monilla jälkeläisillä eri pentueista on epilepsiaa ja muistaakseni tämä Helmin isä sai myös kohtauksia vanhoilla päivillään. Helmi on ollut reipas oma itsensä, eikä ainakaan minun läsnäollessa ole saanut muita kohtauksia. Päivä kerrallaan mennään.

Täysillä eteenpäin, hitaasti vai varmasti?

Ei olla pahemmin treenattu, niin en ole sen takia kirjoittanut. Minuun iski flunssa, joka oli tosi paha ja kesti liian kauan. Onneksi koirat eivät hyppineet seinille ja äiti kävi pari kertaa hakemassa ne lenkille ja pääsipä Mio omiin agi-treeneihin, kun äiti lupautui ohjaamaan sitä.

Hakutreenit ovat myös olleet vähissä. Tällä hetkellä harjoitellaan pääasiassa kulmia ja laatikoita, koska ne ei näytä tällä hetkellä siltä, miltä haluaisin niiden näyttävän. Onneksi viime treeni oli onnistunut ja siitä innostuneena ilmoitin Mion mölli hakukokeeseen huhtikuun lopulle. Jos saan sen treenattua sinne kisavalmiiksi, niin alkukesälle on tiedossa koe.

Agilityssä otan tavoitteeksi ensi kuun ATT:n kisat ja pelkkä hyppyrata. Kepit on siis tehotreenissä. Ja tietenkin kun tuskastelen keppien kanssa, kontaktit alkaa toimia, joten ehkä päästään myös agi-radalle. Lyytin kanssa osallistun samoihin kisoihin, silloin on nimittäin rotuyhdistyksen mestaruuskisa. Eilen ohjasin Lyytiä sen treeneissä ja saatiin molemmat radat puhtaasti suoritettua :)

Tokokokeisiin olen epätoivoisesti yrittänyt saada paikkoja, mutta kaikki kokeet menee heti täyteen jo pelkästään oman seuransa jäsenistä. Kaikilla on kauhea kiire (niin kuin minullakin) saada suoritettua nykysäännöillä tämänhetkinen luokka pois alta, että pääsee treenaamaan uusia liikkeitä. Nyt tuntuisi turhauttavalta alkaa treenaamaan uudestaan AVOimen liikkeitä.

No nyt kun ei ole kokeita tiedossa, innostuin ilmoittamaan Mioa näyttelyihin. Meidät näkee Lahdessa, Turussa, Imatralla ja Tampereella. Nefi tulee myös Turkuun.

Turku KV

Käytiin pyörähtämässä Turun KV näyttelyssä ja edustamassa oli Mio, Penne ja Iisa. Tuomarina oli Robert Gotlar Unkarista ja hänellä oli todella tiukka arvostelu. Vain 2 urosta ja 2 narttua sai ERIn, ja kelpejä oli ilmoitettu 12. Harjoitusarvostelijana oli Maria Holm ja tuomarit kyllä katsoi ja koitti koiran päästä varpaisiin pariin kertaan. Ensimmäisten kahden koiran arvostelussa meni puolituntia. Molemmat tuomarit käsittelivät koiria todella mukavasti!

Pennen vuoro oli ensimmäisenä ja tuomari tykkäsi, mutta koska koira oli niin kehittymätön, koira sai EH:n. Tuomari rokotti heti jos koiran ranteet oli löysät ja Pennellä ne vähän ovat, ei onneksi paljon ja toivottavasti ne siitä suoristuu kun rintakehä leviää. Lopuksi Penne oli NUO 1 kahdesta koirasta.

22 months smaller size male. Very nice shape of body. Nice head and expression. Well set of ears. Good stop. Slightly short muscle. Nice neck. Well set shoulders. Good topline. A little bit narrow in front. Feet is little bit turn out. Good angulations. Movement wide in front and back. Nice dog owerall but needs more substance for a 2 year old dog.

Seuraavaksi Mio kilpaili valioluokassa toisen uroksen kanssa. Harjoitusarvostelija oli sanonut Iidalle, että vihdoinkin pääsen koskemaan tähän koiraan! =D Mio ei liikkunut parhaalla mahdollisella tavalla, kun lenkeillä se on vain liukastellut ja jännittänyt sisäreitensä jumiin (aina on hyvä olla joku selitys ;D). Mutta sai silti ERIn ja SAn ja oli VALIOluokan 1.

3 year old, very typical, nice type male. Very nice head. Very nice face expression. Right set of ears. Little bit weak lips. Very nice front. Nice lenght and shoulders. Good topline. Good front rear angulations. Litlebit wide standing in back. Very nice freely movement. well balanced. Full of activity. Perfect character. Wery well handled.

Parasuros kehässä Mion lisäksi esiintyi AVO-uros ja Mio oli lopulta paras.

Iisa oli luokassaan ainoa ja sai arvosteluksi H:n Minulla ei ole arvostelua, mutta tuomari rokotti ranteista ja korkeasta hännästä liikkeessä.

Mioa vastassa oli veteraani narttu ja Mio on aina aikaisemmin hävinnyt Mistylle, mutta tänään oli historiallinen hetki, kun tuomari valitsi Mion voittajaksi! Ryhmäkehässä Mio juoksi ja esiintyi loistavasti, mutta tuomari ei ottanut Mioa jatkoon. Ei pidä ylpistyä liikaa messarimenestyksestä =D.

Kerrankin löysin ostettavaa näyttelystä ja mukaan lähti treenitasku ja Miolle 3 uutta mini-frisbeetä, jotka mahtuu kätevästi taskuun.