Katsaukset ja suunnitelmat

Oltiin viime viikonloppuna kelmi-nallikallion kennelpäivillä turisteina ja osallistuttiin Mion kanssa tokoon. Kaisa löysi ongelman Mion levottomaan seuraamiseen: se ei seuraa ravissa vaan jättää minun puoleisen etujalla astumisen välillä pois (vrt ihminen hyppii yhdellä jalalla). Tällä hetkellä tarvitsen toisen ihmisen kertomaan, koska Mio astuu normaalisti ja palkkaamaan heti. Avustaja kertoo myös heti jos ei astu jalalla ja otan heti askeleen taakse. Tänään treeneissä kävelin toodeellaa hiiljaa jotta Mion oli pakko astua joka jalalla painavasti maahan. Muuten treeni ei onnistunut vaan koira pomppi ja nyt huomasinkin sen. Ennen kuin Kaisa sanoi asiasta, en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Koulutuspäivillä oli tosi kivoja koiria, jotka työskentelivät sata lasissa niin tokossa kuin agilityssä.

Vuosi 2013

Kilpailuiden osalta Mio pyöri pääasiassa näyttelyissä. Tammikuussa heti junnu-ikään päästyään käännyttiin Turun näytelyssä josta VSP ja SERT. Toinen SERT ja taas VSP tuli Lahden KV-näyttelystä. Kesällä käytiin road tripillä Virossa ja Latviassa, yhteensä 6 näyttelyä, jokaisesta SERT ja virosta KV-näyttelyistä CACIBit. Näyttelyvuosi huipentui pohjoismaiden- ja voittaja näyttelyihin, joista molemmista SERTit ja voittajasta vara-CACIB. 

TOKOssa kisattiin kaksi ALO-kisaa. Ensimmäinen oli SBCAK-toko joukkue SM-kisoissa. Me ei oltu kumpikaan valmiita vielä silloin, mutta saatiin kokemusta ja tiesimpähän ainakin että Mio työskentelee 100% innokkaana vaikka mittari näyttää +30 astetta. Seuraavista kisoista 161 p riitti 1.tulokseen.

Agilityn alkeis-kurssi aloitettiin syksyllä. Kesällä harjoiteltiin jo joitain ohjauskuvioita metsässä puita apuna käyttäen. Mio syttyi samantien lajiin.

Hakua treenattiin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ollaan edistytty. Ollaan treenattu alusta asti pelkillä haju-treeneillä ja maalimiehet joka koiralla eri piilossa. Odotettu että koira saa hajun ja lähetetty. Matkaa on lisätty pikkuhiljaa ja nyt Mio uppoaa 50 m ja täysin suoraan läpi kaikkien esteiden. Se on oppinut työskentelemään ilman näkö- tai kuulo apuja alusta asti ja avaa nenänsä heti radalle mentäessä. Mio toimii itsenäisesti, mutta on hallinnassa <3

Helmi on ollut todella pirteä koko vuoden. Se on reipastunut todella paljon kun Mio muutti meille. Niistä huomaa, että ne nauttivat toistensa seurasta. Ne on molemmat niin kohteliaita ja hienovaraisia, niiden ei tarvitse koskaan tapella mistään ja ne luottavat toisiinsa. 

Mio suoritti MH-testin yhdessä sisarusten kanssa ja kaikki saivat paremmat kuin hyvät tulokset. Sisaruksista 3 on kuvattu, 2 x A ja 1 x B. Näillä kaikilla 0-0 kyynäreet. Mio kävi viime kesänä silmä- ja polvitarkissa ja sai terveen paperit.

Keväällä meille syntyi kolmas kelpie-pentue. D-lapsosia syntyi maailmaan 5 kpl, 3 urosta ja 2 narttua. Pari kuukautta meni niiden kanssa touhutessa ja sossuttaessa ja Mio-setä oli suurena apuna ja esimerkkinä. Pennut täyttävät kohta vuoden ja kaikilla on mennyt hyvin uusissa kodeissa. Kaikkein parasta on tietää, että niillä on jokaisella ihanat ja rakastavat perheet.

Vuosi 2014

• TOKOssa kisataan ainakin avoimessa luokassa. Jos saadaan voittajan liikket kuntoon niin myös siinä.
• BH-koe suoritetaan keväällä
• Syksyllä startataan haku-kokeessa
• Agilityssä startataan TSAUn juhannus-kisoissa (jos olen töissä niin ei ole muutakaan tekemistä)
• Muutamassa näyttelyssä pyörähdetään (ehkä maailmanvoittaja ja erkkari). Tavoite on esiintyä käyttö-luokassa joulukuun voittaja-näyttelyssä. 
• Terveystarkastukset keväällä

Mietin, että olisin ilmoittanut Mion luonnetestiin täksi vuodeksi, mutta tulin siihen tulokseen, ettei sillä asialla ole niin kiire. 2013 Mio suoritti MH-testin ja 2015 Mio suorittaa MT:n ruotsissa, joten ajattelin jättää suomen luonnetestin vasta kevääseen 2016.

Messari

Lyhyesti sanottuna minulla on ERInomainen koira! Mio on ollut 10 näyttelyssä, joista jokaisesta saanut ERIn ja SERTin. Kun etsin koiraa, luonne oli tärkein kriteeri ja näyttelyissä käydään vain pakolliset SERTit hakemassa muotovaliota varten. Ja kappas, me ollaan pyörittykin siellä enemmän kuin tarvitsee :) Seuraava näyttely on vasta kun Mio on 2 vuotta.

Lauantaina messariin oli ilmoitettu 32 koiraa, joista yksi taisi olla poissa. Tuomarina oli Noreen Harris Australiasta ja hän oli aika tiukka, kun ei edes antanut yhtään SERTiä tai CACIBia nartuille. Uroksia oli 17 ja 9 sai SAn. Mion lisäksi NUOrten luokassa oli 3 urosta ja Mio sai ERIn, SAn ja oli NU1. ParasUros-kehässä ValioUrokset ja yksi Käyttöluokan uros sijoittuivat, mutta Mio sai SERTin! Arvostelu oli hyvä, ei mitään pahaa sanottavaa:

Good breed type. Exellent balance. Masculine head. Sharp expression. Well angled front and rears. good bone. Strong feet. Carries topline and tail well.

Sunnuntaina kelpejä oli 27 kpl ja tuomarina Tanskalainen Morten Maththes. Pentuluokassa oli kasvattimme Iisa, jonka esitin. Iisa esiintyi oikein mallikkaasti ja sen kanssa oli kivaa kehässä.,Tuomari tykkäsi Iisasta ja antoi sille KP:n ja ROP pentu arvosanat:

Lovely head, just little round in eyes, well set ears, good neck, straight topline, chest not fully developed yet, good body shape, nice angulations, correct coat, ideal type with good movement.

Mion luokassa oli 2 koiraa ja Mio oli lopulta NU1. Parasuros-kehässä oli 7 urosta ja Mio juoksi itsensä PU2! Ensimmäiseksi tuli valioluokan uros, joten Mio sai taas SERTin. Myös vara-CACIB tarttui mukaan :)

Agile and masculinen type. Lovely head and expression. Well shaped eyes. Good set of ears. Good neck and topline. Well developed chest. Good body shape. Well angelated fore. Good turn of ?. Good coat. Well ?. Moves with good reach and drive. Good energy.

Kuvia löytyi pohjoismaiden voittajasta http://kelpie.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumia+2013/Pohjoismaiden+Voittaja+2013/Australiankelpie/
Kiva että joku jaksaa räpsiä kuvia :)

We jumped, newer asking why.

Agilityn alkeiskurssi loppui ja jatkokurssi on vasta tammikuussa. En malta odottaa, että pääsee Mion kanssa taas aksaamaan, on se niin hullua menoa. Pari viimeistä kertaa harjoiteltiin 4 esteen ratoja, joissa oli aina jokin ohjaus-tekniikka mukana. Mio on nyt jo niin nopea, että minulla on ongelmia pysyä vauhdissa. Kun jättää Mion odottamaan esteen taakse, se on vaanimis asennossa ja käskyn saadessaan ampaisee liikkeelle kumirouheet pöllyten ja onkin jo toisessa päässä hallia. Kaikki esteet se on suorittanut mitkä on tullut eteen. Eikä nopeus ole ainoa hankala asia Mioa ohjatessa, vaan se myös lukee minun pienetkin sormen heilautukset ohjaavaksi tekijäksi. Minun ohjauksen pitää olla täysin ajantasalla. Jos olen myöhässä, peli on jo menetetty, koska Mio on jo suorittanut 10 estettä siinä ajassa. Jos olen liian ajoissa ja hätiköin. esim valssiharjoituksessa olin, niin Mio ei suorita estettä vaan lähtee perääni. Mutta heti kun ohjaukseni on kohdillaan, Mio toimii kuin unelma ja suorittaa kaikki ohjauskuviot täydellisesti! Ja mikä parasta, se kestää hinkkaukset ja toistot, aina tehdään yhtä täysillä ja niin kauan kunnes äiti osaa ohjata.
Olin Helmin kanssa taas juoksemassa mölli-radan ja voi kauhea mikä kaaos. En ohjannut ollenkaan ja Helmi raukka oli ihan pihalla ja kerran menikin väärän esteen. Nyt ymmärrän kun ihmiset sanoo olevan vaikeaa ohjata kahta erillaista koiraa. Ohjasin Helmiä kuin olisin ohjannut Mioa, eikä se sovi Helmille. Miolla on niin suuri halu suorittaa esteet, että voin vain osoittaa 10 m päässä olevaa estettä ja Mio on jo tehnyt sen. Se menee sinne minne kroppani osoittaa. Helmi on epävarmempi ja tarvitsee selkeämmät ohjeet, kädestä pitäen mennään koko rata. Mutta onneksi Helmillä oli kivaa, eikä ottanut nokkiinsa minun töppäilyjä ja juossut pois radalta, vaan oli pieni raivo-orava jo ennen radalle menoa. Helmi on niin otettu kun pääsee tekemään jotain :)

Mion uusi takki

Edellisellä viikonloppuna pikku-Penne (musnat Dubbo) oli luonani hoidossa. Se on niin pieni verrattuna Mioon, varmaan joku 46 cm korkea, kun ei se Helminkään rinnalla niin isolta näyttänyt. Minä pääsin niin helpolla, kun ei tarvinnut keksiä pojille tekemistä. Ne viihdyttivät toisiaan koko ajan ja olivat molemmat alkuviikon väsyneitä. Mio vaikutti niin aikuiselta Pennen seurassa ja oli lenkilläkin kovin ylpeä iso-veli. Koskaan Mio ei käyttäydy niin hyvin kuin Pennen seurassa, jolle pitää näyttää hyvää esimerkkiä ja miten kuuluisi käyttäytyä (yksin ollessaan niistä voi lipsua). Helmikin oli luottavainen ja ystävällinen Pennelle <3

Karhuveljeni Koda (kuva-kulma vääristää kokoeroa)

Haku treeneissä Mio uppoaa 50 m ja tekee täysin suorat pistot! JEE! Maalimiesmotivaatiokin saatiin takaisin, kun otettiin käyttöön saalisleikki namilla ja loppupalkka on maalimeihellä. Kentällä treenattiin viimeksi kulmia ja muutama kunnollinen saatiinkin. Ilmaisut ajattelin ottaa seuraavaksi työn alle ja koittaa saada ne kuntoon talven aikana.

Ja voihan voittaja! Miten voin jännittää niin paljon jotain näyttelyssä juoksemista?! Enää kaksi viikkoa ja olen stressannut sitä jo kuukauden. Onneksi kelpiet on molempina päivinä klo 12.30 jälkeen niin saan rauhassa pyöriä ympäri messukeskusta ja rauhoittua. Eikä tarvitse herätä aikaisin ja iltapäivällä suurin hälinä on jo laantunut. Lauantaina kelpejä on 32 kp, 17 urosta ja 15 narttua. Sunnuntaina on 27 kpl. Jakaumaa en tiedä, mutta pentuluokassa on meidän kaunis kasvatti Iisa ja olen lupautunut esittämään sen. Eli stressille on lisää aihetta. Tällä viikolla Iisa tulee turkuun agility-turistiksi ja voimme miettiä sotasuunnitelmat valmiiksi tuomarin hurmaamisen osalta. Mikä voisi mennä vikaan? Ainakaan juoksemista ei helpota se, että nyrjäytin nilkkani lauantaina treenatessani Mion kanssa, mitäs muutakaan kuin näyttelyssä juoksemista. Nyt klenkkaan keppien kanssa, mutta koko ajan jalka on parempi ja pystyn jopa laittamaan jo painoa jalalle. Eli ei mitään stressiä ;)

Penne

Mio testaa pompan takkia

Meillä oli D-pentutapaaminen syysloman aikoihin. Mukana oli Pimu, Eppu, Penne, Iisa ja Mio. Karin albumista löytyy kuvia https://picasaweb.google.com/117757779688178341300/VTapaaminenDPentue

Tuollakin on kivoja kuvia https://picasaweb.google.com/117757779688178341300/FasuKamuPenneMio

Vapautta elää voi kutsuu yhtälailla juhlinnaksi

Helmi-vanha-luumu täytti viikko sitten 8 vuotta! Ei ikinä uskoisi sitä niin vanhaksi, varsinkaan käytöksen osalta. Tempperamentiltaan Helmi on rauhallinen, mutta joissain tilanteissa se on sähläri-kelpie, kuten kotiin tullessa, ulos lähtiessä ja autoilussa. Vanhemmiten nämä ovat korostuneet, enkä ole saanut sitä opetettua rauhalliseen mielentilaan näissä asioissa. Ja voi kuinka minua ärsyttää koira, joka riekkuu arkielämässä tälläisissä kohdissa. Mion kanssa olen onneksi onnistunut opettamaan sen olemaan rauhallinen, vaikka Helmi riekkuu, huutaa ja hilluu, Mio ei lähde mukaan siihen. Mielenterveyteni ei kestäisi kahta kaahottajaa ja nyt vain verenpaineeni on välillä huippu lukemissa. Mutta Helmiä pitää kiittää siinä asiassa, etten IKINÄ hankkisi enempää kuin kaksi koiraa! Jos molemmat koirani olisi hyvin käyttäytyviä, minulla saattaisi olla enemmänkin koiria ja se menisi jo yli. Tällä hetkellä rahkeet riittää omistaa vain yksi harrastuskoira ja yksi seurakoira, ja molemmat ovat aivan täydellisiä tehtävissään. Kolmannelle koiralle ei edes riittäisi tarpeeksi huomiota, kun nämä kaksi kultaa vie sen jo nyt häikäilemättömästi.

Helmin synttäreitä juhlittiin perheen kesken maksalaatikon merkeissä ja viime tiistaina oli juhlat, kun Helmi pääsi epävirallisiin agi-kisoihin juoksemaan mölli-radan. Juhlat venyivät melkeen yöhön, kun kotiin pääsimme lähtemään vasta klo 23.00. Rata oli kiva ja siinä oli meille molemmille tarpeeksi haastetta (tai oikeastaan minulle, kun pitää olla kokoajan ajatusta edempänä). Minua jännitti suunnattomasti ja kävin radan mielessä läpi ja mietin kaikki siirrot millin tarkasti, aivan kuin Sherloc Hollmes-elokuvassa :D Alku rata meni suunnitelmien mukaan mutta puolessa välissä rataa tapahtui jokin ajatuskatko ja käännöksessä jäin jälkeen, josta seurasi seuraavan valssin pois jääminen, ja toisen ja yhtäkkiä olin siinä tilanteessa että jouduin koko ajan leikkaamaan takaa ja koska Helmi on epävarma, se meinasi kieltää putken, mutta onneksi huomasin sen ilmeestä ettei se mene sinne ja sain jotenkin pelastettua tilanteen. Nolla rata, vaikka se olikin täysi kaaos. Helmi oli nopea muttei se riittänyt palkinnoille. Kisatreeni oli minulle hyvää harjoitusta ja huomasimpa senkin, että tarvitsen rutiinia kisaamisessa, että saan ajatuksen pidettyä kasassa.

Olin taas vaihteeksi kipeänä, enkä sen takia päässyt muutamiin hakutreeneihin. Tein Miolle yhden jäljen, joka oli n. 100 m pitkä ja johon oli tiputettu 3 keppiä. Treeni meni pilalle jo heti alkuun, kun en muistanutkaan missä kohtaa jälki tarkalleen on (miten amatöörimäistä). Mio kuitenkin lähti jäljelle ja löysi ensimmäisen kepin, mentyään ohi vähän matkaa. Onneksi kuitenkin tajusi että oli missannut kepin. Mion jalat kulkee selvästi nopeammin kuin hajun viesti aivoihin... Miehet. Mion jäljestys ei ollut ollenkaan kunnollista, mutta suoriutui kuitenkin. Onneksi olin aijemmin tallonut esineruudun ja olin asenteella: tämä ei voi mennä kuin hyvin. Olisi pitänyt jättää treenit jäljestykseen, sillä kuume nousi verenpaineen noustessa. Ruutu oli kapea ja vein ensimmäisen helpon esineen (lapasen) taakse. Mio lähti täysillä ja jäi pyörimään hanskan ympärille ja lähti pois. Katselin touhua hämmentyneenä ja lähetin uudestaan. Eikä tuonut hanskaa. Eikö se nähnyt sitä? Huutelin käskyt uudestaan ja Mio löysi hanskan, heitti sen ilmaan, jätti siihen ja jatkoi juoksemista! Eikä hakenut sitä, vaikka huusin! Olin ihan raivona! Kutsuin koiran luokse, en sanonut mitään, ilmekään ei värähtänyt. Laitoin koiran puuhun kiinni ja juoksin itse ruutuun purkamaan paineita. Heittelin ja leikin hanskan kanssa niin kauan että olin itse rauhoittunut. Olin pururadan vieressä ja voin kuvitella mitä lenkkeilijät ajattelevit, kun joku hilluu ja huutelee riemukkaasti metsässä heitellen lapasta. Kun sain purettuani raivoni kävelin rauhallisesti Mion luokse ja lähetin sen hakemaan hanskan ja kyllä toi lapasen niin ripeästi että! Palkkasin Mion ruhtinaallisesti ja olin iloinen. Seuraavaksi vein piponi ruudun puoleen väliin ja lähetin koiran. Sama juttu kuin aiemmin, kävi haistamassa pipoa ja jatkoi hillumista. Miten voi itsellä mielentila muuttua kymmenen minuutin aikana kymmenen kertaa? Ja siinä raivon-tilassa sulkee ympärillään olevat ihmiset ja tapahtumat pois mielestä kun ilman estoja menee leikkimään pipon kanssa. Taas kun olin rauhoittunut lähetin koiran hakemaan minulle kuuluvan esineen ja taas tuotiin vauhdilla. Mega palkkaamiset ja kiitokset herralle vaivan näöstä tuoda kadottamani pipo takaisin. Siihen päätettiin treeni ja pitäisi mennä taas katsomaan miten on työskentelyn laita tällä kertaa. Jos homma jatkuu samanlaisena. niin pitää kysyä neuvoa käytökseen viisaammilta.

Tällä viikolla treenattiin hakua pari kertaa ja molemmilla kerroilla meni paremmin kuin hyvin. Pimeällä kentällä harjoiteltiin syviä pistoja 50 metriin. Samalla otettiin yliheittoja ja loppupalkan (lelun) olin jättänyt maalimiehelle. Eilen metsässä tehtiin samoja syviä pistoja 50 m ja ensimmäiset maalimeihet etukulmissa oli haamuina. Mio teki molemmat täysillä suoraan läpi kaikenmaailman esteiden. Loput kolme maalimiestä oli myös 50 m ja ilman haamuja Mio paineli suoraan niiden luo. Loppupalkka oli taas maalimiehellä ja nyt kun Mio tietää lelun olevan jollain ukolla metsässä eikä minulla, niin sen motivaatio on kasvanut huimasti. Meidän ryhmässä on pääasiassa isoja koiria ja muut nauraa Mion näyttävän ihan maantiekiitäjältä verrattuna rotikoihin ja dobbereihin :D

Tokossa ollaan edetty kirjaimellisesti hitaasti. Seuraaminen on n. askel ja palkka, käännös ja palkka. Katse ja paikka pysyy jo paremmin.

Aika menee nopeasti ja n. kuukauden päästä on voittaja näyttelyt. Siitä havahtuneena aloin treenaamaan juoksemista kun ei siitä meinaa tulla mitään kun Mio vain seuraa. Ensin yritin saada Mioa juoksemaan namikipolle, muttei se ollut tarpeeksi kiinnostava ja seuraaminen jatkui. Vaihdoin palkan leluun ja johan juoksi! Tällä hetkellä juoksee hyvin suoraan muttei käännökset vielä oikein luonnistu. Ja toivotaan että alkaa juoksemaan myös ilman lelua. Ei me sinne näyttelyyn voitonkiilto silmissä mennä, vaan sen suuren tunnelman ja vuoden koiratapahtuman takia, olisi kuitenkin kiva että Mio juoksee kunnolla, kun olen maksanut itseni kipeäksi ilmoittaessani sen sinne. Pääsen myös esittämään kasvattimme Iisan (Musnat Deeragun) pentuluokkaan sunnuntaina. Jännää! :)

Miten tätä ajetaan?!

Maanantaina agility treeneissä oli aiheena putki ja pussi. Pieni nopea moottoripyörä kaahaili ylinopeutta kun treenattiin lempiesteitä, turkiseläimetkin oli jäädä alle. Benelli kiihtyi nollasta sataan, hevosvoimat jylläsivät ja vielä varikollakin kierrokset pyörivät mittarissa. Jarrupalat kuluivat puhki, mutta lopulta löysin virtakytkimen ja sain sammutettua pelin. Loppuodottelu olikin sitten kasassa muutamaa kannustushuutoa lukuunottamatta.

Tiistaina ajeltiin hiljakseltaan jälkeä. Onneksi olin vaihtanut Benellin jarrupalat ja pysyimme kutakuinkin nopeusrajoitusten sisäpuolella. Alussa oli jonkin verran keulimista, mutta loppua kohden kaikki pyörät oli maassa ja ajosta selvittiin kompastumatta risuihin, joita oli ajoradalla 7 kpl. Kaikki kepit poimittiin kyytiin, ettei ne aiheuta muille vaaratilanteita.
Jenni ja Penne (Musnat Dubbo) oli tutustumassa jäljen saloihin ja Penne sai heti jujusta kiinni. Kuului kauas kun se nuuskutteli jäljen tarkkaan. Lopuksi kävimme jäähdytys lenkillä.

Keskiviikkona oli jarrupalat taas koetuksella kun vuorossa oli tottis ja aiheena seuraaminen. Ensin harjoiteltiin triftaamista ja ajajan sisäistettyä oikean liikeradan, homma alkoi luistaa. Suoraan ajaminen ei sitten sujunut alkuunkaan. Edestakas heilumista, edistämistä ja levottomuutta. Aloitimme alusta, nytkähdys eteetn ja seis. Oikea asento, kohta ja matalat kierrokset löytyi lopulta ja saimme onnistuneen treenin.

Pari päivään ollaankin sitten vietetty seesteistä elämää lenkkeillen vastapainona kaahailulle. Nyt ulkona paistaa aurinko ja menemme pitkälle metsälenkille crossipyörä-radalle, jonka jälkeen ajetaan jälki ja kokeillaan taas triftaamisia. Illalla tallin varikolle kannustamaan muita hurjapäitä, joilla on lupa kaahailla radalla.

The mouse goes skueeq...

...and the seels go ow ow ow.

But theres one sound that no one knows.
             
                WHAT DOES THE FOX SAY?!

Treenitilanne katsaus

Agilityssä ollaan kerran treenattu ja viimeksi oli teoria. Ekoissa treeneissä aiheena oli hyppy, muuri ja pituus. Kaikissa treeneissä käytettiin namikippoa, jotta saadaan koira irtaantumaan innokkaasti esteelle ja itse voi juosta vaikka ohi tai toiseen suuntaan. Ollaan kotona treenattu Mion kanssa toodella pitkiä matkoja namikipon kanssa, niin että minä juoksen missä sattuu. Miolla kun on ollut ongelma minun perään kiiruhtamisen kanssa. Puiden kierto harjoitusten takia se työskentelee lähellä, mutta nyt se juoksee jo itsenäisesti ja antaa minun hillua omiani. Kummatkin ohjaukset on kyllä hyvä hallita, sillä joillain kelpeillä on vaikea työskennellä lähellä ohjaajaa.

Tällä viikolla ei päästy hakuilemaan omistaja flunssan takia, mutta jälkiä ollaan ajettu rauhaksiltaan kolme kappaletta. Ensimmäiseen heitin namit askelille, koska taukoa on ollut, enkä tiennyt miten se lähtee ajamaan jälkeä. Olin turhaan laittanut namit jäljelle, sillä Mio ei koskenutkaat niihin, vaikka yritin hieman hidastaa ja vihjata nameista. Äiti teki seuraavan jäljen ilman nameja ja nyt sinne oli piilotettu 6 keppiä. Aluksi ajattelin opettaa Mion menemään maahan kepillä, mutta Mio päätti toisin. Näytin Miolle taskussani olevan kepin ja lähetin jäljelle. Aluksi se nosti vain nenän ylös ja yritti lähteä etsimään ukkoja heinikosta. Ensimmäinen keppi löytyi jäljeltä vahingossa, kun Mio sähläsi edestakas jäljellä. Mutta löysi kuitenkin ja nosti sen heti minulle käteen. Jaa, edetään sitten niin, että Mio poimii ystävällisesti kepit, niin minun ei tarvitse kyykkiä. Koko jälki mentiin välillä nenä maassa ja välillä eksyttiin ilmavainun puolelle heinikkoon, mutta hitaalla etenemisnopeudella Mio löysi kaikki kepit. Se hiffasi heti, että keppien etsintä on se juttu ja jos se erehtyi ohi kepistä se kuitenkin tajusi kääntyä takaisin huomatessaan menneensä ohi.
Äsken tein jäljen, johon tiputin 7 keppiä. Kepit oli n. kymmenen askeleen välein ja annoin jäljen vanhentua 30 min. Äidin nurmikentältä on kerätty agi-esteet jo pois, joten siinä on sopivan lyhyt nurmikko, jotta Mio oppisi pitämään nenän MAASSA ajaessaan jälkeä. Ensimmäiselle kepille mentiin nenä vähän ylempänä, mutta sen jälkeen Mio tajusi laittaa kuonon maahan ja edetä rauhallisesti. JEE! Kaikki kepit löyty ilman pyörimistä. Jatketaan jäljestämistä lyhyellä nurmikolla jäljelstämistä ja koitetaan saada suoraan kulkeminen kuntoon ennen talvea.

Haussa Ollaan kentällä treenattu syviä pistoja ja yli heittoja. Viime kerralla ne onnistui niin hyvin, että koittaa niitä myös metsässä. Ensimmäiset pistot tein etukulmiin melkein viiteenkymppiin. Mio lähti hyvin mutta n. 30 m jäi pyörimään. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan, eikä vieläkään löytänyt. Monta kertaa jouduin lähettämään ennen kuin löysi maalimiehen. Seuraavan löysi hyvin vaikka oli kaukana. Kolme seuraavaa oli lyhyitä pistoja ja niiden yhteydessä yliheitot ja hyvin meni. Pitkä pisto taas huono, jouduin menemään aika lähelle lähettämään. Joka kerta, kun menin maalimiehelle Mio tuli vastaan ja odotti lelua loppupalkaksi. Viimeinen oli lyhyt ja onnistunut pisto johon päätin lopettaa. Ensi kerralla annan loppupalkan maalimiehelle, sillä nyt minä olen se mielenkiintoisempi, eikä Miolla ole suurta kiinnostusta maalimiehiä kohtaan.

Esineruutua ollaan paljon. Yhteistreeneissä oli vieras esine ja vieras vei sen metsään. Mio lähti nopeasti, jäi haistelemaan esinettä, vähän heitteli, muutei tuonut sitä. Rauhallisen päättäväisesti lähetin sen aina uudestaan ja sama käytös jatkui. Loppujen lopuksi se toi sen. Seuraavat esineet tuli paremmin minulle, muttei niin hyvin kuin olisi voinut. Alkuviikosta tein 4 m leveän ja 50 m syvän ruudun pitkään heinikkoon, jossa kasvoi koivuja harvakseltaan. Kaksi esinettä vein ja kummallakin kerralla Mio näki kun vein. Ja kumpikin palautui täydellisesti. Ei mitään ongelmaa.
Edellispäivänä tein n. 3 m leveän ja 50 m syvän ruudun pitkään heinikkoon ja tällä kertaa äiti vei sen takareunaan. Täysillä Mio lähti liikkeelle, hämääntyi Helmin ja Lyytin kiritys avusta ja jäi pyörimään siihen mihin tyttöjen aita loppui. Lähetin uudestaan ja tällä kertaa jatkoi häiriöstä huolimatta takarajalle asti. Mio työskenteli hyvin ja se huomasi selvästi missä meni tallottu-alue ja esineen palautus täydelliseti eteeni!

Tokossa ollaan harjoiteltu nopeita istumisia ja maahanmenoja peruutuksen yhteydessä. Namin avulla ollaan tehty täyskäännöksiä vasemmalle ja ainakin vielä jatketaan näitä harjoituksia, koska Mion takapään käyttö ei ole kovin hyvän käännöksissä.

Entäs Helmi? Se liikkuu nykyään yleisillä alueilla flexissä. Melkein kahdeksan vuotta täyttäessään sen kuulo on muuttunut niin valikoivaksi, että luoksetulokäskyt eivät enää koske häntä. Ihan sama millä äänensävyllä kutsun, ja herkkujakin se saa oikeasta käytöksestä, niin ei kuule. Noloa on se, että se menee katsomaan vastaan tulevan tai sitten se vain köpöttelee ohi kohteesta, samalla kun minä saan valitukset koiran vapaana pitämisestä. Paras esimerkki oli viime sunnuntailta kun oli kaverini luona ja naapurissa oli koira. Piha oli onneksi aidattu, mutta Helmi lähestyi kohdetta hiljaa vaanien ja vain pysähtyi monen kutsuhuudon jälkeen. Luokse se tuli, ennen kuin huomasinkaan, kun avasin auton oven. Sen pienen klik-äänen se kyllä kuuli! Kelpi nartut muuttuvat niin kieroiksi ja valikoiviksi vanhemmiten. Fasu oli ihan samanlainen, toko-valiosta tietoakaan.
Toinen iän tuoma riesa Helmillä on sen paino-ongelmat. Helmi on aina ollut rauhallinen ja kuluttaa säästeliäästi ja harkiten energiavarojaan. Lenkeillä se liikkuu koko ajan lähelläni (paitsi kun toinen koira tulee vastaan eikä tottele luokse-käskyä), vain muutaman rauhallisen laukkapyrähdyksen se saattaa ottaa lenkin aikana. Mio taas juoksee päättömänä koko lenkin ajan ja pysyy hoikkana suurista rasvamääristä ruuassa huolimatta. Helmi ei koskaan ole ollut jumissa, vaan saa omalla liikkumisellaan paikat vetreiksi. Sillä on turkki hyvässä kunnossa eikä se ole koskaan ontunut. En siis usko että se olisi rauhallinen minkään kipuilun takia. Se vaan on tempperamentiltään rauhallinen ja siksi lihoo. Helmi saa vaivaisen annoksen ruokaa päivässä ja mahdollisimman vähärasvaista (lukuunottamatta pakollisia öljyjä). Ainakaan ei mene rahaa ruokaan. Helmi tosiaaa täyttää 8 vuotta tässä kuussa ja haluan sen elävän vielä toiset 8 vuotta kevyesti ilman rasittavia liikakiloja. Minkähänlaisen mini-annoksen se raukka voi syödä sen jälkeen kun se on steriloitu? Helmillä kun on aina nälkä ja mikään ei voi sammuttaa sen suurta ruokahalua.

Uus-vanha lajivaltaus

Olen kilpaillut ja treenannut aktiivisesti agilityssa kuusi vuotta sitten ja laji on muuttunut huimasti noista ajoista. En tiedä puoliakaan termeistä, joita käytetään eri ohjauskuviosta, joskus valssi, takaaohjaus ja persjättö olivat taikasanat, mutta nyt laji on edistynyt niin paljin, että noilla taidoilla ei pärjää. En ole uskaltanut opettaa Miolle paljon agilityn saloja etten vain luo ongelmia jo heti alkuun, sillä pienetkin hionosäädöt voi parantaa suoritusta  ja edesauttaa menestyksen kovatasoisessa porukassa. Tämän kesän olen treenannut omaa liikkumista ja rääkki-juoksulenkeistä on ollut apua oman ehtimiseni kanssa radalla. Helmi on saanut luvan olla kouluttaja minun treeneissäni ja parempaa opettajaa saa hakea. Jos olen vähänkin myöhässä ohjauksessa, Helmi katoaa paikalta. Kirjaimellisesti. Se vetää niin pahasti herneet nenään, että saan sen just ja just kovan maanittelun ja tsemppaamisen jälkeen uudestaan kentälle. Silloin kun oma ohjaukseni on ajoissa Helmi toimii kuin unelma ja se on pirun nopea. Kummankin kanssa ollaan harjoteltu ohjauskuvioita lenkkien yhteydessä metsässä puiden kiertämisillä. On muuten haastavaa, mutta toivottavasti työ joskus palkitaan.

Maanantaina osallistuttiin agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen, seura ATT. Kokelaita oli paikalla noin 24 ja kurssille valitaan korkeintaan 16 koirakkoa. Eilen tuli sähköpostia, että meidät on valittu kurssille! En tiedä kumpi meistä on enemmän täpinöissään asiasta :)

Haku-treeneihin ollaan päästy huonosti kesän aikana ja tuntuu ettei me edistytä ollennkaan. Päätin jo kerran vaihtaa jälkeen ja ollaan sitä treenattu nyt enemmän. Miolla vaan on selvästi lahjoja enemmän haku-uralle ja onneksi ollaan nyt päästy parina kertana treenaamaan ja tauko on tehnyt hyvää. Lähetykset onnistuneet ja koira juoksee suoraan. Viime treeneissä olimme kentällä pimeään aikaan ja treenasimme pistojen syvyyttä, hallittavuutta keskilinjalla ja risteilyjä. Mio nauttii lajista kun siinä saa juosta niin paljon (toiminnan miehiä). Jälki on tylsempää kun se on niin seesteistä, mutta välillä on hyvä harjoitella kärsivällisyyttä. Viesti kiinnostaisi todella paljon ja Miolla riittäisi varmasti toimintakyky ja hermot siihen, mutta meillä ei ole kakkos-ohjaajaa :(

Tokoa ollaan käyty ottamassa maltilla ja Mio tietää kun laitetaan ketjupanta kaulaan niin sitten tehdään hommia ja menee täysin työ-moodiin. Ollaan treenattu luoksetulosta pysäytyksiä kohteen kierron yhteydessä ja vielä ainakin on sujunut hyvin. Seuraamisessa ollaan tehty paljon pysähdyksiä ja käännöksiä. Takapään käyttö käännöksissä on edelleen huono, mutta on parantunut kuitenkin. Kaukokäskyjä ollaan treenattu sisällä ja matkaa pidennetty, niin että Mio on sängyllä tai sohvalla ja näin ollen sillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta tulla eteen päin. Seuraavaksi lisätään nouto ohjelmanumeroon.

Kuka tööttää?