vähän kaikkea

Torstaina tokotreeneissä meillä oli häiriötreenit ja Mion kanssa harjoiteltiin henkilöryhmää, estehyppyä yleisöön päin ja noutokapulan tuomista lelujen keskeltä. Mio loittonee seuraamisessa aina kun kierretään henkilöryhmässä ihminen ulkokautta. Tämä johtuu siitä kun oma hartialinjani kääntyy ulospäin loivassa käännöksessä ja lantio kääntyy sisälle. Joten tämä henkilöryhmä treeni oli tarkoitettu vain minun treenaamiseen ja kyllä se koira sieltä tuli mukaan kun sain itseni suoraksi.

Estehypyssä harjoteltiin tuijottavaa yleisöä kohti hyppäämistä. Arvelinkin, että Mio jää kohteliaasti kauemmas yleisöstä, mutta lopuksi saatiin tämäkin treeni onnistumaan. Viimeisenä Mion piti hillitä itsensä ja valita heitetty kapula lelujen seasta. Pari ensimmäistä kertaa se kävi kaikki lelut läpi hullun kiilto silmissä. No kyllä se jo kolmannella malttoi tuoda kapulan, kajoamatta vinguttelemaan leluja. Onneksi kokeessa on vain kapula :)

Perjantain agi-treeneissä teemana oli nollarata: aina aloitetaan alusta niin kauan kunnes tulee nolla rata. Aikaa on vartti. Huh, että olin poikki! Poikki sen takia että jouduttiin juoksemaan koko vartti, eikä silti saatu puhdasta rataa. Viimeisellä yrityksellä päästiin kolmanneksi viimeiselle esteelle, kun Mio meni a-esteen kautta putkeen. Hyvin meillä silti meni. Aina silloin kun en hosunut ohjauksessa. Virheet tuli pääasiassa renkaalla, kun Mio sujahti aina välistä ja ampui putkeen.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa hakumaastoon ja taas paukutettiin kulmia. Otin molemmille puolille vain kaksi. Maalimiehet näyttäytyivät takarajalla ja silloin kun Mio ei katso, he etenevät x matkaa. Oltiin vielä heitetty alueelle umpipiiloja, jotka Mio kävi tsekkaamassa ja jatkoi matkaansa kun niissä ei ollut ketään. Mio teki kaikki kulmat hyvin, paitsi yhden jossa lähetin huonosti ja lähti takarajalla työskentelemään takaisin päin. Oma moka.

Tänä talvena ei päästy hiihtämään, sillä joki ei jäätynyt kunnolla ja missään muualla ei voi mennä koiran kanssa. Kerran sentään ehdittiin käydä potkukelkkailemassa, ennen kuin heittivät hiekkaa tielle.

Noin pari viikkoa sitten heräsin päikkäreiltä siihen, kun Helmi nytkähtelee vieressäni, aivan kuin nikottelisi, mutta liike ei syntynyt palleasta, vaan koko kehosta ja kaikki ruumiinosat säpsähti. Tätä kesti vartin ja Helmi oli koko ajan tajuissaan, vähän hämillään tosin. En tiedä voiko olla jonkinlaista epilepsiaa. Helmin isän monilla jälkeläisillä eri pentueista on epilepsiaa ja muistaakseni tämä Helmin isä sai myös kohtauksia vanhoilla päivillään. Helmi on ollut reipas oma itsensä, eikä ainakaan minun läsnäollessa ole saanut muita kohtauksia. Päivä kerrallaan mennään.

Täysillä eteenpäin, hitaasti vai varmasti?

Ei olla pahemmin treenattu, niin en ole sen takia kirjoittanut. Minuun iski flunssa, joka oli tosi paha ja kesti liian kauan. Onneksi koirat eivät hyppineet seinille ja äiti kävi pari kertaa hakemassa ne lenkille ja pääsipä Mio omiin agi-treeneihin, kun äiti lupautui ohjaamaan sitä.

Hakutreenit ovat myös olleet vähissä. Tällä hetkellä harjoitellaan pääasiassa kulmia ja laatikoita, koska ne ei näytä tällä hetkellä siltä, miltä haluaisin niiden näyttävän. Onneksi viime treeni oli onnistunut ja siitä innostuneena ilmoitin Mion mölli hakukokeeseen huhtikuun lopulle. Jos saan sen treenattua sinne kisavalmiiksi, niin alkukesälle on tiedossa koe.

Agilityssä otan tavoitteeksi ensi kuun ATT:n kisat ja pelkkä hyppyrata. Kepit on siis tehotreenissä. Ja tietenkin kun tuskastelen keppien kanssa, kontaktit alkaa toimia, joten ehkä päästään myös agi-radalle. Lyytin kanssa osallistun samoihin kisoihin, silloin on nimittäin rotuyhdistyksen mestaruuskisa. Eilen ohjasin Lyytiä sen treeneissä ja saatiin molemmat radat puhtaasti suoritettua :)

Tokokokeisiin olen epätoivoisesti yrittänyt saada paikkoja, mutta kaikki kokeet menee heti täyteen jo pelkästään oman seuransa jäsenistä. Kaikilla on kauhea kiire (niin kuin minullakin) saada suoritettua nykysäännöillä tämänhetkinen luokka pois alta, että pääsee treenaamaan uusia liikkeitä. Nyt tuntuisi turhauttavalta alkaa treenaamaan uudestaan AVOimen liikkeitä.

No nyt kun ei ole kokeita tiedossa, innostuin ilmoittamaan Mioa näyttelyihin. Meidät näkee Lahdessa, Turussa, Imatralla ja Tampereella. Nefi tulee myös Turkuun.

Turku KV

Käytiin pyörähtämässä Turun KV näyttelyssä ja edustamassa oli Mio, Penne ja Iisa. Tuomarina oli Robert Gotlar Unkarista ja hänellä oli todella tiukka arvostelu. Vain 2 urosta ja 2 narttua sai ERIn, ja kelpejä oli ilmoitettu 12. Harjoitusarvostelijana oli Maria Holm ja tuomarit kyllä katsoi ja koitti koiran päästä varpaisiin pariin kertaan. Ensimmäisten kahden koiran arvostelussa meni puolituntia. Molemmat tuomarit käsittelivät koiria todella mukavasti!

Pennen vuoro oli ensimmäisenä ja tuomari tykkäsi, mutta koska koira oli niin kehittymätön, koira sai EH:n. Tuomari rokotti heti jos koiran ranteet oli löysät ja Pennellä ne vähän ovat, ei onneksi paljon ja toivottavasti ne siitä suoristuu kun rintakehä leviää. Lopuksi Penne oli NUO 1 kahdesta koirasta.

22 months smaller size male. Very nice shape of body. Nice head and expression. Well set of ears. Good stop. Slightly short muscle. Nice neck. Well set shoulders. Good topline. A little bit narrow in front. Feet is little bit turn out. Good angulations. Movement wide in front and back. Nice dog owerall but needs more substance for a 2 year old dog.

Seuraavaksi Mio kilpaili valioluokassa toisen uroksen kanssa. Harjoitusarvostelija oli sanonut Iidalle, että vihdoinkin pääsen koskemaan tähän koiraan! =D Mio ei liikkunut parhaalla mahdollisella tavalla, kun lenkeillä se on vain liukastellut ja jännittänyt sisäreitensä jumiin (aina on hyvä olla joku selitys ;D). Mutta sai silti ERIn ja SAn ja oli VALIOluokan 1.

3 year old, very typical, nice type male. Very nice head. Very nice face expression. Right set of ears. Little bit weak lips. Very nice front. Nice lenght and shoulders. Good topline. Good front rear angulations. Litlebit wide standing in back. Very nice freely movement. well balanced. Full of activity. Perfect character. Wery well handled.

Parasuros kehässä Mion lisäksi esiintyi AVO-uros ja Mio oli lopulta paras.

Iisa oli luokassaan ainoa ja sai arvosteluksi H:n Minulla ei ole arvostelua, mutta tuomari rokotti ranteista ja korkeasta hännästä liikkeessä.

Mioa vastassa oli veteraani narttu ja Mio on aina aikaisemmin hävinnyt Mistylle, mutta tänään oli historiallinen hetki, kun tuomari valitsi Mion voittajaksi! Ryhmäkehässä Mio juoksi ja esiintyi loistavasti, mutta tuomari ei ottanut Mioa jatkoon. Ei pidä ylpistyä liikaa messarimenestyksestä =D.

Kerrankin löysin ostettavaa näyttelystä ja mukaan lähti treenitasku ja Miolle 3 uutta mini-frisbeetä, jotka mahtuu kätevästi taskuun.

todistusaineisto treenaamisesta

Janina otti hienoja kuvia meidän treeneissä!

vuodet vierii

Vuosi 2014 oli meille mieleen painuva ja saimme hyvän pohjan kaikelle. Ensin oli terveystulokset, jotka antoivat siunauksen tuleviin harrastuksiin.
 BH-koe läpäistiin loppukeväästä ja syksyllä oli tarkoitus kisata haussa, mutta treenit jäivät liian vähällä, eikä koira ollut kisavalmis.
Viimeinen serti saatiin ja nappiin menneen luonnetestin myötä Miosta tuli kolmen maan muotovalio.
Syksy kisattiin tokossa 4 koetta avoimessa ja siellä ollaan edelleen. Vuoden kruunasi voittajan BIG voitto!
Agilityssä ei saatu keppejä ja kontakteja kuntoon, joten ei kisattu. Vaihdoin juoksukontaktit 2on-2off, joka taas hidasti etenemistä.
Lääkärissä käytiin kerran, kun luulin Mion saaneen punkista taudin. Ei onneksi ollut, mutta tulehdusarvot olivat koholla. Virtsatietulehdus oli syntynyt kylmänä juhannuksena mökillä. Mio on niin mustavalkoinen, että sen käytöksestä huomaa heti jos se on kipeä. Viime vuonna Mio kävi kerran hierojalla, koska noudon huumassa ja innostuksissaan ravisteli 2 kg kapulaa ja varoi niskaansa sen jälkeen. Ei onneksi ollut pahasti jumissa. Me ollaan muutenkin alettu tehdä väh. 1 kerta viikossa tunnin remmilenkki, jossa juostaan eri temmoissa. Erityisesti ylämäet mennään juuri ja juuri ravilla, että Mio joutuu käyttämään vatsalihaksiaan. Liike on parantunut silmissä ja Mio pysyy vetreenä. Mio revittelee vapaana niin rajusti, että tämä on hyvä palautustreeni. Lajeja me treenataankin niin minimaalisesti vielä, ettei ole tarvinnut ainakaan vielä tukeutua sen enempää hierontaan. Pitäisi kyllä saada aikaseksi varata Miolle fyssari-aika ja katsoa kuinka väärässä olen ollut sen vetreyden suhteen.

Musnat perhe kasvoi yhdellä tanskalaisella termiitillä, joka sokaisi tuomarit kauneudellaan erikoisnäyttelyssä. Luonteeltaan Nefi on aikalailla samanlainen kuin Mio, tasaisen itsevarma (Nefin kohdalla näyttää ylimieliseltä) ja tehdessään töitä on Nefi tulta ja tappuraa. Vähän jännittää Mion ja Nefin tulevat lapset ;).
Sijoitus nartulle löytyi mukava perhe, mutta astutus ei onnistunut ja pennut siirtyy seuraavaan kesään(ei siis Nefin ja Mion pennuista ole kyse :D).

Nefi ja Mio joutuvat flirttailemaan ikkunan läpi, koska Neppari aloitti ensimmäiset juoksunsa.

Vuosi 2015 haluan ehdottomasti päästä haku kokeeseen. Agilityn kilpailu-lisenssin ostan heti, jotta saan itsestäni irti treenata kunnolla. Ohjaus on alkanut sujumaan, kun en sano radalla mitään. Kun otetaan yksi aisti pois, joutuu panostamaan muihin, enkä enää vain seiso ja ihmettele radalla ehdinkö. Oli ihana huomata epiksissä ekalla radalla huutaessani käskyjä, huudamme kilpaa Mion kanssa ja Mio vain katsoo minua ja juoksee esteiden ohi. Seuraavalla radalla olin turpakiinni (paitsi tiukat käännökset) ja Mio oli heti hiljaa, "kuunteli" ja irtosi esteille. Jälkimmäisestä ei ole videota, mutta ensimmäisestä sekasorrosta tietenkin on!

 Tokossa lopetan stressaamisen kisoissa ja haluaisin suorittaa avo-luokan vanhoilla säännöillä. Kesäkuussa matkustamme tapaamaan "perhettä" ruotsiin ja tiedossa on ruotsin luonnetesti, korad.
Ja titenkin, yksi tavoite on pysyä terveenä!

And the winner is!

Sunnuntai aamulla olin vielä siinä uskossa, että illalla ehdin salille, sillä voittaja näyttelystä olisimme kotona jo hyvissä ajoin. Odotukset päivän menestyksestä eivät olleet kovin suuret, ainakaan Mion osalta, sillä koira oli juuri tiputtanut suurimman osan pohjavillastaan. Olin vielä edesauttanut koiraa kaljuuntumisessa harjaamalla ja pesemällä sen. Toisaalta sain kaiken kuolleen karvan hyväkuntoisen karvan tieltä.
Sunnuntaina tapasimme klo 9.00 äidin ja Nefin, Jennin ja Pennen kanssa minun pihassa ja jatkoimme siitä yhdessä kohti Helsinkiä. Olimme hyvissä ajoin näyttely paikalla, jotta koirat purkaat ylimääräisen energian ja näin ollen malttaa juosta kehässä ilman välikevennys-loikkia. Harjoittelin kaikkien kolmen kanssa syrjässä ja jokainen esiintyi hyvin. Iida oli luvannut esittää Mion, koska Mio esiintyy ryhdikkäämmin, kun etsii minua kehän laidalta.

Tuomari oli nopea arvostelemaan ja ennen kelpien aloitusta hän kävi tauolla, jolloin oli tilaisuus päästä kehään harjoittelemaan. Nefi ei enää toiminutkaan niin kuin aiemmin ja äiti joutui itse esittämään sen. Penne aloitti meidän porukasta nuorten luokassa, jossa oli yksi kilpakumppani vastassa. Penne esiintyi todella hyvin, mutta tällä kertaa sai EH:n ja tuli luokassaan toiseksi. Tässä kohtaa alkoi jännittää, joudunko itse Mion kanssa kehään, mutta Iida juuri ehti paikalle, nopea suunnitelma ja kehään, ilman sen enempää harjoittelemista. Valio-luokassa oli 5 urosta ja Mio esiintyi edukseen. Tuomari laittoi Mion luokkansa ykköseksi ja olin ihan, että WOU! tämä on jo tarpeeksi hyvä saavutus tälle päivälle. Parasuroskehässä katsoin kuinka tuomari siirsi Mioa aina edemmäs jonossa. Tuomari mietti Mion ja voitokaan käyttöluokan uroksen välillä ja lopulta osoitti Mion voittajaksi! Ihan mahtavaa!
Nefin vuoro oli seuraavaksi juniori luokassa, jossa oli 4 narttua. Nefi laittoi melko ranttaliksi, repi hihnaa ja pomppi välillä, mutta sai kuitenkin ERIn ja oli luokkansa 3. SAta ei tippunut tällä kertaa.
ROP-kehässä Mio sai vastaansa sievän Bestseller Parraveenan ja Mio oli lopulta voittaja!! Ihan mahtavaa! Tottakai me jäätäisiin ryhmäkehään, koska messarissa tämä olisi once in the lifetime.

Ryhmäkehiä alettiin kokoomaan vasta neljältä, eikä meillä ollut edes häkkejä koirille, kun ajateltiin pääsevämme nopeasti pois. Kokoomakehän halliin ei saanut mennä kuin koira ja esittäjä ja tippa linssissä päästin Mion Iidan matkaan, katsoin kehän kulkua oven suusta ja huikkasin Mioa juuri kun tuomari katsoi koiraa ja Mio seisoi niin ryhdikkäänä etsiessään minua. Tämän jälkeen juoksin ison kehän katsomoon odottamaan. Minun oli tarkoitus kuvata ja kädet tärisi jännityksestä, joten kuvaamisesta ei välttämättä tulisi mitään. Sydän hakkasi hulluna, kun kuuluttaja kuulutti kelpien kehään. Mio ravasi niin voittajana ja seisoi ryhdikkäästi. Suu loksahti auki, kun tuomari nappasi Mion jatkoon. Kuvaaminen oli jo sitä sun tätä. Tuomari juoksutti vielä jatkoon päässeet ja karsi vielä 4 jatkoon pääsijää. Ja Mio pääsi jatkoon!! Se oli ryhmän palkinnoilla!! Kuuluttaja kuulutti neljänneksi collien ja kolmanneksi cardiganin. Mio oli pembroken kanssa jäljellä ja olin varma, että corki voittaa, niin hyvin se ravasi. "Ensimmäinen. First. Australian kelpie" Mitä?! En aluksi edes tajunnut, kun olin niin paniikissa. Sitten aloin huutaa hulluna ja melkein itku pääsi. Juoksin heti Iidan ja Mion luo, kun he tulivat kehästä ja huudettiin Iidan kanssa molemmat. Käsittämätöntä! En voinut ymmärtää, että minun pikku-Mio on voittanut messarissa, vuoden suurimmassa näyttelyssä.

 Sitten vain odottamaan BIS kehää. Ruotsissa asti tuttavat asettuivat livestreamin äärelle. BIS kehä alkoi vasta kahdeksan maissa ja siirryin taas katsomoon seuraamaan. Tällä kertaa päätin olla kuvaamatta, sillä halusin keskittyä vain katsomaan. Sydän pamppaili taas, kun kelpie kuulutettiin kehään ja Mio ravasi lennokkaasti paikalleen. Tuomari kävi kaikki kymmenen koiraa läpi jonka jälkeen koirat poistuivat esittelyiden kanssa kehästä. Yksitellen sijoittuneet kutsuttiin palkinnoille ja meinasin kuolla jännityksestä, joka helpotti heti kun voittajaksi kuulutettiin harjakoira. Juoksin heti tämän jälkeen Mion ja Iidan luokse, eikä vieläkään ollut todellinen olo. Ei ole vieläkään, kun tätä juttua kirjoitan. Iida sanoi jo pari vuotta sitten, kun Mio oli nuori, "tuo koira juoksee vielä joskus ryhmävoittajana". Niin se juoksi ja vielä voittajanäyttelyssä. Ei voisi paremmin mennä. Mio teki historiaa olemalla ensimmäinen kelpie, joka voittaa ryhmän voittajassa! Minun pikku-prinssi <3

Kuulumiset

Yllä olevissa kuvissa: Mio, Nefi ja Iisa.

Vaikka meistä ei ole kuulunut mitään, ei se tarkoita ettemmekö olisi tehneet mitään. Paljon on tapahtunut.

Kesälomalla käytiin paljon näyttelyissä. Eipä siinä kuumuudessa olisi muuta jaksanutkaan.
Erikoisnäyttely meni odotettua paremmin, kun Nefi-neppari päivän yli 5 kk voitti koko potin ollen BIS-pentu! Mio sai ERIn SAn AVO2. Miolla ei ollut turkkia, mutta vau miten se juoksi! Tuomari tosin sanoi koko ajan, että mene hiljempaa, mutta yritä siinä hidastella tuota. Iisa sai ERIn, ensimmäisen SAnsa ja oli JUN4.
Kesälomareissu tehtiin pohjoissavoon mökille ja siinä samassa käytiin kolmessa näyttelyssä: 2xVSP ja 1xROP, viimeinen SERT ja 3xCACIB.
Maailmanvoittajanäyttelyssä käytiin pyörähtää, ERI AVO4.

Tokossa ollaan kisattu kolme kertaa avoimessa hylätyn-, kolmos- ja kakkostuloksen verran. Joka kerta on parantunut molempien suoritus, eiköhän me ensi viikon kokeesta saada se ykköstulos. Mio on niin pirun innoissaan kokeessa, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Aina tulee harmillisia, yksittäisiä huolimattomuusvirheitä. Tokoa me treenataan n. 3 kertaa viikossa ja nykyään käytän pääasiassa nameja palkkana, jotta saan sen pidettyä edes vähän matalammassa vireessä.

Agilityssä ollaan kisattu epävirallisesti mölli luokassa. Se on niin vaikea ohjattava, että saa nähdä koska uskallan sen kanssa kisoihin. Toista se on Helmin kanssa! Me ei treenata koskaan, käydään vain möllikisoissa ja aina se on palkinnoilla tai tehnyt nolla radan. Keppejä en jaksa sille opettaa, joten meidän menestys jää mölleihin.

Ja kaikkein hienointa tässä vuodessa on ehdottomasti ollut läpäisty luonnetesti! Rotuyhdistys järjesti sen helsingissä 28.9. ja Mio oli tuolloin 2,5 vuotta. Tuomarin kanssa Mio taisteli kepistä hyvin muristen. Kelkka osuudessa Mio seisoi edessäni, väisti nopeasti kerran ja meni heti katsomaan pysähtynyttä kelkkaa ilman apua. Molemmissa raipan heilutus-uhkauksissa Mio seisoi edessäni/seinässä hievahtamatta, ei perääntynyt ja päästi tuomarin iholle asti, itsevarmasti. Haalari ja tynnyri eivät hetkauttaneet vakaata kalliota ja pimeässä huoneessa lähti heti etsimään minua. Laukausvarma ja 201p!! Eikä Mio haukkunut koko testin aikana :D Tuomarit sanoivat vielä että olipas mukavat kelpi-pojat (Mion lisäksi hyvänenaika aymo) viikonlopun testissä. Tuomari sanoi että vaatii suurta rohkeutta, puolustaessaan minua, seistä hievahtamatta ja vain tuijottaa. Kuitenkin Mio oli ystävällinen ja antoi pusun heti kun ylettyi. Mio ei muistellut pahalla mitään.

TOIMINTAKYKY: +2 hyvä
TERÄVYYS: +1 pieni, ilman jäjl.jäävää hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU: +1 pieni
TAISTELUHALU: +2 kohtuullinen
HERMORAKENNE: +1 hieman rauhaton
TEMPPERAMENTTI: +3 vilkas
KOVUUS: +3 kohtuullisen kova
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS: +++ laukausvarma

201 p.

Minulla on testi videolla, mutta kone on rikki tällä hetkellä, enkä saa videota koneelle (yritin sitä myös äidin koneelle, tuloksett). Laitan sen heti nettiin kun ihmeitä alkaa tapahtua.

Voittajanäyttelyyn 7.12. Lähtee Mio, Nefi ja Penne (musnat dubbo).

Helmi täytti jo 9 vuotta! Ei hidastu vauhti, mutta äänen käyttö se vaan lisääntyy ja kärkkäät mielipiteet. Kodinvaihtajana Helmillä on kova läheisyyden kaipuu, ja vaikka muidekin ihmisten huomio kelpaa, niin minun on se ainoa. Nuorena Helmi pissasi/kakkasi sisälle, vaikka se oli juuri ollut lenkillä ja vein roskat ja Helmi jäi sisälle, niin siinä ajassa se oli tehnyt tarpeensa. Vanhemmiten tämä tapa nostaa päätään välillä, varsinkin jos se on ollut hoidossa. Tai jos olen äidin luona ja käyn ulkona, niin se juoksee heti alakertaan pissalle. Helmi ei koskaan itke perääni, se on huomaamaton, mutta jättää kyllä jälkensä, jos tuntee olonsa väärin kohdelluksi.