Tulijaisia Tanskasta

Tiistaina äiti haki Tanskasta pennun kotiin ja oltiin eilen Mion kanssa katsomassa sitä. On se sulonen! <3 eihän pennut yleensä ;) Energiaa löytyy ja kaikella taistellaan raivokkaasti, frisbeestä muovipulloon. Ja nimi.. Nefi. Semmonen. Tulee kuulemma sanasta Nefertiti.

Ollaan Mion kanssa hakuiltu kunnolla. Viikko sitten keskiviikkona oltiin uudessa maastossa ja talloessa aluetta läpi, eteen sattui sopivasti vaneriarkku. Siitä umpipiilo-treeni ja voi sitä riemua kun Mio löysi maalimiehen sieltä! Ei tuottanut ongelmaa tuollainen uusi juttu metsässä.
Mio uppoaa suoraan syville pistoille ja laitoin maalimiehen lähelle katsoakseni avaako se nenän vasta loppumetreillä. Turhaan epäilin, avaa nenän jo heti radalle tultaessa.
Viime maanantai järjestimme yhdistyksen haku-porukoiden kanssa yhteistreenit ja paikalle pääsi 10 reipasta koirakkoa, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Menimme Mion kanssa haastavalle radalle, joka tallottiin jyrkkään mäkeen. Toinen puoli oli loivaa avointa alamäkeä ja toinen jyrkkää, osaksi avointa, osaksi ryteikköä ja takaraja lorkeaa kalliota, jonne koiran piti kiivetä maalimiehen luo. Onneksi meidän koutsi Mira on tehnyt meille hyvän ja täsmällisen pohjan hakuun, eikä maasto tuottanut ongelmaa Miolle. Aluksi oli tarkoitus ottaa molemmille puolille 4 suoraa, mutta lämpötila nousi lähes kahteenkymppiin ja maasto oli raskas, niin tehtiin kolme molemmille puolille.
Olin todella tyytyväinen Mion työskentelyy vieraassa maastossa vierailla maalimiehillä ja päivä oli kaikinpuolin onnistunut.

BH-koetta silmällä pitäen ollaan käyty pk-kentällä syömässä iltapalat paikallamakuun palkaksi. Olen vaihdellut aikaa puolesta minuutista viiteen. Lyhyitä aikoja olen ottanut joka toinen kerta, koska tällä hetkellä Mio makaa hievahtamatta ja haluan vahvistaa sitä, ettei se vaihda asentoa.

Päästiin agilityn perjantai ryhmään, jossa kouluttajana Heidi viitaniemi, joka toimii myös tuomarina. Hänellä on mukava tyyli kouluttaa ja kehottaa koittamaan radalla eri ohjaustyylejä ja katsomaan mikä itselle ja koiralle sopii parhaiten. Ei tarvitse tehdä ainakaan vielä liian laskelmallisesti :D

Helmi aloitti juoksut pari viikkoa sitten eikä se ole vuotanut juuri ollenkaan. Kuulemma tälläisiä juoksuja on muillakin ollut tänä keväänä. Ensimmäisen viikon Mio ei ollut yhtään kiinnostunut, vaikka kuinka Helmi ketkutti itseään. Vasta parhailla päivillä Mio sekosi täysin. Sekoaminen tapahtui lenkillä ja jouduin juoksemaan Helmi hihnassa koko matkan, enkä saanut pysähtyä mistään hinnasta, sillä Mio juoksi Helmin kylkeen liimautuneena, odottaen tilaisuuttaan. Koko matka Mio oli vapaana, omassa pikku kuplassaan se ei edes nähnyt ohitettuja koiria. Itselle tämä lenkki oli askel lähemmäs kesäkuntoa!

Kuvapäivitys

Nopea päivitys kuvia, kun en jaksa kirjoittaa. Kuvissa Lyyti, Mio, Kamu ja Helmi, sekä kissat: keltainen Kitty ja Mustavalkoinen möhköfantti Stig.

Tanskan matka

Minun rakas oma kulta mussukka täytti jo 2 vuotta!!! En vaihtaisi mistään hinnasta pois. On se vaan niin täydellinen! Nyt tulee mieleen siskonpeti sarjan äiti koneella ja tosiasiassa mulla menee hermot. Ei onneksi, sillä Mio nukkuu kiltisti sohvalla, kun on riekkunut koko viikonlopun Pennen kanssa ollessaan hoidossa Jennillä. Me nimittäin matkustettiin äidin kanssa Tanskaan. (Jennin ottamat kuvat Miosta, Pennestä, Ellestä ja Santerista)

Perjantaina oli operaatio Mion väsytys tallilla ja ratsastuslenkillä ennen kuin vein sen Jennille. Sinne Mio jäi iloisena leikkimään Pennen kanssa. Menin yöksi äidille, koska herätys oli 2.30! Enkä paljon nukkunutkaan. Kuitenkin pirteinä jännityksestä lähdimme iloisina matkaan ja koska aina unohtuu jotain, niin tällä kertaa eväät, jotka oli tarkoitus syödä terminaalissa. Onneksi ei sen pahempaa, mutta kun kävimme huoltoasemalta hakemassa uudet eväät, niin eikös nekin jääneet kassalla?! Kannattaa maksaa ja jättää sinne! No hain ne kuitenkin nöyränä pois. Toinen töppäys (ei minun tämäkään) oli parkkipaikan kanssa. Meidän oli tarkoitus jättää kaukoparkkiin, koska se on halvempi. Päädyimme kuitenkin suorinta tietä lentokentälle ilman törmäämistä mihinkään kylttiin kaukopaikasta ja jätimme auton kiireessä lentokentän parkkiin, joka tuli maksamaan sievoisen summan. Liput jouduimme lunastamaan automaatista ja tällä kertaa minä sössin nopean ongelmaratkaisu-kyvyn (äkkipikaisuuden) takia ja päädyimme istumaan erilleen toisistamme. Olipahan ainakin molemmilla ikkunapaikat!

Tanskassa etsimme autovuokraamon tiskin ja jäimme odottamaan Maijan seuruetta, jonka lento tuli vähän myöhemmin. Maija (Maiskis-kennel) haki sijoitukseen aikaisemmasta pentueesta nartun ja kätevästi pääsimme samaa matkaa kasvattajan luokse. Alkumatka ei kuitenkaan sujunut kätevästi, sillä tie oli pitkän matkaa täynnä kaupungin työläisiä korjaushommissa, eikä jono liikkunut sujuvasti 20 minuuttiin. Ja saatiimpa hajotettua tuulilasikin kiven iskusta. Onneksi oli kalliimpi sopimus, jossa ei tarvitse maksaa renkaiden tai tuulilasin rikkoutumista. Ja onneksi matkustimme viisaampien kanssa, jotka olivat ottaneet selvää, ettei nopeampi lautta-reitti ole käytössä. Ajoimme siis kiertotietä.

4 tuntia taittui nopeasti ja olimme ajallaan Brigitan luona. Pennun hakijoilla ei ollut enempää aikaa, kuin kirjoittaa paperit kuntoon, sillä heidän lento oli vielä samana iltana.
Brigitta asuu maalla ihanassa kartano tyylisessä talossa ja maisemat oli ihan mielettömät! Hänellä on kotonaan yksi kelpi narttu Cooma, jolla on sama emä, Dixie, kuin meidän pennulla. Cooma oli ollut Sofian luona ruotsissa ja he olivat juuri tulleet takaisin. Sofian  kuvia kannattaa käydä ihastelemassa! Näimme myöhemmin myös Cooman veljen. Kaikki koirat olivat mielettömän kivoja! Toiminnallisia, sosiaalisia ja hulluja kelpieitä :)
Olimme aluksi ulkona pentujen kanssa ja kaikki olivat todella rohkeita ja jokainen taisteli hyvin. Erityisesti meidän pikku prinsessa <3 Jonkin ajan päästä siirryimme sisälle pentujen kanssa, joimme kahvit ja juttelimme kelpeistä. Brigitta on todella mukava ja meillä oli täysin samanlainen ajatus kelpeistä ja olen niin tyytyväinen, että saimme häneltä pennun.
Sofia vei meidät ystävällisesti juna-asemalle, kun juuri lähtömme aikaan saapui pennun hakijoita. Sofia on näillä näkymin tulossa maailman voittajanäyttelyyn Helsinkiin, joten ilmoittakaahan koiranne mukaan, niin saatte niistä kaupan päälle kauniit kuvat kelpiegalleriaan ;)

Junamatka kesti n. 3 tuntia ja kööpenhaminan rautatieasemalla pienen sekoilun jälkeen saimme ostettua liput lentokentälle menevään junaan. Kello oli yhdeksän ja pieni väsymys painoi, eikä olisi enää jaksanut zombailla ympäriinsä. Silti me urhoollisesti talsimme ympäri terminaalia, kun jokaisella apua kysymältämme henkilöltä oli eri näkemys hotellin bussin lähtöpaikasta. Onneksi oli äiti matkaseurana, joka ei hylkää luovuttamis pisteessä olevaa, raivoavaa tytärtään. Päättömän säntäilyn jälkeen löysimme pysäkin ja odotimme ikuisuuden, molemmat turpa kiinni, kunnes bussi saapui ja vei meidät hotellille. Paikka yllätti positiivisesti, sillä hinnan perusteella olisi luullut hotellia huonommaksi. Menimme melkein samantien nukkumaan, mutta koska kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin, saimme toistamiseen nukkua ruhtinaalliset neljä tuntia. Aamulla siirryimme hyvissä ajoin lentokentälle ja söimme siellä.
Alle vuorokaudessa näimme koko Tanskan auton ja junan ikkunasta. Vuoden päästä paremmalla ajalla ja toivottavasti samalla kokoonpanolla + (tietenkin) Mio, saavumme takaisin Tanskaan kennel-leirille.

Pennun nimi on skovfarmens chocolate miss misty ja muuttaa siis äidin luokse. Minulle ei tule kolmatta koiraa! :D

back to business

Ja taas mä joudun vetää sanat ja vuodatukset takaisin! Ihanaa, että ihmiset potkivat mun synkän risukasan kumoon ja kertoivat, ettei syytä huoleen. Mion selässä oleva LTV1 ei ole sairas vaan rajatapaus, aivan kuten B-lonkat! Ehkä pitäisi oppia ajattelemaan ennen kuin toimii! Joka tapauksessa, Miolla ei ole mitään hätään ja siitä voi tulla kaikkea mitä olen suunnitellut sen pään menoksi.

Päivän piristykset eivät loppuneet siihen. Aurinko paistaa ja punto pääsi katsastuksesta läpi! Olin varma, että poistun liikkeestä pitkä vikalista kädessä ja merkintä hylätty. Nyt vain oli vikalista. Onneksi aurinko oli piristänyt myös katsastusmiehen mieltä.

Ja niin kuin minä viime tekstissä vannoin, etten tule koskaa kasvattamaan yhtäkään pentuetta, niin joudun taas perumaan sanani. Olen etsinyt jo vuoden ulkomailta mukavaa pentuetta ja aina on tullut jotain esteitä tielle. Tämänkin pentueen kohdalla meillä meinasi käydä huonosti, kun narttuja syntyi vain kaksi ja me olimme vasta neljäntenä varalla. Viikon päästä kasvattaja kuitenkin ilmoitti, ettei jätäkään pentua kotiin, vaan myy sen mielellään meille! Me matkustetaan kuun lopussa tapamaan kasvattajaa, tutustumaan emään ja lääppimään pentuja. En ole ollut lentokoneessa 10 vuoteen!
Ja nyt kun päästiin vauhtiin ja meillä on käynyt paras tuuri, niin meidän Musnat-perhe kasvaa yhdellä sijoitusnartulla, jonka olisi tarkoitus syntyä loppuvuodesta. Yhdistelmä on niin kiva ja mielenkiintoinen, etten malta odottaa mitä sieltä tulee!

 Mion päivän pelasti lenkiltä löytämänsä frisbee. Mulla on auto täynnä sen löytämiä leluja :D

Aktiivista ja tervettä elämää!

Mio kävi viime torstaina luustokuvissa ja perjantaina kennelliitolta sai lausunnon. Ettenkö sanoisi nopeaa toimintaa. Minua jännitti ihan mielettömästi, mutta turhaan, sillä Mio oli kaikinpuolin terve: A-A lonkat ja 0-0 kyynärpäät! Mio on toimiva, kaunis ja terve!


Maanantaisin ollaan käyty agility-treeneissä ja minun pitää opetetella liikkumaan paremmin. Mio kyllä osaa. Meidän oli tarkoitus osallistua viime viikolla mölli-hyppykisaan, mutta omistajan talous teki yllättävän romahduksen auto-huollon ja Mion tarkastusten takia.
Kontaktiesteitä silmällä pitäen ollaan treenattu kotona kohteisiin peruuttamista, jotta Mio ymmärtäisi takajalkojensa olemassaolon. Olen rullannut pitkistä ja kapeista matoista puominlevyisen alueen ja ollaan sillä treenattu kehikko harjoitusta.
Joissain harjoituksissa olen huomannut, että kelpiä ei voi aina ohjata trendien mukaan. Vaikka ne toimivat bortsuilla, ei ole automaattisesti sanottu että se on kelpielle paras ratkaisu. Yhdessä harjoituksessa hinkattiin ja hinkattiin ohjausta, eikä toiminut ja kysyin voinko kokeilla toisin ja GABISH! heti onnistui. Kelpien ajatusmaailma on monimutkainen ja sitä on turha lähteä muuttamaan, pitää vain löytää ne vahvuudet ja soveltaa niiden kanssa homma sujumaan.

Toko meinasi olla jäissä omistajan mukavuudenhalun takia, kunnes facebookista nappasin myynnissä olevan treenikerran Tuija Seren hallille. Peilien kanssa on niin paljon helpompi treenata ja katsoa palkkauksen kohta kuntoon ja Miollekin teki hyvää treenata erilaisessa häiriössä.
Hanna-Marilta saatiin kolme tokotreeni-kertaa Doxx-hallille tiistaille. Halli on vuokrattu kahdeksi tunniksi omatoimiseen tokoiluun, jossa pääasiassa tehdään pareittain hommia. Olen niin innoissani kun saa lämpimässä treenata ja onneksi sain ostettua pari treenikertaa lisää Liinalta :) Ei muuta kuin AVOimen kisoja etsimään.

Haku on ollut tauolla ja ilmaisuja on otettu kielletyn vähän, ei oikeastaan yhtään. BH-kokeitakin pitäisi alkaa katselemaan.

Jottei vapaa-ajalla tulisi tylsää, aloitin käymään ratsastamassa pari kertaa viikossa suokki-ruunaa. Liikuttelen tallin muitakin hevosia ja viimeksi Mio pääsi mukaan kun kävin maastossa lämppäri orilla. Niin ihanaa ja helppoa kun Mio saa lenkin siinä samalla ja Mion mielestä parasta kun saa juosta täysillä.
Pari kertaa ehdittiin käydä Mion kanssa hiihtämässä. Mio tekee senkin asian täysillä ja vetää niin kauan kunnes käsken sen lopettaa. Minun ei tarvitse potkia vauhtia lisää kun meno on jo tarpeeksi hurjaa. Välillä päästän Mion juoksemaan vapaana ettei se väsy liikaa. Mutta ei. Se ei väsy, vaan hetken vapaana juoksentelun jälkeen tulee pyytämään, josko voisi taas vetää. Minun treenit jää melko olemattomiksi :D