tiistai 1. maaliskuuta 2016

Liikkumisen suuri vaikeus

Viime sunnuntaina kisattiin pitkästä aikaa agilityssä oman seuran kisoissa. Sain nukuttua ja syötyä hyvin ilman paniikkia, mutta pieni jännitys ilmeni unohtamalla rokotustodistus kotiin. Kilpailukirjan mukana olon tarkistin moneen kertaan. Onneksi oli koti lähellä.

Arpaonni ei suosi minua koskaan, sillä olen joka kisoissa ensimmäisenä, oli kyse sitten tokosta tai agilitystä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja maksit aloittivat. Kun hain koiran autosta, jännitys alkoi puskea läpi. Minun ongelma on, että kaikki elintoimintani lamaantuvat kun jännitän ja liikuinkin radalla kuin ameeba. Onneksi rata tuli videolle, sillä sitä katsoessani tuli suunnaton raivo omaa liikkumistani kohtaan ja tsemppasin toiselle radalle. Ei sekään parhaalla mahdollisella tavalle mennyt.

Kolme rataa juostiin ja jokaisesta hylätty. Tulos ei harmittanut, sillä radoilla oli paljon hyvää: rimat pysyi ylhäällä, kaikki kontaktit onnistui ja Mion kanssa oli kivaa radalla! Jokaisella radalla keppien sisään meno epäonnistui, mutta Mio pujotteli loppuun asti.


Tkoon kuvia kisoista
Miosta oli 4 kuvaa tuolla kansiossa ja aika vauhdikkaita kuvia :D Onneksi Mio ei tippunut puomilta, sillä se yksi kuva antoi viitteitä siihen. Viimeisellä radalla Mio luiskahti sivuun puomin alasmenossa, eikä ottanut kontaktia siitä syystä, mutta en jaksanut ottaa kontaktia uudestaan, koska se ei ollut Mion vika (vaan vauhdin). Viimeinen rata ei tullut videolle, sillä huippupuhelimestani loppui akku.

Champion of Champions

Voittaja näyttelyn ryhmävoitosta syntyi tavoite saada Mio vuoden näyttelykoira-kilpailun sadan parhaan joukkoon ja saada kutsu Champion of Champions kilpailuun. Muistan, kun sanoin Iidalle, etten lähde mihinkään kauas näyttelyihin. Mutta myöhemmin kun Iida kysyi lähdetäänkö Imatralle, Mikkeliin, Kotkaan, niin jokaiseen oli vastaus: Joo! Lompakko kevyempänä ja autoon on kertynyt kilometrejä, mutta kaikki reissut ovat jääneet mieleen ja meillä on ollut todella hauska vuosi, enkä vaihtaisi mitään.

20 KV- ja KR-näyttelyä viime vuonna, joista 13 ROPia ja 3 VSPtä. Pisteitä saa siis ainoastaan KV-ja KR- ryhmäsijoituksista ja osallistujamäärän mukaan saa enemmän tai vähemmän pisteitä. Voittajanäyttelyn lisäksi pisteitä tuli Tampereelta, Hyvinkäältä ja Porista, ja jokaisessa Mio sijoittui toiseksi. Näyttelykoirakilpailussa Mio sijoittui sijalle 99 pisteillä 44. Usko meinasi välillä kadota, sillä 1. ryhmä on iso ja kelpiä ei helposti nosteta sieltä, mutta tavoite suoritettu!

Gaala järjestettiin 13.2. Vantaalla Saga congress centerissä. CoC-kilpailuun oli ilmoitettu 75 koiraa ja niiden esiarvostelut alkoivat kolmelta. Kilpailussa arvotaan parit, joista toinen tippuu ja toinen pääsee jatkoon. Mion pariksi oli arvottu newfounlandinkoira. Esiarvostelussa kaikki kolme tuomaria arvioi koiran ja itse kilpailu käydään illallisjuhlassa. Mio esiintyi esiarvostelussa todella hyvin ja sillä oli superhauskaa.


Esiarvostelun jälkeen oli aikaa laittautua juhlaa varten, joka alkoi kuudelta. Illallissalin vieressä oli koirille häkkialue ja alakerrassa oli pukuhuone ja vessat. Saliin oli rakennettu keskelle lava, jotta jokaisesta pöydästä näki kilpailun. Juhla alkoi veteraanikilpailulla, jonnka jälkeen oli alkupala ja pääruoka. Champions kisa alkoi kahdeksalta. Omalla vuorollaan, Mio asteli lavalle omana itsevarmana itsenään. Vauhtia ja intoa oli sen verran, että pelkäsin Mion hyppäävän catwalkin päässä alas. Edes-takas liikkeen jälkeen Mio ja Iida siirtyivät seisomaan lavan reunaan ja kun molemmat parit seisoi vierekkäin tekivät tuomarit valintansa ja päästivät nöffin jatkoon. Mion pari pärjäsi pitkälle kilpailussa, joten ei huonolle hävitty. Saatiin muistoksi iso ruusuke ja royal canin tuotteita. Jälkiruoka ja skumpat tarjoiltiin finaalien jälkeen ja pääsimme lähtemään kotiin pain kahdentoista aikoihin. Turkuun päästyämme kävimme vielä agility-hallilla, kun Iida halusi koittaa ohjata Mioa ja siellä oli vielä sopivasti kisaradat rakennettuina. Tämä kruunasi Mion päivän.

Kaksi viimeistä kuvaa ottanut Outi Toni.