Rimaa hipoen

Olen aina ollut tekemisissäni sinne-päin-tyyppiä ja Mion tullessa päätin, että opetan sille kaikki alusta asti kunnolla. Alku näytti lupaavalta ja pysyin suunnitelmassani, mutta eilisten toko kisojen jälkeen heräsin tähän päivään: pikkutarkka suorittaminen on jäänyt sinne alkuajan mielikuviin. Meidän suoritusta ei paranna yhtään se, että Mio on yhtä luova ja siitä se soppa syntyy kun molemmat sovellamme jotain omaa. Toisaalta meillä on lepposaa ja hauskaa töissä ja se on tärkeintä. Etenemisnopeutta olisi voinut hidastaa, mutta toisaalta kun kumpikaan ei kärsi ja aina voi hioa suoritusta paremmaksi, niin jatketaan näillä eväillä. Onneksi Miolla on paljon huumorintajua. Minulle ei varmaankaan sopisi jäyhä ja tosikko harrastuskaveri.

Uudessakaupungissa järjestettiin keskiviikkona iltakisat alo- ja avo-luokille. Tuomarina Toimi Ilkka Sten. Olin koko päivän stressannut koetta ja se vaan paheni iltaa kohden. Jälleen kerran kehään mentäessä pystyin hädintuskin kävelemään. Luoksepäästävyydesta saimme kympin vaikka Mio menikin tuomaria vastaan ja antoi ystävälliset poskisuudelmat. Paikallaan makaamisessa jouduin kaksoiskäskyttämään Mion maahan, mutta tuomari ei ollut kuullut ensimmäistä kuiskaustani ja luuli varmaan että odotan Mion huomiota ennen kuin käskytän. Hyvä niin, sillä paikallaan makuu meni täydellisesti! Mio ei hievahtanutkaan vaikka minulla olikin ongelmia seisomisen kanssa kun tärisin niin paljon. Saimme tästäkin liikkestä 10 pistettä ja Mio oli juuri niin rauhallisessa mielentilassa kuin halusinkin sen olevan.

Olimme loppupäässä ja minulla oli aikaa katsoa muiden suorituksia ja panikoiminenkin oli tiessään. Hain Mion, kun meitä ennen oli pari koiraa. Otin Miolle palkaksi frisbeen, jonka nähdessää sen silmät loistivat. Minä pääsen helpolla kun ei tarvitse herätellä koiraa ennen suoritusta. Mio oli niin liekeissä, että kehään mennessä sillä oli kieli poskella ja toinen poski reidessäni kiinni. Niinkin pahasti, että jouduin tönimään tieni kehään. Seuraaminen kytkettynä oli todella lyhyt ja Mio muistaakseni suoriutui siitä kunnialla. Minulla ei ollut niin hyvä tuuri, kun jälkeenpäin katsoin hampaiden raapimia käsiäni. Ainoat miinukst tuli taas perusasennoista, joissa se ei malta aina istua ja jouduin suhahtamaann hiljaa pysähdyksissä, jotta se istuisi. Onneksi tuomari ei kuullut. Pisteitä saimme 9.
Seuraamin ilman hihnaa ei ollut niin kaunista katsottavaa. Käännökset oli ok, pysähdyksessä ei istunut ja täyskäännöksessä Mio unohtui katselemaan kaihoisasti frisbeetä, joka huusi Mion nimeä koko kokeen ajan. Joka vapautuksen yhteydessä Mio teki salama-syöksymisen aarrettaan kohti, mutta onneksi tuli aina yhtä nopeasti myös minun luokseni. Aivan kuin olisi pidellyt liukasta saippuaa kädessä. Pisteitä herui vaivaiset 7.
Liikkeestä seiso ja maahan olivat mallisuorituksia ja pisteitä kummastakin 10!
Luoksetulo alkoi ja jatkui hyvin, mutta jälleen kerran perusasento-peikko esti kympin suorituksen. 9 pistettä.
Estehyppy. Noh, taas se frisbee. Mio ampaisi kehästä, tuli takaisin ja taas käskyn saadessaan FRISBEEN luo. Lopulta kuitenkin hyppäsi ja meni MAKAAMAAN?! Onneksi peli oli jo menetetty sen liikkeen osalta. Kokonaisvaikutus oli 8.

Meillä ei ole tarkoitus kerätä koulareita vaan tähtäämme suoraan ylöspäin. Tämä siksi, että oma mielenkiinto säilyy kun saa aina uutta treenattavaa. Kokeen loppupisteillä ei paljon ylpeillä, mutta ne riittivät meidän tavoitteeseen! 161 pistettä! Ja eikun treenailemaan AVO-luokkaa varten :)