Herätys oli perjantai yöllä 2.30, sillä Helsingissä piti olla 5.30 lastaamassa tavaroita ja häkkejä bussiin. Olimme Ainon kanssa varanneet Miliamin näyttelymatkan, johon kuului bussi- ja laiva matkat, sekä hotellit. Kerrankin ei tarvinnut stressata mistään. Meillä oli bussissa kaksi penkkiä per henkilö. Käytävän toiselta puolelta oli poistettu penkit ja siihen kasattiin koirille häkit, joita ei siirrelty matkan aikana. Viron puolella oli eläinlääkäri, joka laittoi leimat passiin, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia. Matkan aikana pysähdyksiä oli tarpeeksi ja ne olivat tarpeeksi pitkiä. Ainut miinus oli hajonnut ulko-ovi, joka saattoi aueta kesken ajon ja silloin oli tosi kylmä. Olimme Vilnassa kahdesksan aikoihin illalla ja hotelli oli oikein mukava.
Lauantai aamulla bussi lähti vähän jälkeen kahdeksan näyttelypaikalle, jonne ajoi kymmenennä minuutissa. Bussilta ei ollut pitkä matka sisälle ja meillä oli onneksi kaljakärryt niin tavaroiden ja häkkien raahaaminenkin sujui hyvin. Ovella oli tarkka tarkistus ja lähes jokaiselta koiralta katsottiin siru passin tarkastuksen yhteydessä. Kehät alkoivat kymmeneltä ja sitä ennen jokaisen piti hakea numerolaput omasta kehästä. Vaikka oma koira olisi ollut päivän viimeinen arvostelussa, piti silti tulla jo heti aamulla.
Kelpejä ennen oli onneksi muutamia rotuja, jotta pääsimme edes vähän perille säännöistä. Liettuassa on lähes samanlaiset säännöt kuin maailmanvoittajassa, mutta silti olin ihan pihalla. Meitä neuvottiin jäämään joka tapauksessa kehän laidalle odottamaan ja kyllä tuomarisihteeri tulee sitten repimään teidät takaisin kehään, jos on tarvetta. Vaikeaksi asian teki myös se, että harva tuomari tai sihteeri edes sanoi minkä arvosanan koira sai. Onneksi meidän tuomari kertoi henkilökohtaisesti handlerille arvosanan.
Kelpejä oli ilmoitettu 4 kpl ja kaikki olivat uroksia ja kaikki olivat suomesta. Avoimissa oli yksi uros ja valioissa Mion lisäksi esitettiin yksi ja kaikki saivat ERIn. Mio oli suureksi iloksi ROP, joten Miosta tuli LIETTUAN MUOTOVALIO ja LIETTUAN VOITTAJA-17! Ryhmäkehässä oli paljon koiria ja Kanadalainen tuomari valitsi viisi jatkoon ja hän VALITSI MION! Olin niin iloinen, vaikka Mio ei sijoittunutkaan. Liettuassa palkitaan vain kolme parasta.
Sunnuntaina olimme taas näyttelypaikalla samoihin aikoihin ja kelpit olivat ensimmäisenä arvostelussa ja Mion lisäksi oli AVOimen luokan uros. Sunnuntain tuomari ei puhunut englantia, eikä hän kertonut arvosanaa, joten oltiin ihan pihalla. PU-kehään kutsuttiin molemmat ja parin kierroksen jälkeen tuomari vain tuli kättelemään, joten jäi epäselväksi kumpi voitti. Kysyin "First?" ja tuomari näytti vain peukkua :D. Ryhmäkehässä ei päästy tänään jatkoon, joten pääsimme pakkaamaan tavaroita bussiin ajoissa.
Matka suomeen alkoi ryhmäkehien jälkeen, joten nukuimme bussissa. Rikkinäinen ovi kiinnitettiin liinoilla kiinni, joten ei tarvinnut pysähtyä vähän väliä laittamaan ovea kiinni. Kolmen aikoihin olimme Tallinnassa huoltoaseman pihassa ja jatkoimme siinä nukkumista. Itse nukuin yllättävän hyvin, kun oli tyyny, peitto ja korvatulpat mukana.
Näyttelymatka sujui kaikin puolin erinomaisesti ja kaikki oli hyvin suunniteltu. Ei tarvinnut itse stressata aikatauluista tai rikkimenevästä autosta. Voin hyin osallistua toistekin kyseisen matkanjärjestäjän reissuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti