Kuulumiset

Yllä olevissa kuvissa: Mio, Nefi ja Iisa.

Vaikka meistä ei ole kuulunut mitään, ei se tarkoita ettemmekö olisi tehneet mitään. Paljon on tapahtunut.

Kesälomalla käytiin paljon näyttelyissä. Eipä siinä kuumuudessa olisi muuta jaksanutkaan.
Erikoisnäyttely meni odotettua paremmin, kun Nefi-neppari päivän yli 5 kk voitti koko potin ollen BIS-pentu! Mio sai ERIn SAn AVO2. Miolla ei ollut turkkia, mutta vau miten se juoksi! Tuomari tosin sanoi koko ajan, että mene hiljempaa, mutta yritä siinä hidastella tuota. Iisa sai ERIn, ensimmäisen SAnsa ja oli JUN4.
Kesälomareissu tehtiin pohjoissavoon mökille ja siinä samassa käytiin kolmessa näyttelyssä: 2xVSP ja 1xROP, viimeinen SERT ja 3xCACIB.
Maailmanvoittajanäyttelyssä käytiin pyörähtää, ERI AVO4.

Tokossa ollaan kisattu kolme kertaa avoimessa hylätyn-, kolmos- ja kakkostuloksen verran. Joka kerta on parantunut molempien suoritus, eiköhän me ensi viikon kokeesta saada se ykköstulos. Mio on niin pirun innoissaan kokeessa, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Aina tulee harmillisia, yksittäisiä huolimattomuusvirheitä. Tokoa me treenataan n. 3 kertaa viikossa ja nykyään käytän pääasiassa nameja palkkana, jotta saan sen pidettyä edes vähän matalammassa vireessä.

Agilityssä ollaan kisattu epävirallisesti mölli luokassa. Se on niin vaikea ohjattava, että saa nähdä koska uskallan sen kanssa kisoihin. Toista se on Helmin kanssa! Me ei treenata koskaan, käydään vain möllikisoissa ja aina se on palkinnoilla tai tehnyt nolla radan. Keppejä en jaksa sille opettaa, joten meidän menestys jää mölleihin.

Ja kaikkein hienointa tässä vuodessa on ehdottomasti ollut läpäisty luonnetesti! Rotuyhdistys järjesti sen helsingissä 28.9. ja Mio oli tuolloin 2,5 vuotta. Tuomarin kanssa Mio taisteli kepistä hyvin muristen. Kelkka osuudessa Mio seisoi edessäni, väisti nopeasti kerran ja meni heti katsomaan pysähtynyttä kelkkaa ilman apua. Molemmissa raipan heilutus-uhkauksissa Mio seisoi edessäni/seinässä hievahtamatta, ei perääntynyt ja päästi tuomarin iholle asti, itsevarmasti. Haalari ja tynnyri eivät hetkauttaneet vakaata kalliota ja pimeässä huoneessa lähti heti etsimään minua. Laukausvarma ja 201p!! Eikä Mio haukkunut koko testin aikana :D Tuomarit sanoivat vielä että olipas mukavat kelpi-pojat (Mion lisäksi hyvänenaika aymo) viikonlopun testissä. Tuomari sanoi että vaatii suurta rohkeutta, puolustaessaan minua, seistä hievahtamatta ja vain tuijottaa. Kuitenkin Mio oli ystävällinen ja antoi pusun heti kun ylettyi. Mio ei muistellut pahalla mitään.

TOIMINTAKYKY: +2 hyvä
TERÄVYYS: +1 pieni, ilman jäjl.jäävää hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU: +1 pieni
TAISTELUHALU: +2 kohtuullinen
HERMORAKENNE: +1 hieman rauhaton
TEMPPERAMENTTI: +3 vilkas
KOVUUS: +3 kohtuullisen kova
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS: +++ laukausvarma

201 p.

Minulla on testi videolla, mutta kone on rikki tällä hetkellä, enkä saa videota koneelle (yritin sitä myös äidin koneelle, tuloksett). Laitan sen heti nettiin kun ihmeitä alkaa tapahtua.

Voittajanäyttelyyn 7.12. Lähtee Mio, Nefi ja Penne (musnat dubbo).

Helmi täytti jo 9 vuotta! Ei hidastu vauhti, mutta äänen käyttö se vaan lisääntyy ja kärkkäät mielipiteet. Kodinvaihtajana Helmillä on kova läheisyyden kaipuu, ja vaikka muidekin ihmisten huomio kelpaa, niin minun on se ainoa. Nuorena Helmi pissasi/kakkasi sisälle, vaikka se oli juuri ollut lenkillä ja vein roskat ja Helmi jäi sisälle, niin siinä ajassa se oli tehnyt tarpeensa. Vanhemmiten tämä tapa nostaa päätään välillä, varsinkin jos se on ollut hoidossa. Tai jos olen äidin luona ja käyn ulkona, niin se juoksee heti alakertaan pissalle. Helmi ei koskaan itke perääni, se on huomaamaton, mutta jättää kyllä jälkensä, jos tuntee olonsa väärin kohdelluksi.