Koti-tokoa kummempaa

Mio toi matkoilta tuliaisena palkintojen lisäksi nuhan ja yskän. Mokoma tauti on kestänyt jo liian kauan ja oireet ovat koko ajan olleet pienet, eikä ollenkaan kennelyskän kaltaiset. Olen alkanut epäilemään josko Mio olisi saanut nenäpunkin yskän sijaan, kun se on koko ajan niiskuttanut enemmän kuin yskinyt. Kuitenkin, oireiden takia ei olla paljon treenattu, muuta kuin kalsari-tokoa kotona. Kerran oltiin äidin kanssa tokoilemassa ja Mio teki ihan mielettömän hyvin! Olen ottanut pysäytyksiä ja maahan menoa eri ohjauksista: kuten esteen kierron yhteydessä, vasemmalle ja oikealle lähettämisessä, itse peruuttaen, sängyn ja sohvan väliä juostessa ja kohteeseen maahan tai seis, ja nyt on alkaneet sujua nopeasti ja tarkasti. Olen myös treenannut avoimen luokan liikkeitä, sillä alo-luokan viilaaminen alkoi jo ottaa päähän meitä molempia ja nyt toimii alo-liikkeetkin taas :)

Lyhyen postauksen perään on kiva katsella videoita.

Ensi viikolla matkustetaan laivalla Ruotsiin ja tässä ensimmäisessä videossa Mio on laivalla ensimmäistä kertaa <3

 

Toisessa videossa Mio ja Lyyti agi-esteiden roudaus talkoissa.

 

Via Baltica

Näyttelymatka ja viikon kestävä kaupunkiloma ei ole hyvä yhdistelmä! Vaikka matka sujui ilman suurempia ongelmia, pidän koirakisat tästä lähtien viikonlopun mittaisina.

Lähtö Turusta oli klo 4.00 ja kaikkien ongelmien kautta saatiin auto käyttöön. Ei paku, niin kuin aluksi oli tarkoitus saada, vaan maasturi, joka isosta koostaan huolimatta tuli ahtaaksi kolmen ihmisen ja kolmen koiran tavaroista. Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin punto. Laivaan päästiin melkein samantien satamaan saapumisen jälkeen ja koirat jäi kiltisti autoon odottamaan kun me suuntasimme aamupalalle. Tallinnasta suuntasimme suoraan Pärnuun, jossa olimme muutama tunti etu-ajassa ja taas oli hyvä hetki syödä. Eihän me muuta tehtykään kuin syöty :D

Näyttely oli ykkös-ryhmän erikois-näyttely ja näyttelypaikka oli pieni nurmikko-alue omakotitalo-alueen keskellä. Ihan erilaista mihin on suomessa tottunut. Jätettiin auto kadun varteen ja roudattiin häkit ja tuolit alueelle. Kelpejä oli ilmoitettu 5 kpl, 3 urosta ja 2 narttua ja tuomari oli Piotr Krol. Mio kisasi nuorten luokassa saaden ERIn ja SAn. PU-kehässä Mion kanssa oli valio-uros Vickulas Kalle ja tuomari valitsi Mion PU1. Loppujen lopuksi Mio oli vielä ROP ja sai SERTin! Iidan Kauko-tervu sai myös SERTin ja oli BIS 3 JUNIORI. Kauko sai EE JCH-tittelin nimen eteen! Kuvia löytyy näyttelyn järjestäjän sivuilta http://nagi.ee/photos/LKET/sets/374473/?init=12

Olin varannut hostellin aikaisemmin ja se sijaitsi 13 km Pärnusta. Ensivaikutelma paikasta oli aika pelottava ja tuli vain Hostel-elokuva mieleen, mutta loppujen lopuksi paikka oli oikein mukava, vaikka meillä olikin yhteis-vessa ja -suihku.

Seuraavana aamuna ajoimme kaupan kautta näyttely-paikalle, joka oli urheilustadion ja saimme autonkin lähelle sisääntuloa. Meillä oli koirat onneksi samassa kehässä ja tervut oli ensin ja Kauko sai jälleen JUN-SERTin. Kelpejä oli 4 urosta ja 3 narttua. Mio oli ainoa uros joka sai SAn (vaikka kaikki olisivat ehdottomasti sen ansainneet) ja oli jälleen PU1 saaden SERTin ja CACIBin! Nartuissa ainoastaan valio-luokassa kisaava Gigabit Illawarra sai SAn ja voitti Mion ROP-kisassa. Kehät oli aamusta, joten meillä oli aikaa mennä rannalle ennen ryhmä-kehiä.

Sunnuntaina kehät oli taas aamusta ja tällä kertaa eri kehissä. Freia loisti ollen ROP saaden SERTin ja CACIBin ja siitä tuli C.I.E! Kelpejä oli 3 urosta ja 3 narttua. Uroksista Mio ja valio-luokan Ahmakulman Blackmetal kisasivat PU-kehässä ja Mio voitti! Koska Miolla oli jo tarvittava SERT emme ottaneet sitä vastaan ja se siirtyi PU2:lle. CACIBin olisimme voineet myös siirtää mutta se ei kuulemma onnistu. Onnea kuitenkin valioitumisesta!

Nartuissa sama linja jatkui ja valio-luokan koira eli Gigabit Illawarra oli PN ja tällä kertaa Mio sai olla ROP! Ryhmäkehässä oli sama tuomari, joka arvosteli kelpit. Mio juoksi täysillä ja esiintyi skarppina, koska Aino kaksoishandlasi Freiaa ja myös Mio tuijotti Ainoa. Tuomari tykkäsi edelleen Miosta ja valitsi sen kuuden parhaan joukkoon. Tällä kertaa jäätiin ilman sijoitusta, mutta Freia oli RYP3!

Viihdyimme Pärnussa tiistaihin saakka, jolloin lähdimme aamusta ajamaan kohti Riikaa. Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme rannalle, jossa vietimme koko päivän. Riikassa olimme sopivasti ilta-päiväruuhkan aikaan ja hostellin löytämiseen meni jonkin aikaa. Hostellimme oli siisti ja mikä parasta, huoneessa oli oma vessa ja suihku. Sijaintikin oli hyvä, vanhan kaupungin vieressä. Riikassa ei näkynyt juuri ollenkaan koiria, ja ne harvat koirat mitä näkyi oli pieniä syli-koiria. Ihmiset suhtautuivat koiriin varauksella. Ainakin sai tietä ruuhkassa liikkuessa. Baltiassa on melkein joka omakoti-talon pihassa laumanvartija-koira, eikä ihmiset pidä koiria samalla tavalla lemmikkeinä kuin suomessa. Muutaman ravintolan terassille emme saaneet ottaa koiria mukaan, mutta rannalla kukaan ei uskaltanut tulla valittamaan koirista.

Latvian näyttelyt sijaitsivat n. puolen tunnin matkan päässä Riikasta ja kehät oli kumpanakin päivänä heti aamusta. Lauantaina oli kaksi näyttelyä ja sunnuntaina yksi. Iidan koirilla meni yhtä hyvin kuin Virossa ja kumpikin oli vuorollaan ROP ja Kaukosta tuli LV JCH. Mio oli koko viikonlopun ainoa kelpie näyttelyssä ja oli joka kerta ROP. Mion mielestä ravaaminen alkoi olla liian tylsää ja sitä piti elävöittää hyppimällä, laukkaamalla, haukkumalla ja lahkeesta napsimalla. Vinkulelu palkkana ei ollutkaan hyvä idea :D Sunnuntaina tuomari kysyi ensimmäisenä " Do you do obedience?" ja nauroi Mion intensiivistä katsetta. Mutta nyt me pidetään pitkä tauko näyttelyistä, eikä tarvitse treenata juoksemista. Suoraan sanoen näyttelyt tulee korvista ulos! Tokossa ja agilityssä kisaaminen on vain paljon mielenkiintoisempaa.

Pisteet paikataan iloisella mielellä

Tokon SM-kisat Pieksämäellä ja mitä jäi ensimmäisenä mieleen? KUUMA!
   Heti aamulla klo 6.45 kun saavuin paikalle, mittari näytti +21 c. Keskipäivällä varjossa oli vähintään +30 c eikä tuulen virettäkään. Onneksi koirilla oli viilennysloimet ja häkkiä varjosti puoliteltta, mutta kehissä aurinko porotti. Poltin itseni taas vaihteeksi, kun en siinä stressi-tilassa kyennyt miettimään aurinkovoiteen levitystä, vaikka sellainen pullo olikin mukana.

Mökkitunnelmia

ALO-luokassa oli 88 koirakkoa ja liikket oli jaettu kolmeen eri kehään. Seurasin kehien etenemistä ja kerran toin Mionkin katselemaan meininkiä ettei tule hälinä yllätyksenä ja pystyy makaamaan paikalla-olossa. Siinä se alkoi samantien nukkumaan, vaikka ihmiset käveli yli. Hienoa, meillä on voiton-avaimet käsissä jos se makaa noin rennosti kehässä. Vein Mion takaisin varjoon ja itse katselin taas kehiä. Lähdin hakemaan Mioa kun meidän paikallamakuu-ryhmän vuoro olisi kohta. Saapuessani kokoomis-kehään liikkeenohjaaja jo huutelikin meidän ryhmää kehään. Ei siinä ehtinyt paljon miettimään mitään ja vasta kehään astuessani stressi iski. Mio huomasi oudon käytökseni ja se vain nosti sen virettä, vaikka sen piti olla juuri rauhallinen. Luoksepäästävyydessä Mio istui ja tuijotti minua taukoamatta, korvakaan ei letkahtanut kun tuomari tuli silittämään. 10 pistettä!
Partiopoika-asenteesta huolimatta jouduin KOLME! kertaa sanomaan maahan-käskyn ja ensimmäisellä kerralla Mio haukahti. Lähdin liikkeelle ja kävelin kauhusta jäykkänä odotus-pisteeseen. Yritin asettua rennosti, hengittää syvään ja ajatella mukavia. Siinä auringon paahteessa olin hiestä märkänä, tärisin jännityksestä ja hoin koko ajan mielessä: odota. Katse oli maahan ja aurinkolasieni takaa vilkuilin Mioa. Se oli yhtä lähtövalmiina kuin minä , ei liikkunut koko aikana vaan oli vaanimis-asennossa, ja 20 sek ennen liikkeen loppumista se otti varaslähdön ja nousi ylös. Voi P****le! Siinä me Mion kanssa seistiin sitten loppu liike yhdessä. Yleisvaikutelmaksi saatiin 8, koska Mio haukahti. Kehästä poistuessa ketutti ja Mio huomasi sen vaikka yritin olla näyttämättä sitä mitenkään. Vein Mion häkkiin ettei sen tarvitse katsoa minun reaktiota ja lähdin itse syömään. Hyvä ruoka, parempi mieli ja olin taas kuin uusi ihminen.

Meidän joukkue sbcak ry: Maro, Jinga, Pinka ja Mio. Kuvasta puuttuu Yty, jota juoksujen takia ei päästetty alueelle.

Meni taas tovi ennen kuin seuraavat liikkeet alkoivat toisessa kehässä. Seurasin kehien etenemistä ja kun kymmenen koiraa oli ennen meitä hain Mion, retkituolin, lelut ja herkut kehän laitaan, etten taas joutuisi juoksemaan päättömänä kehään. Mio vaikutti todella väsyneeltä ja läkähtyneeltä. Kun meitä edeltävä koira oli kehässä aloin herättelemään Mioa ja heti kun näytin sille repimis-patukan se oli kiinni siinä kuin piraija ja silmät loisti ilosta. Sama asenne tuli mukana kehään ja ensimmäinen liike oli seuraaminen kytkettynä. Liike oli pitkän kaavan mukaan, mutta Mio teki sen iloisena kieli poskella. Välillä sillä eksyi katse muualle ja kerran vasemmalle käännyttäessä vain minä käännyin ja koira jatkoi matkaan. 7,5 pistettä siunaantui tästä kaaoksesta ja suurin syy pisteiden vähäiseen määrään oli pysähdysten kohdalla, joissa herra ei vahingossakaan istunut vaikka yritin kuiskata istu.
  Liikkestä seiso oli täydellinen! Mio pysähtyi salamana ja saatiin 9 p. Piste tippui alkuun tapahtuneen sähläyksen takia.
  Estehyppy oli seuraavana vuorossa ja tämä on Mion lempi-liike. Treeneissä se lähtee täysillä ja hyppää kaukaatakin, mutta tällä kertaa se vain lähti täysillä, teki nopean väistö-liikken ja meni seisomaan esteen taakse iloinen virne naamalla odottaen pallon lentämistä. Kutsuin Mion takaisin ja yritin uudelleen jolloin se taas lähti täysillä, teki väistöliikkeen ja hyppäsi. Ei suinkaan esteen yli vaan kehänauhan, ja yhdellä ponkasulla takaisin. 0 p. Kokonaisvaikutus 7 p ja tuomari kehui iloista asennetta helteestä huolimatta. Juostiin kehästä leikkimään ja odottamaan kahden suorituksen verran ennen kuin oli taas meidän vuoro.

Seuraavaan kehään mentiin yhtä iloisina. Sama pitkä kaava jatkui taluttimetta seuraamisessa ja samallaista koheltamista oli kuin aikaisemmin. Minua alkoi jo naurattaa meno ja hymyssä oli pitelemistä. Mutta ei istunut taaskaan pysähdyttäessä. 7,5 p. Liikkeestä maahanmeno meni nollille, mutta oli muuten hieno liikkeestä seisominen, vaikka sanoin toistamiseen maahan käskyn. Mutta entäs luoksetulo sitten, meni nollille. Tein jonkin ihme liikkeelle lähdön ja Mio ihmeissään lähti perääni. Kokonaisvaikutus oli 8 p ja taas saatiin kiitosta asenteesta.

Meidän joukkueen sijoitus oli 53. Kiitos mukavasta päivästä Riitta-Liisa, Saila ja Merja.

Loma loma loma

Toista loma viikkoa viedään ja ennen kuin loma edes alkoi, totesin neljän viikon olevan liian lyhyt. Jokaiselle päivälle on suunnitelmat valmiiksi. Eikö lomalla pitäisi rentoutua? Provinssista ja koko viikon kestäneestä juhannuksesta mökillä viettäessä on selvitty, joten loppu loma on siunattu treenaamiselle ja ennen kaikkea kisaamiselle. Tänään starttaan punton kohti Lapinlahtea, mökille, jossa hengataan vain me kolme Lauantaihin saakka. Lauantaista tuleekin kiva päivä, ainakin säätiedotteen (+26 c) ja aikataulujen osalta.

Lepposaa kesäfiilistelyy!

klo 6.45 alkaa joukkueiden ilmoittautuminen eli herätys on klo 4.00. Alokasluokassa on 91 koirakkoa ja me olemme Mion kanssa nro 67, joten meidän vuoro on iltapäivällä. Alokasluokkien arvioitu päättymisaika on 15.30 ja palkintojenjako 18.30! Noh, onneksi minua on vaunu-ikäisestä lähtien raahattu joka viikonloppu koko päivän kestäviin kisoihin. Satoi tai paistoi, läkähtyi tai paleli, olen selvinnyt ja osaan varautua. Autoon on pakattu jo retkituoli, puoliteltta, pressu ja häkki. Kylmälaukkua ja sen sisältöä unohtamatta.


Pojat malttoivat hetken poseerata.

Kun tästä viikonlopusta on selvitty, jäädään odottelemaan seuraavaa viikonloppua. Perjantai aamulla auto (ei onneksi punto, johon on kilometrejä kertynyt rutkasti tämän loman aikana) starttaa kohti Helsingin satamaa. Siitä lautalla Viron maan puolelle ja samantien Pärnuun, jossa järjestetään ryhmänäyttely. Aikataulutkin julkaistiin alkuviikosta ja kelpejä on 5 kpl! Lauantaina ja sunnuntaina on KV näyttelyt. Varasin kaikkein halvimman ja lähimpänä Pärnua olevan yöpymispaikan maanantaihin saakka. Seuraavana viikonloppuna on Latviassa näyttelyt ja sitä ennen meillä ei ole suurempia suunnitelmia matkan suhteen. Liikutaan ihan spontaanisti Baltian maissa ja ollaan siellä missä on hyvä. Matkaan lähtee Aino, jolla ei ole koiraa mukana ja Iida, jolla on kaksi tervua. Iida on onneksi matkustanut autolla Virossa, Latviassa ja Liettuassa koiranäyttelyissä, joten meillä ei ole mitään hätää.

Pienen päänvaivan aiheutti Mion gulinaarinen ruokavalio, mutta sekin ongelma on jo ratkaistu. Mio ei ole koskaan minulla ollessaan syönyt kuivaruokaa tai mitään teollista eli on kasvanut täysin BARF-ruualla ja auta armias jos se joskus saa käsiinsä yhdenkin nappulan! Ulkona juostaan koko yö.
  Ulkomaan matka kestää yli viikon ja sen ajan tuore-ruoat on mahdottomuus säilyttää syömäkelpoisina. Ensimmäisen viikonlopun toki syötän ruoan tuoreena. Olen käyttänyt ziwipeak-tuotteita herkkuina, mutta jotkut rikkaat ihmiset syöttävät sitä koiralleen arki-pöperönä, miksei myös Mio pärjäisi sillä viikon, vaikka se vähän kirpaiseekin lompakossa. Tämän lisäksi löysin mustista&mirristä alennuksesta kaiken maailman kuivaliha-tuotteita, eikä niitä tarvitse paljon syöttää kun ovat täyttä tavaraa kevyessä muodossa.

Monta rautaa tulessa

Vaikka blogi viettää hiljaiseloa, meillä on Mion kanssa riittänyt jos jonkin näköistä puuhaa. Ensimmäinen treenauksen motivaatiota nostanut asia oli sbcak ry:n TOKOn SM-joukkueeseen pääseminen! Tokoa ollaan siis treenattu enemmän.

Lämpimät ilmat ovat piristäneet kummasti mieltä. Molempien kuntoa ollaan nostettu juoksemalla ja Mio käy monta kertaa viikossa uimassa.

Paimentamassa ollaan käyty 3 kertaa. Yksi kerroista oli koko päivän kestävä kurssi, jossa oli 8 eri tasoista koiraa. Harjoituksia tehtiin kolme: ensimmäisessä sytyteltiin Mioa ja tehtiin kokoomis-harjoitusta aitauksessa. Toisessa kuljetettiin laumaa laitumen laidalla ja viimeinen oli lambilityä eli lammas agilityä :) Oli mielenkiintoinen ja antoisa päivä.

Maastokausi avattiin viime viikolla ja kaksi kertaa ollaan käyty treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla oli ukkosta ilmassa ja jumalattoman kuuma ja hiostava ilma, joten Mio teki vain 4 pistoa. Ei ole haku unohtunut tauosta huolimatta, vaan pieni ruskea taisteli tiensä suoraan maalimiehen luokse. Ollaan otettu Mion kanssa pääasiassa haju-hakuja ja matka voi olla jo aika pitkä, koska Mio irtoaa hyvin suoraan, mihin sen lähetän, eikä jää pyörimään lähelle epätoivoisena. Jos joudun kutsumaan sen pois ja lähettämään uudestaan, niin Mio ei lannistu, ala häsläämään tai muutu toimintakyvyttömäksi, vaan pää kylmänä aloittaa alusta. Mä niin tykkään sen työskentelystä <3 Keskiviikkoisin meillä on ohjatut haku-treenit ja ensi kerralla kokeilen ilmaisua keskilinjalla, niin että Mio hakee maalimiehiltä "rullan" ja tuo sen minulle.

Varasin Miolle ajan silmä- ja polvitarkastukseen heinäkuulle. Pet-vetissä järjestetään joukko-tarkastuksia silloin tällöin ja minulla on sopivasti lomaa tuona aikana. Kesäkuun alussa tulee voimaan uusi selkä-kuva lausunnot ja Mion vien lonkka-, kyynär- ja selkä kuviin syksyllä tai kesän lopussa, riippuen BH-testin ajankohdasta.  

Lisää Lahden kuvia

Kuvia lahdesta

Löysin tälläiset otokset netistä. Kiitos kuvien ottajalle.