Lahti KV

No huh huh mikä päivä! 15 kelpiä, joista 7 urosta ja Mio oli PARAS UROS, VSP ja SERT! Woop woop! My prince-charming <3

Tuomarina oli Australialainen Theo Horchener ja sanoi Miosta näin:
"wery well balanced. good coat, raugh. would like his eyes darker.good feet, bones. good brush on his tail. good head, angulation."

Näyttelyssä järjestettiin royal canin junior-voittaja kisa, muttei Mio siellä enää pärjännyt. Sanna otti kuvia ja laitan niitä tänne heti kun saan ne.

Pennut jo 5 vkoa

Pennut kasvaa ja kehittyy. Ja samaa kokoluokkaa ne on kuin c-pennut. Todella tasaisen luonteisia keskenään ja uusiin asioihin suhtaudutaan itsevarmasti. Viime viikolla alettiin käymään eri paikoissa ja kaikki ovat todella reippaita. Pöydällä käsittelyä ja trimmaus-koneen ääneen ollaan myös tutustuttu (jottei eläinlääkärin käynti olisi niin epämiellyttävä kokemus). Pimukin on niin rauhallinen ja näyttää hyvää esimerkkiä pennuille.
Pennut ulkona ekaa kertaa 4 viikkoisina.

Lila-pantainen poika, Musnat Dapto, on pieni kiusankappale :D Koko ajan roikkuu lahkeessa, hihassa tai missä vaan ja se taistelee hyvin. Uusien asioiden luokse se ryntää hurjana häntä pystyssä. Sukuunsa tullen se rakastaa ääntään ^^ Siitä tulee hieman Mio mileen eli se on tällä hetkellä lemppari :)

Vihreä-pantainen, eli lihava poika, Musnat Dubbo, on uroksista isoin ja sillä on muihin verrattuna pisin karva jonka vuoksi se näyttää nallekarhulta. Ihmisille se on enkeli ja koko ajan häntä heiluu, mutta muita pentuja se on koko ajan laittamassa ojennukseen. Itse-varma ja itsenäinen tyyppi.

Sini-pantainen, pienin uros, Musnat Down under, ei todellakaan ole nimestään huolimatta milään altavastaaja. Se ei hätkähdä mistään, ei vaikka taivas tippuisi niskaa, todellinen prinssi-rohkea.

Kelta-pantainen tyttö (nimi päätetään myöhemmin, Deeragun tai Dee why) vaikutti aluksi rauhallisimmalta, mutta huiasi vain. Tästäkin pennusta löytyy potkua ja saalisviettiä: jättikokoinen tuulessa poikkoileva paperipussi ei ollut vastus eikä mikään suurelle metsästäjälle eilen. Pieni pusu-kelpie, joka kiipeää syliin heti tilaisuuden tullen.

Pinkki-pantainen pikku prinsessa ei ole enää heikoin (pentu jota elvytettiin), päin vastoin se on suurin kaikista. Mamman mussukka, joka tutkii asiat rauhallisesti ja keskittyneesti.

Auto harjoituksissa ja kaikki nukkuvat. Helppoja pentuja <3 Keltainen on ainoa, jolla on korva noussut ylös :)

Mio pääsi tiistaina paimentamaan pitkän tauon jälkeen ja se näytti välillä jo ihan paimenkoiralta. Alkuun se hieman mietti touhua ja olisi vain leikkinyt mun kanssa, koska mulla oli KEPPI (=juoksutusraippa) kädessä. Otettiin sitten Heili kokoamaan Mion kanssa lampaita ja sekös oli ihan mahti juttu nuoren kelpi-kakaran mielestä. Muiden paimennusta Mio seurasi intensiivisesti ja kun taas oli meidän vuoro niin oli jo parempi ote touhuun. Tehtiin kokoomis harjoituksia ja lopuksi tasapainotusta ennen kuin mentiin taas sivuun seuraamaan muiden työskentelyä. Lopuksi tehtiin pareittain ajamis-harjoitusta. Kumpikin meni vastakkaisiin kulmiin koiransa kanssa ja ajettiin yhdessä koiran kanssa lampaat toiselle koirakolle. Eka kerta meni ihan penkin alle ja tarvittiin siihen toinen ihminen lampaiden vetoavuksi. Toisella kerralla Miolla palikat loksahti ja se ajoi todella mallikkaasti, jopa siinä tilanteessa kun johtaja-lammas syöksyi Mioa kohti niin automaattisesti Mio osasi toimia tilanteessa ja painostaa lampaan oikeaan suuntaan. Siellä kentän nurkassa, kun odottiin että toinen koirakko tuo lampaat, niin Mio väläytti kunnon vaanimis-asennon ja katseen :D Seuraava paimennus on vasta muutaman viikon päästä, mutta onneksi silloin on koko päivä varattu tähän hommaan.

Olen nyt kaksi kertaa vienyt Mion uimaan turun koirakylpylään ja ensimmäisellä kerralla Lyytikin pääsi mukaan. Mion on ihan pähkinöissään touhusta(kuinkas muutenkaan). Ensin se vaan ui itsekseen 15 min, nappailee vesipisaroita joita se tassun kanssa laittaa valloilleen. Reunoista lisää vauhtia potkiminen on myös hauskaa. Lopun ajasta Mio siunaa uimahypyille. Olen opettanut sen menemään uimaan vasta kun saa luvan, joten minulla on hyvinkin suuri rooli Mion rakkaan harrastuksen toteutuksessa :D Vapaa...vapaa...vapaa...  






Sunnuntaina on Lahden näyttely jonne on ilmoitettu 15 kelpietä. Turun näyttelyssä Mio juoksi ja esiintyi kuin mikäkin näyttely-voittaja, ilman minkäänlaista koulutusta. Noh, eipä esiinny enää samalla tavalla: hyppii, loikkii, repii hihnasta, minun hihasta ja seisominen on jotain istumisen ja seisomisen välimaastosta, silloin kun se on paikoillaan! Seuraaminen kyllä onnistuu. Jos Mio esiintyy kiltisti ja pärjää niin se on molemmille, omistajalle ja koiralle, juustohampurilaisen paikka. Helmi taustajoukoista saa ranskalaisia :D

Ei niin kuin oppikirjoissa

Pimu aloitti tiistaina synnytyksen ja tiineys-päiviä alla vain 60 vuorokautta. Toisaalta Fasu synnytti päivällä 61, mutta sen pennut olivat paljon isompia ja kehittyneempiä. Äiti soitti aamupäivällä että Pimu on levoton eikä ole enää syönyt aamulla. Ensimmäinen pentu syntyi n. 17.30, pieni narttu, ja seuraava syntyi heti perään, vieläkin pienempi uros. Molemmilla oli kokoa alle 200 g. Kolmas pentu, uros, syntyi n. tunnin päästä ja oli huomattavasti isompi ja terhakkaampi kuin kaksi ensimmäistä. 10 minuutin päästä syntyi uros, joka oli pienempi kuin edellinen, mutta kuitenkin hyvässä kunnossa. Meni taas n. tunti kun viides pentu (uros) syntyi.
Pentu oli eloton ja sitä elvytettiin yli tunti ja se virkosi siitä, mutta ei kuitenkaa alkanut syömään :( Kuudes pentu (narttu) syntyi kuolleena. 7. pentu (narttu) syntyi elottomana, mutta onneksi se ei tarvinnut paljon elvytystä selviytyäkseen. Pimulla tuli vielä supistuksia, mutta pentua ei syntynyt. Soitettiin päivystykseen kahden aikoihin ja siellä kehotettiin seuraamaan tilannetta. Tässä kohtaa lähdin kotiin ulkoiluttamaan omat koirani ja nukkumaan pariksi tunniksi ennen herätystä töihin.
Äiti lähti Pimun kanssa aamulla lääkäriin ja röntgenissä näkyi vielä yksi pentu(narttu), joka syntyi kuolleena ilman leikkausta.

Kuvassa ensimmäiset 4 hyvinvoivaa pentua.

Tragedian jälkeen on vain tyytyväinen että Pimu ja viisi pentua voi hyvin. Pimu on todella hyvä äiti, rauhallinen ja varma. Lääkärikin kehui miten hienosti se käyttäytyy stressaavassakin paikassa.

Seuraavan päivän punnituksessa muut olivat nostaneet painoa paitsi viimeisenä syntynyt tyttö. Kaikille annetaan nutriplus-geeliä päivittäin lisäravintona.
Pennut 63 vuorokautta astutuksesta. Tuon kokoisina ne olisi pitänyt syntyä. Kaikki voivat hyvin.

Fasu synnytti aikoinaan normaalisti, Kengulle tehtiin keisarileikkaus ja Pimu synnytti ennenaikojaan ja kuolleita pentuja. Pimun siskoista Lyytillä ja Iinalla on taipumus kohtutulehduksiin. Huolettaa tuo kelpieiden lisääntynyt ongelma synnytyksissä, ja kohdunrakenteellisesta heikkoudesta, ja nuo ongelmat tulevat selvästi esiin tietyistä suvuista (vaikka kaikille niitä sattuu). Ja harmittavasti suomen kelpie-kanta edustaa pääasiassa tuota linjaa :( Ei ole helppoa tämä.
Toinen pelottava asia on selkäongelmat, joita putkahtelee tuon tuosta esiin kaikista suvuista. Tavallisen eläinlääkärin sanaan ei ole luottaminen tässä asiassa, vaan kuvat on pakko lähettää spesialistille ennen kuin voi sanoa koiransa olevan terve selästään. Ja kuvat pitää ottaa myös sivulta. Ruotsissa ei ole pahemmin perehdytty selkäongelmiin (tai silmäongelmiin) ja kelpieiden kuvitellaan olevan terveitä niiltä osin. Tosiasia on että niitä ei tutkita ja nän poissuljetaan sairaus. Ne koirat (tai niiden jälkeläiset) jotka sairastuvat ovat vain yksilöitä eivätkä estä niiden lähisukulaisten käyttöä jalostuksessa, koska kuvitellaan että ongelma ei ole niin yleinen rodussa. Harmittaa kun en pääse kuuntelemaan sbcak-yhdistyksen järjestämää seminaaria, jossa asiantuntija tulee puhumaan selkäongelmista.. Miolla on terveystarkastukset edessä tänä vuonna enkä toivo tällä hetkellä mitään niin paljon kuin että se olisi terve kaikin puolin. Helmi pääsee myös mukaan silmäpeilaukseen.

Tuija Seren toko-kurssin viimeinen kerta oli torstaina ja näillä vinkeillä jatketaan ja osallistutaan kesällä kerta-harjoituksiin aina tarpeen tullen. TPH:n tottis koulutuksiin osallistutaan aina torstaisin ja haku-treenit jatkuvat keskiviikkoisin. Aina kun mahdollista, käydään paimentamassa lampaita Kaisan luona. Ilmoittauduin toukokuussa järjestettävään paimennuspäivään. Siitä se lähtee :) Viimetipassa päätin ilmoittaa Mion Lahden näyttelyyn ja sitä silmällä pitäen menemme tänään humputtelemaan mätsäriin.


 

Mio 1 year old!

Pikku-prinssi täyttää tänään vuoden! Voi miten olenkaan ollut tyytyväinen siihen kaikin puolin! En olisi voinut toivoa parempaa ja se on ehdottomasti elämäni koira. Suuri kiitos Petralle, että sain juuri tuon pennun <3

Mio oli heti tullessaan todella reipas, eikä epäillyt mitään uutta. Sillä on aina ollut hyvä itseluottamus. Pääsin siis todella helpolla sosialistamisessa. Mio on avoin ihmisille sekä eläimille ja toisten koirien kanssa se tulee toimeen ja osaa elekielen.

Mion kanssa on kiva tehdä hommia, koska se on aina iloinen ja huumorintajuinen. Se ei ole ohjaajapehmeä ja kestää toistoja lannistumatta. Mio ei ota nokkiinsa jos sanon että se on tehnyt väärin, vaan yrittää kahta kauheammin onnistua. En kyllä koskaan ole ollut tyytymätön Mion suorituksiin ja tämäkin varmasti on edesauttanut Mion asennetta työntekoon. Lelu on paras palkka ja ahneena koirana myös namit kelpaavat.

Miosta löytyy terävyyttä suhteellisen paljon. Säikähtäessään se ei koskaan peräänny, vaan ensireaktio on syöksyminen kohdetta kohti. Onneksi Miolla kuitenkin on "palikat kohdallaan", hyvä hermorakenne ja itseluottamus, niin terävyys ei tule ilmi. Jopa kiihtyessään ja käydessä ylikierroksilla sillä ei keitä koskaan niin yli että siitä tulisi räjähdysherkkä, toisin kuin Helmistä, jolla hermojen pettäessä kaatuu koko kelkka.

Ulkonäöltään Mio on kookas ja sillä on selvä urosleima. Kuvien perusteella Mio on edelleen suurin pentueestaan, kaikki muut ovat kevyitä. Onneksi Mio on kookkaudestaan huolimatta jalkava, eikä sen tähden näytä missään määrin raskaalta. Agility-tykkiä Miosta tuskin koskaan tulee, mutta TOKO ja PK-haku ovatkin päälajit.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

My little prince is 1 year old today! I´m so pleased and proud of my dog in every way, he is perfect! I couldn´t wish more. Thanks for Petra that I got just this puppy <3
Mio has always been brave and he scrared nothing. Mio have great self-confidence and I have had easy work with social-exercises. Mio loves everybody and everything and he is friendly with other dogs.

It´s nice to work with Mio becouse he is always happy and sence of humor. Mio is not soft with trainer and he can do exercises over and over again. He don´t mind if trainer say you did wrong, do it again. Then Mio do exercise harder couse he wanna do rigth. I´m always happy when we work together and maybe thats why Mio have great attitude to working. Playing with toy is the best thanks but he loves food too.

Mio is "sharp". If Mio take frigth at somethin he never run away. Mio go straight away to subject. Luckily Mio have great nerves and even if he hot up he never loose his kontrol, as Helmi do.

Mio is big and masculine, about 53 cm and 20 pounds. Even Mio is huge he is not heavy.

I enjoy Mios company in everyday-life and he is absolutely The Dog of my life <3

Treenit kuviksi

 Mio Rommin ja Onnin kanssa leikkimässä.

Kiitos sannalle kuvista.

kuvapläjäys

Hieno viikonloppu

Viikon myöhässä postaus, mutta saimpahan aikaiseksi kirjoittaa.

Mio oli viime lauantaina Turun KV näyttelyssä. Kehä alkoi vasta kahden jälkeen, joten ei tarvinnut aamulla aikaisin raahautua näyttely-alueelle. Kelpejä oli ilmoitettu 10 kpl, 5 urosta joista 3 kisasi junnu luokassa. Tuomarille meinasi tulla harmaita hiuksia kun pojat laittoi ihan ranttaliksi liikkeissä :D Me ei olla Mion kanssa treenattu yhtään esiintymistä, mutta silti se ravasi ihan täysillä mun edellä kun sanoin "mennään". Liikkeistä Mio saikin paljon kehuja ja se oli kilpailu-luokan ykkön saaden ERI:n ja SA:n. Junnuissa toiseksi tuli merkkivärinen Didacti´s escape (ERI) ja kolmanneksi pirteä Didacti´s Draco (ERI). Nuorten luokassa kisasi Mimosan Vikkelä vaeltaja, joka sai EH:n. Ajattelin että Mio on suuri mutta tuo uros oli vielä isompi :D Muut kelpiet olikin sitten todella pieniä ja hentoluustoisia.
Avoimessa luokassa kisasi Maiskis Merbau, joka sai ERI:n ja SA:n ja näin ollen kisasi Mion kanssa paras uros-kehässä. Kerran ehdittiin juosta ympäri kun tuomari osoitti Mion ensimmäiseksi! SERTihän sieltä irtosi!
Narttuja en huomannut katsoa (olin hieman shokissa).
Roppi kehässä Mioa vastassa oli näyttely-konkari Royal Coctail Jubileum Shot ja tämä narttu oli päivän rotunsa paras, Onnittelut! Minun Pikku-prinssi oli VSP ja ikää vain 10 kk! Oli kyllä niin huikea olo jännittämisen jälkeen. Miten mä pystyn jännittämään jotain kehässä juoksemista, mitä se jännitys on sitten kun kisataan muissa lajeissa, joissa pitäisi pitää itsensä kasassa?!

Tuomari Barbara Muller Sveitsistä:

"Hyvin kulmautunut 10 kk vanha uros. Maskuliininen ilme. Hyvä ylä- ja alalinja. Erittäin hyvät liikkeet"



Lisää hyviä uutisia viikonlopulta!
Uusi musnat sukupolvi laitettu aluille :) Pimu kävi ruotsissa tapaamassa sulhastaan Kimiä ja pentujen odotetaan syntyvän maaliskuun lopulla.