Tanskan matka

Minun rakas oma kulta mussukka täytti jo 2 vuotta!!! En vaihtaisi mistään hinnasta pois. On se vaan niin täydellinen! Nyt tulee mieleen siskonpeti sarjan äiti koneella ja tosiasiassa mulla menee hermot. Ei onneksi, sillä Mio nukkuu kiltisti sohvalla, kun on riekkunut koko viikonlopun Pennen kanssa ollessaan hoidossa Jennillä. Me nimittäin matkustettiin äidin kanssa Tanskaan. (Jennin ottamat kuvat Miosta, Pennestä, Ellestä ja Santerista)

Perjantaina oli operaatio Mion väsytys tallilla ja ratsastuslenkillä ennen kuin vein sen Jennille. Sinne Mio jäi iloisena leikkimään Pennen kanssa. Menin yöksi äidille, koska herätys oli 2.30! Enkä paljon nukkunutkaan. Kuitenkin pirteinä jännityksestä lähdimme iloisina matkaan ja koska aina unohtuu jotain, niin tällä kertaa eväät, jotka oli tarkoitus syödä terminaalissa. Onneksi ei sen pahempaa, mutta kun kävimme huoltoasemalta hakemassa uudet eväät, niin eikös nekin jääneet kassalla?! Kannattaa maksaa ja jättää sinne! No hain ne kuitenkin nöyränä pois. Toinen töppäys (ei minun tämäkään) oli parkkipaikan kanssa. Meidän oli tarkoitus jättää kaukoparkkiin, koska se on halvempi. Päädyimme kuitenkin suorinta tietä lentokentälle ilman törmäämistä mihinkään kylttiin kaukopaikasta ja jätimme auton kiireessä lentokentän parkkiin, joka tuli maksamaan sievoisen summan. Liput jouduimme lunastamaan automaatista ja tällä kertaa minä sössin nopean ongelmaratkaisu-kyvyn (äkkipikaisuuden) takia ja päädyimme istumaan erilleen toisistamme. Olipahan ainakin molemmilla ikkunapaikat!

Tanskassa etsimme autovuokraamon tiskin ja jäimme odottamaan Maijan seuruetta, jonka lento tuli vähän myöhemmin. Maija (Maiskis-kennel) haki sijoitukseen aikaisemmasta pentueesta nartun ja kätevästi pääsimme samaa matkaa kasvattajan luokse. Alkumatka ei kuitenkaan sujunut kätevästi, sillä tie oli pitkän matkaa täynnä kaupungin työläisiä korjaushommissa, eikä jono liikkunut sujuvasti 20 minuuttiin. Ja saatiimpa hajotettua tuulilasikin kiven iskusta. Onneksi oli kalliimpi sopimus, jossa ei tarvitse maksaa renkaiden tai tuulilasin rikkoutumista. Ja onneksi matkustimme viisaampien kanssa, jotka olivat ottaneet selvää, ettei nopeampi lautta-reitti ole käytössä. Ajoimme siis kiertotietä.

4 tuntia taittui nopeasti ja olimme ajallaan Brigitan luona. Pennun hakijoilla ei ollut enempää aikaa, kuin kirjoittaa paperit kuntoon, sillä heidän lento oli vielä samana iltana.
Brigitta asuu maalla ihanassa kartano tyylisessä talossa ja maisemat oli ihan mielettömät! Hänellä on kotonaan yksi kelpi narttu Cooma, jolla on sama emä, Dixie, kuin meidän pennulla. Cooma oli ollut Sofian luona ruotsissa ja he olivat juuri tulleet takaisin. Sofian  kuvia kannattaa käydä ihastelemassa! Näimme myöhemmin myös Cooman veljen. Kaikki koirat olivat mielettömän kivoja! Toiminnallisia, sosiaalisia ja hulluja kelpieitä :)
Olimme aluksi ulkona pentujen kanssa ja kaikki olivat todella rohkeita ja jokainen taisteli hyvin. Erityisesti meidän pikku prinsessa <3 Jonkin ajan päästä siirryimme sisälle pentujen kanssa, joimme kahvit ja juttelimme kelpeistä. Brigitta on todella mukava ja meillä oli täysin samanlainen ajatus kelpeistä ja olen niin tyytyväinen, että saimme häneltä pennun.
Sofia vei meidät ystävällisesti juna-asemalle, kun juuri lähtömme aikaan saapui pennun hakijoita. Sofia on näillä näkymin tulossa maailman voittajanäyttelyyn Helsinkiin, joten ilmoittakaahan koiranne mukaan, niin saatte niistä kaupan päälle kauniit kuvat kelpiegalleriaan ;)

Junamatka kesti n. 3 tuntia ja kööpenhaminan rautatieasemalla pienen sekoilun jälkeen saimme ostettua liput lentokentälle menevään junaan. Kello oli yhdeksän ja pieni väsymys painoi, eikä olisi enää jaksanut zombailla ympäriinsä. Silti me urhoollisesti talsimme ympäri terminaalia, kun jokaisella apua kysymältämme henkilöltä oli eri näkemys hotellin bussin lähtöpaikasta. Onneksi oli äiti matkaseurana, joka ei hylkää luovuttamis pisteessä olevaa, raivoavaa tytärtään. Päättömän säntäilyn jälkeen löysimme pysäkin ja odotimme ikuisuuden, molemmat turpa kiinni, kunnes bussi saapui ja vei meidät hotellille. Paikka yllätti positiivisesti, sillä hinnan perusteella olisi luullut hotellia huonommaksi. Menimme melkein samantien nukkumaan, mutta koska kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin, saimme toistamiseen nukkua ruhtinaalliset neljä tuntia. Aamulla siirryimme hyvissä ajoin lentokentälle ja söimme siellä.
Alle vuorokaudessa näimme koko Tanskan auton ja junan ikkunasta. Vuoden päästä paremmalla ajalla ja toivottavasti samalla kokoonpanolla + (tietenkin) Mio, saavumme takaisin Tanskaan kennel-leirille.

Pennun nimi on skovfarmens chocolate miss misty ja muuttaa siis äidin luokse. Minulle ei tule kolmatta koiraa! :D