Ennen lomaa oltiin Mion kanssa agin epiksissä medi mölli-luokassa. Ei oltu viiteen viikkoon tehty aksaa, joten katsoin reiluksi Mioa kohtaan kisata medeissä. Rata oli mukava ja siinä sai taas juosta ja jalkani kyllä muistutti siitä seuraavana päivänä. Minä jopa ehdin ohjaamaan Mion, kun en antanut itselleni vaihtoehtoja. Yksi virhe kuitenkin tuli, kun suoran putken jälkeen Mio kääntyi liian tiukasti minua kohti ja ohitti tullessaan esteen. Minun olisi pitänyt liikkua ja työntää sitä enemmän esteelle, eikä vain seistä supermiehenä käsi ojossa. Loppusuoralla oli myös läheltäpiti tilanne, kun esteet eivät olleet ihan suorassa linjassa ja Mio paahtoi edellä. Hyvin se takaa ohjauksella korjasi viimehetkessä suunnan. Huh!
Kotiuduttuani lomalta aloin heti työstää tokoa. Otin kisanomaisen treenin ja katsoin missä on korjattavaa. Luoksetulossa meni nopeasti maahan ja noudossa ei malttanut taaskaan katsoa kapulan lentämistä. Toisella kierroksella treenattiin sitten näitä. Luoksetulo onnistui heti. Kapuloita sulloin melkein kymmenen taskuihin, heitin kapulan käännyin 90 astetta ja taas heitin kapulan. Toistin tätä ja lähetin Mion hakemaan viimeisen kapulan. Otin tämän treenin vielä kertaalleen ja pysyi. Yleensä kapulan heittämisen jälkeen olen ottanut pienen pätkän seuraamista ja vasta sitten lähettänyt hakemaan kapulaa. Mio kuumuu tässä ja alkaa ääntelemään, joten kokeilin miljoonan kapulan heittämistä ja tämä selvästi auttoi pitämään Mion hiljaisena. Kokeessa en luota että se pysyy paikoillaan ja sanon sille perusasennossa odota, ennen kuin liikkuri kysyy olenko valmis. Tämä niin sanotusti ovela temppu ei sitten onnistukaan pk-kisoissa..
Maanantaina jatkettiin tokolla, kun kerran alkuun päästiin. Ilmoitin Mion Kaisan pk-tottis kurssille ja harjoiteltiin jääviä liikkeitä. Aluksi vahvistettiin n. 10 toistolla nopeaa seisomista. Mio teki nämä hyvin. Otettiin tama liike kokonaisena ja luoksekutsuttaessa Mio tuli hitaassa laukassa, koska ennakoi tokon liikkeestä pysäytystä. Mio oli ihan huuli pyöreänä ja aivot raksutti rajusti, kun se mietti pitäiskö nyt pysähtyä, tulla eteen vai sivulle. Joten se teki oikeastaan kaikki. Kovin kerkeäväistä =D Seuraavalla kerralla pysähtyi taas nopeasti ja tuli myös nopeasti luokse, muttei taaskaan eteen tai sivulle vaan niiden keskivaiheille. Eli harjoitellaan eteen istumista.
Harjoiteltiin myös nopeaa liikkeestä maahan menoa. Tehtiin pareittain ja sillä aikaa kun pikkusisko Minttu (Ahmakulman Dusty Springfield) teki treeniä, niin isoveli Mio valvoi paikalla makuussa. Meidän maahanmeno treenit meni niin ja näin. Aikaisemmin vahvistettu seiso oli nyt POP. Ja oikeastaan joka toisella kerralla Mio meni suoraan maahan. Otettiin myös juoksemisesta maahan ja tama meni oikeastaan paremmin. Eli kotiläksynä oli käskyjen erottelua.
Lopuksi otettiin häiriössä seuraamista. Ensin piti seurata maassa olevan sorkan ympäri ja tämän jälkeen pysähtyä perusasentoon Kaisan eteen, joka heilutteli toista sorkkaa narun päässä. Jotenkin mä arvasin miten tässä käy. Prinsessa Mimi ei voi sietää luonnossa makavaa raatoa ja hajukin on niin kuvottavaa! Mio the viherpiipertäjä ei selvästikään halua tietää mistä ruokansa on peräisin (koko ikänsä syönyt BARFia) ja viime kesäinen verijälki-kokoeilukin jäi siihen, kun jäljen päässä oli kuvottava verinen sieni! "Älä enää ikinä pakota mua jäljestämään tai näkemään mitään tollasta". Treenissä mä en pystynyt pitämään pokkaa, kun Mion toinen ylähuuli nousi inhotuksesta istuessaan perusasennossa ja katsoessaan minua. Mun pisteet laski sen silmissä, kun olin taas tuonut sen lähelle jotain kuollutta =D
Keskiviikkona kukaan ei tullut hakutreeneihin, joten hyödynnettiin aika esineruudulle. Viime treenistä taitaa olla vuosi aikaa, joten tein helpotetun version: 50 m syvä ja 10 m leveä. Tein vastatuuleen ja metsäpläntti oli pellon vieressä korkeammassa maastossa, joten koira saisi heti hajua esineestä. Ensimmäisen esineen(palkkauspatukka) vein takakulmaan ja toisen(hanska) viiden metrin päähän etulinjasta. Mio upposi heti taakse asti ja pysyi tallatulla alueella ja löysi heti esineen. Toisella lähetyskerralla upposi taas taakse, eikä haistanut edessä olevaa esinettä. Takaisin tullessaan meni esineen ohi, mutta kääntyi heti kun haju tuli nenään. Koko ajan työskenteli ja haisteli hyvin.
Torstaina mentiin hallille ja takaisin keppien pariin 6 viikon tauon jälkeen. Mio on tuona aikana oppinut paljon ja tehtiin kokonaisia keppejä parilla liikkurilla. Mio oli löytänyt oikean rytmin pujotteluun ja mitä lujempaa se meni, sitä vähemmän tuli virheitä. Tauko tekee ihmeitä!
Perjantain aksatreeneissä harjoteltiin välistä vetoja ja tiukkaa käännöstä muurilla. En tiedä mitään vaikeampaa kuin välistä veto! Kaikkien koirien kanssa on ollut aina yhtä hankalaa tuo kuvio, kun en vaan osaa! Loppujen lopuksi minun piti kävely vauhtia ohjata Mioa takaa, naama koko ajan menosuuntaan ja vain vetää ja heilauttaa esteen yli, eikä yrittää juosta, kääntyä, juosta sivuttain, ohjata vastakkaisella kädellä, juosta takaperin ja ottaa hallintaan saman aikaisesti. Sanoinko jo juosta? HUH!
Saatiin paikka tokokokeeseen! Nyt mulla on sellanen hälläväliä-asenne ja vain hyvällä tavalla, sillä nyt mulla ei ole mitään paineita. Se menee hyvin, jos menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti