Työt haittaavat harrastuksia ja minulta jäi parin tunnin teoria-osuus väliin Juha Korrin koulutuksesta. Juha oli puhunut koiran vieteistä ja palkkauksesta paljon. Sen vähän mitä ehdin kuulla, niin olen rakentanut Mion työskentelyn samalla tavalla kuin Juha opettaa eli koiralla on aina hauskaa ja se työskentelee korkeassa vireessä. Tekniikka hiotaan eri treenissä esim kotona ja kentällä siihen yhdistetään korkea vire. Koira jää helposti siihen muottiin minkä kuvan se on saanut ensimmäistä treenikerroista. Jos aloittaa tekniikan treenamisesta kentällä, se on matalassa vireessä ja voi yhdistää aina kentällä olon rauhallisuuteen. Tottakai sitten treenataan tekniikkaa kentällä, kun koira on oppinut että siellä ollaan aina innoissaan. PK-Tottis on niin yksipuolista, että koira jaksaa pitkän seuraamiskaavion paremmin korkeassa vireessä. Tokossa Mion kanssa on ollut ongelmia vireensäätelyn kanssa, mutta en ole sen antanut enää häiritä, koska tykkään itse tehdä koiran kanssa joka ei meinaa pysyä nahoissaan, kun kaikki on niin siistii.
Onnistumisprosentti on myös tärkeä ja jos virheitä alkaa tulla liikaa, pitää miettiä mitä pitäisi tehdä eri tavalla, jotta koira onnistuu. Kaikki koirat toimii eri tavalla, niin niille pitää löytää se oikea ratkaisu. Palkka ei välttämättä ole sopiva juuri sille koiralle tai palkan antaminen on väärä.
Palkkauksissa Juha käytti myös koiran viettiä. Esim palkkaamisen voi tehdä "salakavalasti" jännittämällä oman kehon ja viemällä käden hitaasti taskussa olevaa palkkaa kohti ja yhtäkkiä nopeasti heittää palkan koiralle. En tiedä miten tämä toimii silmäkoirien kanssa, mutta Mio tykkää näistä vaanimisleikeistä kotonakin. Noutokapulan rauhallisessa pitämisessä käytettiin myös tätä vaanimista. Koira istuu edessä kapula suussa. Ohjaajalla lelu rinnan kohdalla liivin sisällä ja alkaa hitaasti nojata taakse, kuin lähtisi karkuun ja samalla käsi on rinnalla heittämässä lelun mina hetkenä hyvänsä. Palkkasanasta lelu lentää selän taakse ja joko on ottanut sitä ennen kapulan lapasta kiinni tai antaa koiran tiputtaa sen.
Yhdellä koiralla oli ongelmia ääntelyn kanssa noutokapulalle juostessa. Harjoituksena ohjaaja heittää kapulan ja kääntyy samantien ympäri ja seurauttaa vähän matkaa pois päin kapulasta. Samalla appari on heittänyt kapulaa vielä kauemmas, jotta koira saa juosta sydämensä kyllyydestä kapulalle ja saa samalla purkaa patoutumiaan. Palkkaus mieluummin lelulla, koska namiin ei pysty purkamaan turhaumaa. Yleensä ajatellaan että ruoka rauhoittaa, mutta yksi nami on niin nopeasti ohi, ettei se ehdi saamaan koiraa rauhalliseen mielentilaan, kun jo tehdään uusi toisto. Koira joutuisi syömään tosi ison määrän ja käyttämään paljon aikaa siihen, jotta ruoka rauhoittaisi koiraa.
Jos turhauman ei anneta purkautua, se purkautuu suorituksen yhteydessä, eli tämän koiran kohdalla ääntelynä noudossa. Vähän niinkuin Tourette.
Mion kanssa tehtiin hyppynoutoa. Palautuksessa Mio helposti kiertää esteen. Sain ohjeeksi: nopeasti kiellät ja ploggaat Mion aikeet tulla ohi. Ohjaat sen käden kanssa suorittamaan esteen oikein ja super kehut ilman palkkaa, koska Mio ei tehnyt kunnolla. Kaikki koirat eivät kestä huomautusta ja niiden kanssa ei näin toimita, mutta Mio kestää ja teki oikean suorituksen seuraavalla kerralla. Kysyin myös mitä tehdä, jos koira kolauttelee esteeseen, niin yksinkertaisesti koira ei saa jatkaa suoritustaan, vaan appari hakee kapulan pois ja otetaan uudestaan. Jos kolauttelu jatkuu, pitää miettiä mitä pitää tehdä toisin, jotta se ei kolauttaisi, eli hyppytekniikan hiomista tai onnistumisen takia lasketaan hetkellisesti korkeutta. Hyppytreenejä ei voi tehdä montaa toistoa, kun se on fyysisesti niin rankka.
Paljon uutta ja paljon tuttua asiaa, jota on hyvä aina kerrata.
Kuvat ottanut Päivi Vuori
Mio lähti väärään suuntaan kapulan kanssa :D
Alhaalla kuvissa Nefi
.
