Vuoden päätöskisat

Pitkän tauon jälkeen osallistuttiin Mion kanssa agilitykisoihin ja ensimmäinen rata meni todella hyvin minun ohjauksen osalta. Siitä hyppäristä jäi todella hyvä fiilis, kun kepitkin onnistui. 15 virhepistettä tuli renkaalta kahdesta kiellosta ja yksi rima tippui. Olimme kuitenkin neljänsiä ja kielloista huolimatta meillä oli toiseksi nopein aika! Agilityrata ei sitten onnistunutkaan enään niin hyvin ja hyllyhän sieltä tuli.




Hain Hilpin hoitoon viikkoa ennen messaria, jotta sain treenattua sen kanssa näyttelyjutut kuntoon. Se on aina niin täysillä mukana kaikessa ja muutenkin ihana koira!


Lauantaina kelpiet olivat vähän jälkeen yksitoista arvosteluvuorossa, joten ei tarvinnut ihan kauhean aikaisin herätä. Sain matkaseuraksi Jennin ja Pennen. Automatkalla Hilpi oksensi ja sen pahoinvointi jatkui siihen saakka kunnes lähdimme näyttelystä. En siis vienyt sitä kehään. Esitin junnu-uroksissa Mion ison ja vallattoman pojan Oscarin, joka sai EH:n. Oscaria oli kiva esittää, kun se oli niin iloinen, ravasi hyvin silloin kun ei pomppinut ja seisoi erittäin hyvässä ryhdissä. Tuomari arvostelussa luki mm. ilmava ja iloinen nuorimies. Tuomari oli todella mukava ja ystävällinen koirille.


Kolmessa seuraavassa kuvassa Oscar. Alemmassa Mion kaikki pojat.

 Mion esiintyminen onnistui myös hyvin edestakaisin liikkeitä lukuunnottamatta, jossa se aina näyttää tuomarille, että hän on myös oiva pk-koira. Mion arvostelu oli hyvä, joskin tuomarin mielestä Mio oli liian kevyt. ERI4 ilman SAta oli tämän päivän saalis. Penne sai myös ERIn, muttei sijoittunut luokassa.

Lauantaina kiertelimme vielä kojuja ja pääsimme lähtemään ajoissa hotellille.

Sunnuntaina kelpit aloittivat kehän ja olimme hyvissä ajoin pari tuntia etuajassa. Sai ainakin häkin hyvälle paikalle ja Hilpin kanssa oli aikaa harjoitella. Ensimmäisenä esitin taas Oscarin, eikä tuomari tykännyt iloisesta koirasta, vaan vaati korrektia käyttäytymistä. Tuomari kielsi namien syöttämisen, mutta kädessä sai pitää herkkua. Onneksi Oscar malttoi seistä kauniisti pitkän ajan. Tänäänkin tippui vain EH.

Mion yksilöarvostelussa yritin asetella sitä namin kanssa, johon sain kuulla kunniani, että enkö ollut ymmärtänyt ettei koiraa syötetä kehässä, johon vastasin mitään ajattelematta, etten syöttänyt koiraa ja sanoit aiemmin että nami saa olla kädessä. Se kommentti oli virhe, sillä sain kuulla palopuheen koiran oikeaoppisesta esittämisestä. Ehkä otin vähän itseeni, eikä minua kiinnostanut enää esittää Mio ja Hilpiä kunnolla. Mio sai ERIn eikä sijoittunut luokassa. Penne ja Hilpi saivat molemmat EH:n. Hilpin arvostelussa luki hyvin esitetty :D

                                                                Mio

                                                               Penne

                                                               Penne ja Mio

                                                              Hilpi

                                                             HeJV-16 JV-16 Dana

                                                             HeJV-16 JV-16 V-16 Toivo

Meidän retkikunnalla ei ollut suurempaa menestystä, mutta Mion kaksi lasta pärjäsivät paremmin kuin hyvin! Toivo "New Hope" oli kumpanakin päivänä paras junnu ja sunnuntaina PARAS UROS! Joten Titteleitä tuli kolme ja yksi SERTi tarttui myös matkaan. Dana "Not For Sale" oli molempina päivinä PARAS NARTTU 2, joten kaksi SERTiä ja titteliä!


Miosta tulee taas isä ensi vuonna! Ensimmäiset pennut ovat olleet niin huippuja tyyppejä, että toivottavasti nämä seuraavat ovat vähintään yhtä hauskoja.


                                                                  Mio ja Hilpi itsenäisyyspäivänä

Tanskan - ja pohjoismaiden voittaja

Tanskassa oli tänä vuonna kaksi tittelinäyttelyä, joten silloin jos koskaan on hyvä ajankohta mennä näyttämään Nefiä kasvattajalle. Mio tottakai lähti mukaan, sekä Iida ja tervueren Kauko.

Lähdimme jo torstaina ilta-laivalla, sillä olimme varanneet perjantain matkustamiseen. Navigaattori näytti, että olisimme Tanskan Herningissä viiden aikoihin ja matkaa sinne oli yli 1000 km. Ensimmäinen 150 km sujui oikein hyvin, kunnes pyyhkijä rasahti rikki. Seuraavat 200 km meni ihan okei huonosta näkyvyydestä huolimatta, mutta sitten alkoi sataa räntää. Tuulilasin lämmitys ja täysillä lämpöä puhaltava tuuletin ei auttanut kuin vähän ja päätimme etsiä korjaajan. pyyhkijä oli mennyt totaalisen rikki ja kaikissa korjaamoissa sanottiin, että siihen tarvitaan vara-osa, tai heillä ei ole resursseja korjata sitä. Vasta viides korjaamo suostui tekemään siihen oman patentin, että se edes tämän matkan kestää kasassa. Ja onneksi löysimme tämän ihanan ihmisen, joka suostui auttamaan, sillä koko meidän reissun ajan tuli vettä tai lunta. Olimme päättäneet ottaa mukaan vain pakolliset tavarat, joten sadevaatteet ei kuuluneet listalle. Hotellilla olimme vasta puoli kahdeksalta illalla.

Seuraavana aamuna olimme laskeneet ja suunnitelleet hyvin aikatalun. Mio olisi 17. koira kehässä, joten riittää, että olemme ysiltä näyttelypaikalla. Tanskassa on aina ruuhkaa kaikkialla ja niin oli näyttelypaikallakin. Sinne oli ainakin kilometrin jono! En ollut matkustanut tuskaista tuhatta kilometriä Herningiin asti myöhästyäkseni kehästä! Onneksi jono liikkui yllättävän nopeasti ja ripeän askelluksen ansiosta olin kehän laidalla vähän vaille ysiä. Kehät alkoivat vielä onneksi myöhemmin ruuhkan takia.

Uroksia oli 4 kpl:tta: 1 pentu, 1 junnu ja 2 valiota. Tuomarina oli Knut Sigurd Wilberg. Junnu uros ei saanut SAta, toisin kuin valiourokset ja Mio oli PU1. Narttuja oli 12 kpl:tta ja Nefin lisäksi avoimessa oli yksi koira. Tuomari liikutti Nefiä enemmän kuin muita koiria ja häntä selvästi häiritsi Nefin korkealla kannettu häntä. Nefi sai ERIn ilman SAta ja oli luokkansa toinen. Rop-kehän alkaessa kehäsihteeri kutsui PU2:n kehään ja olin ihan että mitä?! Mutta onneksi tuomari oli skarppina ja huomasi väärän koiran. Netissäkin lukee tuloksissa virheellisesti, että Mio olisi kilpailuluokan toinen. Mio oli lopulta VSP, joten se sai DKV-16, DK MVA ja C.I.E.-tittelit!

Lauantain tulokset ja arvostelut löytyvät täältä

Sunnuntaina olimme ottaneet opiksemme ja saavuimme hyvissä ajoin näyttelyyn. Tällä kertaa myös näytely-asettajat olivat varautuneet eikä ruuhkia ollut. Kelpit aloittivat ja 27 kpl:tta oli ilmoitettu, joista 5 oli pentuja. Uroksia oli 6 kpl: 1 jun, 4 val ja 1 vet. Tuomarina oli Kathy Delmar ja hän oli aika tiukka arvosteluissa. Mio sai ERIn, SAn ja voitti luokkansa. PU-kehässä oli Mion lisäksi valio-uros ja veteraani ja Mio lopulta voitti.

Narttuja oli 14 kpl:tta ja avoimessa oli kolme koiraa. Meillä ei Nefin kanssa alkanut kovin vahvasti, sillä menin myöhässä kehään. En ollut huomannut, että kehä oli alkanut, kun juttelin Nefin siskon omistajan kanssa. Halli oli vielä kaiken lisäksi todella hälyinen eikä siellä kuullut kauas mitään. Saati tanskaa, sillä kehäsihteeri suostui puhumaan vain sitä. Mutta onneksi Nefin kasvattaja huomasi, että avoimen koirat ovat arvostelussa ja menin kehään todella nöyränä. Kehäsihteerikin raivosi siinä jotain tanskaksi vaikka sanoin etten ymmärrä ja menin vähin äänin paikalleni. Kun tuomari oli arvostellut Nefin, hän osoitti saman tien, että jään jonon ensimmäiseksi. Kierroksen jälkeen tuomari osoitti Nefin ykköseksi ja jäimme muiden luokkalaisten kanssa odottamaan josko tuomarisihteeri tulisi sanomaan saiko joku SAn. Hetken odottelun jälkeen lähdimme kehästä ja laitoin Nefille oman pannan kaulaan. Kun PN-kehä alkoi, vihainen kehäsihteeri tuli viittomaan ja hölöttämään tanskaksi että Nefin pitäisi tulla kehään. Nopeasti kaivoin laukusta varanäyttelyhihnan ja taas juostiin kehään. Suureksi hämmästykseksi meidän lisäksi kehässä oli vain yksi veteraani. Tuomari ei edes juoksuttanut meitä ympäri, vaan osoitti heti Nefin voittajaksi. Olin ihan että WTF! tämä tuli kyllä ihan puskista. ROP-kehässä Mio vei voiton ja molemmille tuli PohjV-16 titteli! 

Sunnuntain tulokset ja arvostelut löytyvät  täältä

Kaukon kehän jälkeen pääsimme lähtemään, eikä edes ajateltu että olisimme jaksaneet jäädä ryhmäkehään. Olimme varanneet hotellin ruotsin puolelta Malmööstä, jonne oli n. 350 km, jotta seuraavana päivänä ei olisi niin pitkä matka. Maanantai meni taas matkustamiseen.

Oli sen verran rankka matka istua autossa, että en ihan heti lähde uudestaan.

Ja Helmi täytti jo 11! Vauhti ei ole hidastunut yhtään ja lenkillä ihmiset kysyy onko se pentu.

 

kokeessa viimeinkin

Vihdoin se päivä koitti. Haku-kisat. Olin jäänyt niin monessa kokeessa varasijalle, joten tällä kertaa soitin heti, kun soitto-aika koitti. Ja olinkin ensimmäinen ilmoittautuja. Kisat olivat Tampereella IPO ry:n järjestämänä ja jäi tosi hyvä fiilis ensimmäisestä kokeesta. Hyvät maastot ja mukavat työntekijät. Tuomarina toimi Matti Viljamaa.

Ilmoittautuminen tapahtui huoltoaseman pihalla ja suuntasimme ensin maastoon. Kisaajia oli 4 ja koska olimme Mion kanssa ainoat 1. luokassa kisaavat, lähdimme automaattisesti viimeisinä. Odottamista ei helpottanut yhtään minun jännitys, joka onneksi taantui kun oma suoritus alkoi. Radan toinen puoli oli hakkuu-aluetta ja toisella puolella oli tiheämpää kasvillisuutta. Lähetin Mion tiheälle puolelle ensin, koska sinne meni selvempi polku, eikä tuulen virettä tullut mistään suunnasta. Ensimmäinen pisto oli tyhjä ja toisella pistolla Mio löysi maalimiehen ja teki todella hienon ilmaisun, meni näytölle reippaasti ja käyttäytyi rauhallisesti maalimiehellä. Seuraavaksi taisi tulla muutama tyhjä, jolla toisella otin heti lähetyksestä Mion takaisin, koska se lähti niin törkeästi vinoon. No se lähti toisellakin lähetyksellä ja annoin mennä. Mio tuli rulla suussa ja lähti näytölle aivan eri suuntaan, mistä oli tullut ja noin kahdenkymmen metrin jälkeen Mio pysähtyi ja jäi katsomaan minua. Mio oli tehnyt vale-ilmaisun, sanoin siitä tuomarille ja lähetin Mion toiselle puolelle. Mio tuli taas rulla suussa ja näytölle mentiin aivan eri mielentilassa kuin äskeiselle ja sieltä se maalimies löytyikin. Taas oli hallittu käytös maalimiehellä ja linjalle palatessa.
Ja arvostelu. Kahdesta löydetystä maalimiehestä tuli 100 p. Ilmaisussa lähti pisteitä, kun minulla oli käsi ylhäällä. Ups! Ja toisella kertaa en ollut nähnyt Mioa, mutta tuomari näki ja olin huutanut HYVÄ juuri kun Mio otti rullan suuhun. En muista arvostelua kunnolla, mutta ainakin siitä tuli mainintaa, että koira lähtee nopeasti ja innokkaasti etsimään. Metsän puolella olisi voinut tehdä tarkempaa työtä. 154 p saatiin maastosta.

Esineruutu oli myös kivassa maastossa, sopivasti näkyvyyttä ja sopivasti kuusikkoa. Lähdin kulmasta liikkeelle, etenin aina vähän matkaa ja Mio teki suoria pistoja takarajalle saakka. Mio kävi alueen hyvin läpi ja palasi takaisin ruutuun jos ylitti sen. Keskeltä löytyi esine ja aikaa jäi hyvin. 28 p.



Tottiksen aikaan alkoi tuulla ja meinasi tulla kylmä. Menimme ensin suorittamaan paikallamakuun ja melkein heti Mio oli noussut istumaan. Hetken kuluttua se nousi seisomaan ja kulki hitaasti minua kohti. Tuomari viittoi, että hae koira ja siinä me Mion kanssa katsottiin yhdessä toisen koirakon suoritus loppuun. Mio olikin kerännyt paljon virtaa ja vähän se vinkui seuraamisessa. Muuten olen todella tyytyväinen seuruuseen, sillä se oli tiivis käännöksiä myöten, eikä Mio edistänyt. Liikkeestä istuminen ja maahan meno olivat nopeita, mutta luoksetulossa eteen istuminen jäi vinoon. Tasamaa-nouto oli hyvä, mutta Mio hidasti voimakkaasti (yleensä se törmää), eikä mennyt istumaan luovutuksessa, vaikka ollaan näitä hinkattu kuntoon.
Sitten ne katastrofit alkoivat. Olen surkea heittämään ja estenoudossa kapula meni pahasti vinoon, mutta lähetin Mion silti matkaan. Pois päin hyppy onnistui ja tietenkin Mio tuli takaisin päin ohi esteen ja luovutus oli taas surkea. Vino-este on minulle ylitsepääsemätön ja heitinkin kapulan ihan täysillä ja suoraan estettä päin. Pidättelin naurua siihen asti kun hain kapulan ja se oli juuri ja juuri yhdessä osassa. Olin rikkonut heidän kapulan! Yritin sitä vähän saada kasaan ja heitin uudestaan toivoen, että Mio tuo sen kokonaisena. Mio ylitti esteen, sitten meni hetki aikaa, joka tuntui ikuisuudelta ja suureksi ilokseni Mio tuli esteen kautta kokonaisen kapulan kanssa. Ja p*ska luovutus. Pidättelin taas naurua, kun asettelin ei-niin-ehjän kapulan keikkumaan telineeseen.
Eteenlähetyksessä Mio lähti täysillä ja kääntyi 10 metrin jälkeen. Siinä tuijotuskisassa minä vein voiton 10 sekunnin jälkeen ja Mio katsoi parhaaksi vaihtoehdoksi jatkaa liikettä. Harmi vain, että ihan väärään suuntaan. 30 metriä juostua kentältä pois tuomari antoi merkin ja Mio teki nopean maahanmenon.

Arvostelussa tuomari sanoi joka liikkeen kohdalla, että vallatonta menoa. Ja minä pysyn kadehdittavan rauhallisena, vaikka koira ei meinaa pysyä nahoissaan. Olen kuullut aiemminkin tuon kommentin. Tuomari tykkäsi Mion työskentely-innosta ja niin tykkään minäkin, vaikka siinä voi sattua ja tapahtua. Paikalla-olosta lähti ne kriittiset pisteet ja saimme 68 p. Kahden pisteen päähän jäi siis tulos, mutta eiköhän me saada joskus ne tarvittavat pisteet kasaan, sitten viimeistään kun maa ei ole liian kylmä herra herkkä hipiälle. Positiivinen fiilis jäi kisoista ja laskee kynnystä ilmoittaa seuraaviin kokeisiin.

Sä oot söpö

Hilpi jäi hoitoon viikoksi erkkarin jälkeen ja yhteiselo sujui taas hyvin. En muistanutkaan, kuinka paljon energiaa tuon ikäisessä kelpie pennussa on. Tehtiin pitkiä lenkkejä eri paikoissa ja aktivoinniksi iltaruoka syötiin jäljen merkeissä. Hilpi on todella ahne ja keskittyi jäljestämiseen erinomaisesti. Siitä tulisi todella hyvä jälkikoira ja itsellekin tuo laji oli mieluisa kun oli koira joka toimii kuin oppikirjoissa.

Hilpillä oli myös tärkeä tehtävä talloa isojen koirien esineruutua ja haku-aluetta. Pääsi se jopa etsimään treenien päätteeksi ukkoja metsästä.

Ja kunnollinen mörköikä oli myös päällänsä. Hirviöt ilmeistyivät vain pimeällä ja ne saattoivat olla omenan tai isä-koiran muodossa. Yksi aamu Hilpi säikähti Mioa, joka juoksi metsässä 20 m päässä ja vaikka Hilpi tuli katsomaan ja toteamaan, että hirviö olikin Mio, niin heti kun Mio lähti kauemmas niin se olikin taas pelottava. Huoh :D Päivällä ei pelätty mitään.

Yksi ilta käytiin Leia-siskon kanssa TPH:n arkitottiskoulutuksessa, jonka jälkeen tytöt pääsivät leikkimään.

Helmi oli eilen eläinlääkärissä, koska ien oli lähtenyt vetäytymään ylä-kulmahampaan kohdalla. Helmiltä on poistettu kaksi vuotiaana samalta puolelta alakulmuri ja ylähampaaseen oli kertynyt hammaskiveä. Tutkittuaan enemmän Helmin hampaita, eläinlääkäri päätyi poistamaan kulmahampaan lisäksi kaksi poskihammasta! Olin ihan ihmeissäni, etten ollut huomannut miten huonossa kunnossa hampaat ovat, vaikka joka viikko näytän hampaita ja purentaa kaikille. Hampaissa ei ollutkaan hammaskiveä, vaan ne ovat vaan huonoa hammaslaatua ja alkavat kulumaan ja haurastumaan ja haurastuminen on alkanut ikenien sisäpuolelta. Kaikki poistetut hampaat lähti helposti ja eläinlääkäri sanoi, että puolen vuoden päästä toiset poskihampaat ovat samassa kunnossa kuin nyt poistetut. Helmillä ei ole kohta hampaita lainkaan! Huonot hampaat eivät ole estäneet Helmiä syömästä luita tai muutenkaan vaikeuttanut syömistä.

Erkkari

No nyt tulee päivitystä monen kuukauden edestä, kun jo toinen kirjoitelma tänään! Erkkari pidettiin tänä vuonna Tervakoskella ja ajankohdasta huolimatta saimme nauttia helteestä. Tuomarina kelpeillä oli Veli-Pekka Kumpumäki. Mion pennuista paikalla olivat pojat ja kolme tyttöä. Esitin Oscarin (Nomen Est Omen), joka tällä hetkellä on keskittynyt jalkojen kasvattamiseen. Tuomari huomautti tästä, kun sijoitti Oscarin kolmanneksi. Toivo (New Hope) tuli toiseksi ja Warre (Name Me Moondance) ensimmäiseksi ja molemmat saivat KP:n. Warre nappasi koko potin ollen BIS pentu! Tämä komistus on nyt Ruotsin ja Suomen erkkarin BIS-pentu!

Narttu-pennuissa esitin Hilpin, joka tuli toiseksi kera KP:n. Dana (Not For Sale) oli ensimmäinen, sekä voitti vanhemman narttu-pennun ja loppusijoitus VSP-pentu. Leia (Never Say Never) tuli kolmanneksi. Ja mikä tärkeintä, kaikki pennut olivat iloisia, reippaita ja helppo käsitellä!

Hilpin arvostelu: Hyvin tyttömäinen ja sopusuhtainen, rungoltaan solakka. Sopiva luuston vahvuus. Vielä kapea pää. Hyvin narttumainen ilme. Sopiva stoppi. Hyvin kiinnittyneet korvat. Seistessä hyvä ylälinja. Rintakehä vielä matkalla. Hyvä takaosa ja häntä. Vielä kovin epävakaat etuliikkeet ja liikkeessä turhan luisu lantio. Hyvä turkin laatu. Esiintyy iloisesti.

D. Nomen Est Omen "Oscar"

D. New Hope "Toivo"

D. No Speed Limit "Hilpi"

D. Not For Sale "Dana"

D. Never Say Never "Leia"

ROP D. Name Me Moondance ja VSP D. Not For Sale

BIS-pentu Warre

Valio-uroksia oli kuusi ja tiesin jo Mioa ilmoittaessa, ettei se pärjää tällä tuomarilla. Ei haitannut vaikka ilmoitin, sillä Mio esiintyi MINUN kanssani tosi hyvin. Olin ihan paniikissa treenannut monta viikkoa esiintymistä ilman hyppimistä ja haukkumista ja ryhdikkäänä seisomista. Frisbee oli taikasana tähän. Kuumuudesta huolimatta, jouduin laittamaan huivin ja takin sillä frisbee oli huivin alla piilossa ;) Mio oli valioluokan neljäs ja sai SAn, mutta PU-kehässä ei enää pärjännyt.

Mion arvostelu: Hyvät sivuliikkeet omaava, hyvin rakentunut uros, jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Hieman loiva otsapenger ja litteä kallo. Hyvät silmät ja korvat. Kaunis ylälinja. Hyvä rintakehän pituus. Sopiva luusto. Hyvät takakulmaukset ja häntä. Hyvä turkki. Esiintyy hienosti.

Valio urokset paremmuus-järjestyksessä

Mion odottama, superpalkka fresbee, kehän jälkeen.

Tuomarin linjaa seuranneena, minulla oli hyvät odotukset Nefille ja niin vain se olikin AVOimen luokan ykkönen! Luokassa oli yhdeksän koiraa, joten saa olla tyytyväinen. PN-kehässä ei sijoitusta. Nefi on ollut kolmessa erkkarissa ja aina luokkavoittaja.

Musnat Deeragun "Iisa" ERI

Skovfarmens chocolate miss misty "Nefi"