And the winner is!

Sunnuntai aamulla olin vielä siinä uskossa, että illalla ehdin salille, sillä voittaja näyttelystä olisimme kotona jo hyvissä ajoin. Odotukset päivän menestyksestä eivät olleet kovin suuret, ainakaan Mion osalta, sillä koira oli juuri tiputtanut suurimman osan pohjavillastaan. Olin vielä edesauttanut koiraa kaljuuntumisessa harjaamalla ja pesemällä sen. Toisaalta sain kaiken kuolleen karvan hyväkuntoisen karvan tieltä.
Sunnuntaina tapasimme klo 9.00 äidin ja Nefin, Jennin ja Pennen kanssa minun pihassa ja jatkoimme siitä yhdessä kohti Helsinkiä. Olimme hyvissä ajoin näyttely paikalla, jotta koirat purkaat ylimääräisen energian ja näin ollen malttaa juosta kehässä ilman välikevennys-loikkia. Harjoittelin kaikkien kolmen kanssa syrjässä ja jokainen esiintyi hyvin. Iida oli luvannut esittää Mion, koska Mio esiintyy ryhdikkäämmin, kun etsii minua kehän laidalta.

Tuomari oli nopea arvostelemaan ja ennen kelpien aloitusta hän kävi tauolla, jolloin oli tilaisuus päästä kehään harjoittelemaan. Nefi ei enää toiminutkaan niin kuin aiemmin ja äiti joutui itse esittämään sen. Penne aloitti meidän porukasta nuorten luokassa, jossa oli yksi kilpakumppani vastassa. Penne esiintyi todella hyvin, mutta tällä kertaa sai EH:n ja tuli luokassaan toiseksi. Tässä kohtaa alkoi jännittää, joudunko itse Mion kanssa kehään, mutta Iida juuri ehti paikalle, nopea suunnitelma ja kehään, ilman sen enempää harjoittelemista. Valio-luokassa oli 5 urosta ja Mio esiintyi edukseen. Tuomari laittoi Mion luokkansa ykköseksi ja olin ihan, että WOU! tämä on jo tarpeeksi hyvä saavutus tälle päivälle. Parasuroskehässä katsoin kuinka tuomari siirsi Mioa aina edemmäs jonossa. Tuomari mietti Mion ja voitokaan käyttöluokan uroksen välillä ja lopulta osoitti Mion voittajaksi! Ihan mahtavaa!
Nefin vuoro oli seuraavaksi juniori luokassa, jossa oli 4 narttua. Nefi laittoi melko ranttaliksi, repi hihnaa ja pomppi välillä, mutta sai kuitenkin ERIn ja oli luokkansa 3. SAta ei tippunut tällä kertaa.
ROP-kehässä Mio sai vastaansa sievän Bestseller Parraveenan ja Mio oli lopulta voittaja!! Ihan mahtavaa! Tottakai me jäätäisiin ryhmäkehään, koska messarissa tämä olisi once in the lifetime.

Ryhmäkehiä alettiin kokoomaan vasta neljältä, eikä meillä ollut edes häkkejä koirille, kun ajateltiin pääsevämme nopeasti pois. Kokoomakehän halliin ei saanut mennä kuin koira ja esittäjä ja tippa linssissä päästin Mion Iidan matkaan, katsoin kehän kulkua oven suusta ja huikkasin Mioa juuri kun tuomari katsoi koiraa ja Mio seisoi niin ryhdikkäänä etsiessään minua. Tämän jälkeen juoksin ison kehän katsomoon odottamaan. Minun oli tarkoitus kuvata ja kädet tärisi jännityksestä, joten kuvaamisesta ei välttämättä tulisi mitään. Sydän hakkasi hulluna, kun kuuluttaja kuulutti kelpien kehään. Mio ravasi niin voittajana ja seisoi ryhdikkäästi. Suu loksahti auki, kun tuomari nappasi Mion jatkoon. Kuvaaminen oli jo sitä sun tätä. Tuomari juoksutti vielä jatkoon päässeet ja karsi vielä 4 jatkoon pääsijää. Ja Mio pääsi jatkoon!! Se oli ryhmän palkinnoilla!! Kuuluttaja kuulutti neljänneksi collien ja kolmanneksi cardiganin. Mio oli pembroken kanssa jäljellä ja olin varma, että corki voittaa, niin hyvin se ravasi. "Ensimmäinen. First. Australian kelpie" Mitä?! En aluksi edes tajunnut, kun olin niin paniikissa. Sitten aloin huutaa hulluna ja melkein itku pääsi. Juoksin heti Iidan ja Mion luo, kun he tulivat kehästä ja huudettiin Iidan kanssa molemmat. Käsittämätöntä! En voinut ymmärtää, että minun pikku-Mio on voittanut messarissa, vuoden suurimmassa näyttelyssä.

 Sitten vain odottamaan BIS kehää. Ruotsissa asti tuttavat asettuivat livestreamin äärelle. BIS kehä alkoi vasta kahdeksan maissa ja siirryin taas katsomoon seuraamaan. Tällä kertaa päätin olla kuvaamatta, sillä halusin keskittyä vain katsomaan. Sydän pamppaili taas, kun kelpie kuulutettiin kehään ja Mio ravasi lennokkaasti paikalleen. Tuomari kävi kaikki kymmenen koiraa läpi jonka jälkeen koirat poistuivat esittelyiden kanssa kehästä. Yksitellen sijoittuneet kutsuttiin palkinnoille ja meinasin kuolla jännityksestä, joka helpotti heti kun voittajaksi kuulutettiin harjakoira. Juoksin heti tämän jälkeen Mion ja Iidan luokse, eikä vieläkään ollut todellinen olo. Ei ole vieläkään, kun tätä juttua kirjoitan. Iida sanoi jo pari vuotta sitten, kun Mio oli nuori, "tuo koira juoksee vielä joskus ryhmävoittajana". Niin se juoksi ja vielä voittajanäyttelyssä. Ei voisi paremmin mennä. Mio teki historiaa olemalla ensimmäinen kelpie, joka voittaa ryhmän voittajassa! Minun pikku-prinssi <3