Juhlitaan hillitysti synttäreitä

Prinssi Mimi täytti sunnuntaina 3 vuotta! Sen kunniaksi meidän piti startata ensimmäistä kertaa agilityssä, mutta..

Oltiin treenattu jo kauemman aikaa kolme kertaa viikossa keppejä ja ne alkoivat vihdoin näyttää kisavalmiilta. Oli viimeinen ilmoittautumispäivä kisoihin ja keppien treenaamisen jälkeen lähdin äidin kanssa lenkille. Loppumatkasta Helmi intoutui leikkimään Mion kanssa ja jonkin aikaa ne siinä juoksivat. Leikin loputtua Mio ei astunut oikealla takajalalla! Mio ei aristanut sitä, mutta ontui loppumatkan. Pidin Mion levossa viikonlopun ja ulkona se kävi vain tarpeilla. Koko ajan Mio liikkui, kulki portaat, nousi makuulta ja meni makuulle, sekä venytteli normaalisti ja oli muutenkin oma iloinen itsensä. Maanantaina mentiin lääkäriin, kun ontuminen jatkui. Täti käänteli ja väänteli ja lopulta kipu löytyi uloimmasta varpaasta. Otettiin röntgenit, joita ortopedikin tarkasteli ja diagnoosi: varvas venähtänyt. 10 päivää lepoa. Sinne meni agi- ja tokokisat, mutta olen niin helpottunut, että ongelma oli varvas, eikä selkä! Saatiin fyssarillekin heti aika, eikä Mio ollut yhtään jumissa, JEE! ja käytti jumpassa molempia puolia samalla tavalla. Kotiin saatiin jumppaohjeet ja viikon päästä mennään taas fyssarille. Parasta palvelua! Mio ei ole ontunut kuin kolme ekaa päivää loukkaantumisesta ja kipeän varpaan huomaa vain ympyrällä oikeassa kierroksessa, kun oikea takajalka menee lyhyemmällä askeleella. Jalka on hieman turvonnut ja sitä pitää kylmätä jääpalalla.

Viikko loukkaantumisen jälkeen mentiin tokotreeneihin ja tehtiin vain pieniä juttuja, jossa ei tarvinnut liikkua paljoa. Voi vitsi miten onnellinen Mio oli, kun pääsi tekemään jotain! Sen silmät loisti ilosta. Tämä virikkeetön tylsä viikko sai minut havahtumaan siitä, miten pitää olla kiitollinen, että voi harrastaa koiransa kanssa. Pitää nauttia siitä, elää hetkessä ja lopettaa suorittaminen, joka minulla tulee aina joka asiassa esiin. Tekemisestä loppuu ilo, jos ajattelee vain saavutusta ja päämäärää. Silloin pieninkin virhe tuntuu turhauttavalta. Asetan jatkossa itselleni realistiset tavoitteet, niin ei tarvitse pettyä ja tekemisen riemu säilyy.

Kisattiin Lyytin kanssa agilityssä rotumestaruudesta. Rata oli mukavan nopeatempoinen, ei onneksi mitään pientä pyörimistä. Tälle radalle menin sillä ajatuksella, että tehdään tulos, muulla ei ole väliä. Kepeillä Lyyti meni toisesta välistä sisään kun en kertonut ajoissa kepeistä. Toinen virhe tuli lopussa, kun olin väärässä kohdassa ja Lyyti kielsi hypyllä. Mutta päästiin maaliin! 10 virhepistettä ja tavoite suoritettu!

Sunnuntaina mennään Lahden näyttelyyn ja onneksi Mion saamissa lääkkeissä oli vain viikon varoajat, muuten olisi näyttelytkin jääneet.

Helmistä saa aina edustavia kuvia ;)

Mio sai synttärilahjaksi frisbeen, jossa on vinku.Tältä se näytti minuutin päästä.