Tulijaisia Tanskasta

Tiistaina äiti haki Tanskasta pennun kotiin ja oltiin eilen Mion kanssa katsomassa sitä. On se sulonen! <3 eihän pennut yleensä ;) Energiaa löytyy ja kaikella taistellaan raivokkaasti, frisbeestä muovipulloon. Ja nimi.. Nefi. Semmonen. Tulee kuulemma sanasta Nefertiti.

Ollaan Mion kanssa hakuiltu kunnolla. Viikko sitten keskiviikkona oltiin uudessa maastossa ja talloessa aluetta läpi, eteen sattui sopivasti vaneriarkku. Siitä umpipiilo-treeni ja voi sitä riemua kun Mio löysi maalimiehen sieltä! Ei tuottanut ongelmaa tuollainen uusi juttu metsässä.
Mio uppoaa suoraan syville pistoille ja laitoin maalimiehen lähelle katsoakseni avaako se nenän vasta loppumetreillä. Turhaan epäilin, avaa nenän jo heti radalle tultaessa.
Viime maanantai järjestimme yhdistyksen haku-porukoiden kanssa yhteistreenit ja paikalle pääsi 10 reipasta koirakkoa, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Menimme Mion kanssa haastavalle radalle, joka tallottiin jyrkkään mäkeen. Toinen puoli oli loivaa avointa alamäkeä ja toinen jyrkkää, osaksi avointa, osaksi ryteikköä ja takaraja lorkeaa kalliota, jonne koiran piti kiivetä maalimiehen luo. Onneksi meidän koutsi Mira on tehnyt meille hyvän ja täsmällisen pohjan hakuun, eikä maasto tuottanut ongelmaa Miolle. Aluksi oli tarkoitus ottaa molemmille puolille 4 suoraa, mutta lämpötila nousi lähes kahteenkymppiin ja maasto oli raskas, niin tehtiin kolme molemmille puolille.
Olin todella tyytyväinen Mion työskentelyy vieraassa maastossa vierailla maalimiehillä ja päivä oli kaikinpuolin onnistunut.

BH-koetta silmällä pitäen ollaan käyty pk-kentällä syömässä iltapalat paikallamakuun palkaksi. Olen vaihdellut aikaa puolesta minuutista viiteen. Lyhyitä aikoja olen ottanut joka toinen kerta, koska tällä hetkellä Mio makaa hievahtamatta ja haluan vahvistaa sitä, ettei se vaihda asentoa.

Päästiin agilityn perjantai ryhmään, jossa kouluttajana Heidi viitaniemi, joka toimii myös tuomarina. Hänellä on mukava tyyli kouluttaa ja kehottaa koittamaan radalla eri ohjaustyylejä ja katsomaan mikä itselle ja koiralle sopii parhaiten. Ei tarvitse tehdä ainakaan vielä liian laskelmallisesti :D

Helmi aloitti juoksut pari viikkoa sitten eikä se ole vuotanut juuri ollenkaan. Kuulemma tälläisiä juoksuja on muillakin ollut tänä keväänä. Ensimmäisen viikon Mio ei ollut yhtään kiinnostunut, vaikka kuinka Helmi ketkutti itseään. Vasta parhailla päivillä Mio sekosi täysin. Sekoaminen tapahtui lenkillä ja jouduin juoksemaan Helmi hihnassa koko matkan, enkä saanut pysähtyä mistään hinnasta, sillä Mio juoksi Helmin kylkeen liimautuneena, odottaen tilaisuuttaan. Koko matka Mio oli vapaana, omassa pikku kuplassaan se ei edes nähnyt ohitettuja koiria. Itselle tämä lenkki oli askel lähemmäs kesäkuntoa!