Uuteen vuoteen

Eilen oltiin haku-treeneissä ja voi vitsi kun olin taas ylpeä koirastani! Tehtiin vain kolme pistoa, koska lunta oli melkein polviin asti, ja jokaisella lähti suoraan eteen mihin sen lähetin. Viimeinen maali-mies oli kaatuneen puunrungon takana, jonka edessä oli risukkoa ja katkenneita oksia (niiden päällä oli lunta niin paljon, etten huomannut niitä) Lähetin Mion, se sai vainun ja juoksi/rämpi suoraan esteiden läpi eikä edes ajatellut kiertää helpompaa reittiä <3

Mittasin Mion äsken ja se oli 52 cm! Sitä ei itse huomaa miten se kasvaa niin nopeasti, mutta äiti aina kauhistelee Mion nähdessään kuinka iso se on :D Ei haittaa vaikkei se olisikaa rotumääritelmän rajoissa, ainakin sen on helpompi ylittää metrin este.

Vihdoinkin sain aikaiseksi ilmoittautua kasvattajan peruskurssille. Tuskin teen vähään aikaan sillä mitään, mutta ehkä tulevaisuudessa. Äitiä autan sopivien urosten etsimisessä, kun minulla on enemmän aikaa, ja pidän hänet ajantasalla maailman kelpi-asioista. Nytkin olen löytänyt muutaman mielenkiintoisen uroksen keski-euroopasta :) Minulla on ehkä vähän turhankin tiukka visio kelpiestä, etsin ja tutkin tarkkaan mistä löytyisi se kriteereihin sopiva koira, vaikka se olisikin vähän kauempana. Haluan eri sukua, mitä suomessa/ruotsissa on jo entuudestaan: kaikki on enemmän tai vähemmän sukua keskenään. Mielestäni on hyvä asia, että workkereitä voi jatkossa rekisteröidä ER-rekisteriin, valinnan vara kasvaa. Niitä löytyy niin paljon, että varmasti löytyisi luonteen ja terveyden puolesta sopiva workkeri-sukuinen täyttämään kriteerini australiankelpie-jalostuksessa.

Ilmoittauduin Tuija Seren Toko-kurssille. Kurssi alkaa vasta helmikuussa, kun kaikki muut aijemmin alkavat oli jo täynnä.

Täällä päin on jo aloitettu rakettien ampuminen, mutta onneksi Mio ja Helmi ei edes huomaa pauketta. Vaikkei ne pelkää meteliä, vien ne silti äidin luokse "maalle" kaiken reiluuden vuoksi, kun on se eläimistä varmasti enemmän tai vähemmän luonnotonta katsoa kun taivas tippuu päälle. Edesmennyt shetlanninlammaskoirani Taffe pelkäsi kuollakseen kaikkia kovia ääniä ja pelkäsi monta viikkoa uudenvuoden jälkeen mennä ulos. Tsemppiä kaikille lemmikeille uudenvuoden viettoon ja toivotaan ettei tarvitse lukea facebook-päivityksiä, joissa koira on karannut pelästyttyään raketteja.