Olen aina pelännyt, vaikkei pitäisi manata, että Helmille puhkeaa vielä joskus epilepsia. Sen isän monella pennulla ja pentujen pennuilla on epilepsiaa ja ainakin yhdellä Helmin siskolla on epi. Isällä tuli vanhemmalla iällä myös jotain kohtauksia harvakseltaan. Onneksi minulla on FBI:n vakoojan kyvyt etsiä tiedot ties mistä sivulauseesta ties millä kielellä, koska näitä ei kauhean helposti ainakaan kasvattajien sivuilta löydy.
Joka tapauksessa Helmi katosi n. kolme viikkoa sitten lenkillä, joka on täysin mahdotonta, sillä Helmi on aina kiinni jaloissa. Oltiin pyörimässä uudella alueella ja jossain kohtaa huomasin Helmin puuttuvan. Odotin hetken, jos se olisi vaikka jäänyt tarpeilleen, mutta mitään ei kuulunut. Lähdin kävelemään takaisin päin ja samalla kutsuin. Kutsuin ja juoksin ympäriinsä 5 min, joka tuntui ikuisuudelta. Menin autollekin, jos Helmi olisi mennyt sinne. Jätin takaluukun auki ja lähdin uudestaan etsimään. Kävelin hieman pidemmälle kuin missä olimme kävelleet ja Helmi tuli puskasta vastaan. Alue oli niin pieni missä olimme tehneet lenkkiä, että Helmi oli varmasti kuullut huutoni.
Toinen outo keissi tapahtui seuraavalla viikolla, kun kotiin tullessani sängyssäni oli pissat. Helmi ei tule ovalla vastaan, jos se on tehnyt jotain pahaa, mutta nyt se tuli eikä selvästi tajunnut mistä on kyse, kun roudasin petaria kylmpyhuoneeseen.
Kolmas outo tilanne tuli samalla viikolla aamulla, kun Helmi oli pelokkaan ja anteeksipyytävän näköisenä omassa pedissään. Se meni ohi kun lähdettiin ulos.
Neljäs ja pelottavin "kohtaus" tapahtui ystäväni luona. Menimme ratsastamaan maastoon ja Helmi tuli mukaan. Mio jäi mieluummin potkimaan jalkapalloa poikien kanssa. Loppulenkistä Juuso sanoi ohimennen, että Helmi lähti yhtäkkiä juoksemaan takavasemmalle, sellainen hätääntynyt ilme kasvoilla, ettei hänen kuulu olla täällä. Tulin alas hevosen selästä ja lähdin juoksemaan Helmin perään, eikä se reagoinut huutooni ja katosi näkyvistä. Jossain kohtaa se oli käntynyt ja tuli takaisin säikähtäneenä. Loppulenkin Helmi oli tosi outo ja pelkäsi. Sisällä Helmi oli jo rauhalline. Se käveli monta kertaa jättikokoisen ruokakipon ohi jossa oli nappuloita monta litraa. Eikä Helmi tajunnut, että siinä on ruokaa, kuin vasta sitten kun sille näytti. Seuraavaksi kun istuttiin ruokapöydässä ja aggressiivisesti käyttäytyvä saksanpaimenkoira päästettiin sisälle ja se ensimmäisenä räjähti kaverini koiralle, niin Helmi ei reagoinut mitenkään. Se makasi jaloissani eikä tajunnut koiran läsnäoloa, vaikka Helmi on aina ensimmäisenä tappelemassa.
Sain Helmille ajan lääkäriin heti maanantaille ja siellä otettiin verinäytteet aivokasvaimen varalta, sillä poissa-olokohtaukset, ja kun kohtaus jäi päälle, kuulostivat aivoperäisiltä. Neurologiset testit olivat kunnossa eli ei aivokasvainta. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että epi puhkeaa nuoramalla iällä, joten sen voi sulkea pois?! Helmi vain on ikäistään nuorempi ja sillä on korkeampi keski-ikä, kun edelleen se on kuin nuori koira. Kohtu ultrattiin myös samalla. Verikokeissa maksa-arvot olivat koholla ja saatiin uusi aika sisäelinten ultraan. Niissäkään ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa ja Helmi sai maksaa tukevia lääkkeitä. Nämä verikokeet, ultrat ja lääkkeet tuli kustantamaan yhteensä 460€!! Ihan sairasta! No jokatapauksessa jäämme seuraamaan ja eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin suuntaan kohtaukset ja maksan toiminta menevät. Helmi lenkkeilee enää vain flexissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti