kokeessa viimeinkin

Vihdoin se päivä koitti. Haku-kisat. Olin jäänyt niin monessa kokeessa varasijalle, joten tällä kertaa soitin heti, kun soitto-aika koitti. Ja olinkin ensimmäinen ilmoittautuja. Kisat olivat Tampereella IPO ry:n järjestämänä ja jäi tosi hyvä fiilis ensimmäisestä kokeesta. Hyvät maastot ja mukavat työntekijät. Tuomarina toimi Matti Viljamaa.

Ilmoittautuminen tapahtui huoltoaseman pihalla ja suuntasimme ensin maastoon. Kisaajia oli 4 ja koska olimme Mion kanssa ainoat 1. luokassa kisaavat, lähdimme automaattisesti viimeisinä. Odottamista ei helpottanut yhtään minun jännitys, joka onneksi taantui kun oma suoritus alkoi. Radan toinen puoli oli hakkuu-aluetta ja toisella puolella oli tiheämpää kasvillisuutta. Lähetin Mion tiheälle puolelle ensin, koska sinne meni selvempi polku, eikä tuulen virettä tullut mistään suunnasta. Ensimmäinen pisto oli tyhjä ja toisella pistolla Mio löysi maalimiehen ja teki todella hienon ilmaisun, meni näytölle reippaasti ja käyttäytyi rauhallisesti maalimiehellä. Seuraavaksi taisi tulla muutama tyhjä, jolla toisella otin heti lähetyksestä Mion takaisin, koska se lähti niin törkeästi vinoon. No se lähti toisellakin lähetyksellä ja annoin mennä. Mio tuli rulla suussa ja lähti näytölle aivan eri suuntaan, mistä oli tullut ja noin kahdenkymmen metrin jälkeen Mio pysähtyi ja jäi katsomaan minua. Mio oli tehnyt vale-ilmaisun, sanoin siitä tuomarille ja lähetin Mion toiselle puolelle. Mio tuli taas rulla suussa ja näytölle mentiin aivan eri mielentilassa kuin äskeiselle ja sieltä se maalimies löytyikin. Taas oli hallittu käytös maalimiehellä ja linjalle palatessa.
Ja arvostelu. Kahdesta löydetystä maalimiehestä tuli 100 p. Ilmaisussa lähti pisteitä, kun minulla oli käsi ylhäällä. Ups! Ja toisella kertaa en ollut nähnyt Mioa, mutta tuomari näki ja olin huutanut HYVÄ juuri kun Mio otti rullan suuhun. En muista arvostelua kunnolla, mutta ainakin siitä tuli mainintaa, että koira lähtee nopeasti ja innokkaasti etsimään. Metsän puolella olisi voinut tehdä tarkempaa työtä. 154 p saatiin maastosta.

Esineruutu oli myös kivassa maastossa, sopivasti näkyvyyttä ja sopivasti kuusikkoa. Lähdin kulmasta liikkeelle, etenin aina vähän matkaa ja Mio teki suoria pistoja takarajalle saakka. Mio kävi alueen hyvin läpi ja palasi takaisin ruutuun jos ylitti sen. Keskeltä löytyi esine ja aikaa jäi hyvin. 28 p.



Tottiksen aikaan alkoi tuulla ja meinasi tulla kylmä. Menimme ensin suorittamaan paikallamakuun ja melkein heti Mio oli noussut istumaan. Hetken kuluttua se nousi seisomaan ja kulki hitaasti minua kohti. Tuomari viittoi, että hae koira ja siinä me Mion kanssa katsottiin yhdessä toisen koirakon suoritus loppuun. Mio olikin kerännyt paljon virtaa ja vähän se vinkui seuraamisessa. Muuten olen todella tyytyväinen seuruuseen, sillä se oli tiivis käännöksiä myöten, eikä Mio edistänyt. Liikkeestä istuminen ja maahan meno olivat nopeita, mutta luoksetulossa eteen istuminen jäi vinoon. Tasamaa-nouto oli hyvä, mutta Mio hidasti voimakkaasti (yleensä se törmää), eikä mennyt istumaan luovutuksessa, vaikka ollaan näitä hinkattu kuntoon.
Sitten ne katastrofit alkoivat. Olen surkea heittämään ja estenoudossa kapula meni pahasti vinoon, mutta lähetin Mion silti matkaan. Pois päin hyppy onnistui ja tietenkin Mio tuli takaisin päin ohi esteen ja luovutus oli taas surkea. Vino-este on minulle ylitsepääsemätön ja heitinkin kapulan ihan täysillä ja suoraan estettä päin. Pidättelin naurua siihen asti kun hain kapulan ja se oli juuri ja juuri yhdessä osassa. Olin rikkonut heidän kapulan! Yritin sitä vähän saada kasaan ja heitin uudestaan toivoen, että Mio tuo sen kokonaisena. Mio ylitti esteen, sitten meni hetki aikaa, joka tuntui ikuisuudelta ja suureksi ilokseni Mio tuli esteen kautta kokonaisen kapulan kanssa. Ja p*ska luovutus. Pidättelin taas naurua, kun asettelin ei-niin-ehjän kapulan keikkumaan telineeseen.
Eteenlähetyksessä Mio lähti täysillä ja kääntyi 10 metrin jälkeen. Siinä tuijotuskisassa minä vein voiton 10 sekunnin jälkeen ja Mio katsoi parhaaksi vaihtoehdoksi jatkaa liikettä. Harmi vain, että ihan väärään suuntaan. 30 metriä juostua kentältä pois tuomari antoi merkin ja Mio teki nopean maahanmenon.

Arvostelussa tuomari sanoi joka liikkeen kohdalla, että vallatonta menoa. Ja minä pysyn kadehdittavan rauhallisena, vaikka koira ei meinaa pysyä nahoissaan. Olen kuullut aiemminkin tuon kommentin. Tuomari tykkäsi Mion työskentely-innosta ja niin tykkään minäkin, vaikka siinä voi sattua ja tapahtua. Paikalla-olosta lähti ne kriittiset pisteet ja saimme 68 p. Kahden pisteen päähän jäi siis tulos, mutta eiköhän me saada joskus ne tarvittavat pisteet kasaan, sitten viimeistään kun maa ei ole liian kylmä herra herkkä hipiälle. Positiivinen fiilis jäi kisoista ja laskee kynnystä ilmoittaa seuraaviin kokeisiin.