Pennut ulkona ekaa kertaa 4 viikkoisina.Lila-pantainen poika, Musnat Dapto, on pieni kiusankappale :D Koko ajan roikkuu lahkeessa, hihassa tai missä vaan ja se taistelee hyvin. Uusien asioiden luokse se ryntää hurjana häntä pystyssä. Sukuunsa tullen se rakastaa ääntään ^^ Siitä tulee hieman Mio mileen eli se on tällä hetkellä lemppari :)
Vihreä-pantainen, eli lihava poika, Musnat Dubbo, on uroksista isoin ja sillä on muihin verrattuna pisin karva jonka vuoksi se näyttää nallekarhulta. Ihmisille se on enkeli ja koko ajan häntä heiluu, mutta muita pentuja se on koko ajan laittamassa ojennukseen. Itse-varma ja itsenäinen tyyppi.
Sini-pantainen, pienin uros, Musnat Down under, ei todellakaan ole nimestään huolimatta milään altavastaaja. Se ei hätkähdä mistään, ei vaikka taivas tippuisi niskaa, todellinen prinssi-rohkea.
Kelta-pantainen tyttö (nimi päätetään myöhemmin, Deeragun tai Dee why) vaikutti aluksi rauhallisimmalta, mutta huiasi vain. Tästäkin pennusta löytyy potkua ja saalisviettiä: jättikokoinen tuulessa poikkoileva paperipussi ei ollut vastus eikä mikään suurelle metsästäjälle eilen. Pieni pusu-kelpie, joka kiipeää syliin heti tilaisuuden tullen.
Pinkki-pantainen pikku prinsessa ei ole enää heikoin (pentu jota elvytettiin), päin vastoin se on suurin kaikista. Mamman mussukka, joka tutkii asiat rauhallisesti ja keskittyneesti.
Auto harjoituksissa ja kaikki nukkuvat. Helppoja pentuja <3 Keltainen on ainoa, jolla on korva noussut ylös :)
Mio pääsi tiistaina paimentamaan pitkän tauon jälkeen ja se näytti välillä jo ihan paimenkoiralta. Alkuun se hieman mietti touhua ja olisi vain leikkinyt mun kanssa, koska mulla oli KEPPI (=juoksutusraippa) kädessä. Otettiin sitten Heili kokoamaan Mion kanssa lampaita ja sekös oli ihan mahti juttu nuoren kelpi-kakaran mielestä. Muiden paimennusta Mio seurasi intensiivisesti ja kun taas oli meidän vuoro niin oli jo parempi ote touhuun. Tehtiin kokoomis harjoituksia ja lopuksi tasapainotusta ennen kuin mentiin taas sivuun seuraamaan muiden työskentelyä. Lopuksi tehtiin pareittain ajamis-harjoitusta. Kumpikin meni vastakkaisiin kulmiin koiransa kanssa ja ajettiin yhdessä koiran kanssa lampaat toiselle koirakolle. Eka kerta meni ihan penkin alle ja tarvittiin siihen toinen ihminen lampaiden vetoavuksi. Toisella kerralla Miolla palikat loksahti ja se ajoi todella mallikkaasti, jopa siinä tilanteessa kun johtaja-lammas syöksyi Mioa kohti niin automaattisesti Mio osasi toimia tilanteessa ja painostaa lampaan oikeaan suuntaan. Siellä kentän nurkassa, kun odottiin että toinen koirakko tuo lampaat, niin Mio väläytti kunnon vaanimis-asennon ja katseen :D Seuraava paimennus on vasta muutaman viikon päästä, mutta onneksi silloin on koko päivä varattu tähän hommaan.
Olen nyt kaksi kertaa vienyt Mion uimaan turun koirakylpylään ja ensimmäisellä kerralla Lyytikin pääsi mukaan. Mion on ihan pähkinöissään touhusta(kuinkas muutenkaan). Ensin se vaan ui itsekseen 15 min, nappailee vesipisaroita joita se tassun kanssa laittaa valloilleen. Reunoista lisää vauhtia potkiminen on myös hauskaa. Lopun ajasta Mio siunaa uimahypyille. Olen opettanut sen menemään uimaan vasta kun saa luvan, joten minulla on hyvinkin suuri rooli Mion rakkaan harrastuksen toteutuksessa :D Vapaa...vapaa...vapaa...
Sunnuntaina on Lahden näyttely jonne on ilmoitettu 15 kelpietä. Turun näyttelyssä Mio juoksi ja esiintyi kuin mikäkin näyttely-voittaja, ilman minkäänlaista koulutusta. Noh, eipä esiinny enää samalla tavalla: hyppii, loikkii, repii hihnasta, minun hihasta ja seisominen on jotain istumisen ja seisomisen välimaastosta, silloin kun se on paikoillaan! Seuraaminen kyllä onnistuu. Jos Mio esiintyy kiltisti ja pärjää niin se on molemmille, omistajalle ja koiralle, juustohampurilaisen paikka. Helmi taustajoukoista saa ranskalaisia :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti