Perjantai illalla auto starttasi satamaan kyydissä kolme naista ja kolme paimenkoira-poikaa; kaksi belgiä ja kelpie ja voin olla taas tyytyväinen sosiaaliseen koiraan. Määränpäänä meillä oli pohjoismaiden voittaja-näyttely Tukholmassa.
Lauantaina olimme hyvissä ajoin messukeskuksessa ja ehdimme käydä pidemmällä lenkillä. Parkkipaikka löytyi heti, toisin kuin helsingin messukeskuksessa, mutta jonot messukeskukseen olivat todella pitkät ja jokainen koira kävi eläinlääkärin tarkastuksessa. Kelpit ja belgit olivat onneksi viereisissä kehissä, ettei tarvinnut juosta niiden väliä. Mutta. Kelpit ja groendaelit olivat samaan aikaan ja jouduin itse kehään Mion kanssa. Jännitän aina todella paljon sen kanssa kehässä ja tämä päivä ei ollut poikkeus. Treenasin hieman juoksemista ennen kehään menoa, eikä olisi pitänyt, sillä Mio vain seurasi, vaikka kuinka yritin käskyttää sitä juoksemaan edellä. Valio-uroksia oli kolme ja muiden kanssa Mio juoksee hyvin. Yksilöarvostelussa Mio vain haukkui ja katsoi minua. Tuomari pyysi vielä uusimaan edestakasliikkeet, mutta ei se touhu mihinkään muuttunut. Iida tuli apuun kilpailuluokassa, mutta peli oli jo menetetty ja Mio sai sijoituksen ERI3 ja SA. PU-kehässä oli 5 urosta ja Mio oli viides. Uroksia oli yhteensä 12, joten siinä mielessä olin tyytyväinen. Nartuissa ei moni saanut SAta. Fasun kasvattaja ja kasvattimme Musnat Dee whyn omistaja Gunvor oli katsomassa kelpejä ja oli mukava nähdä hänet. Myös Mion emän kasvattaja Mija oli paikalla kisaamassa agilityssä Mion enon kanssa.
Torres oli grotskuissa pu2 ja sai CACIBin, jolla ei tee enää mitään ja Kauko sai ERIn. Meidän oli tarkoitus olla Tukholmassa yötä ja lähteä vasta sunnuntai illalla, mutta saimme vaihdettua lähtömme lauantai iltaan. Kävimme vielä shoppailemassa Tukholman lähellä olevassa merkkiliikkeiden outlet-paikassa.
Vuoden viimeinen näyttely ja iloisina jäämme tauolle ja keskitymme agilityyn. Tavoite olisi nousta kolmosiin ja kisata Stocholm hundmässa-tapahtumassa sekä agilityssä että näyttelyssä.
Lopuksi videota treeneistä. Videossa kävelen liian hiljaa ja sen takia Mio on todella levoton. Ollaan treenattu nyt rauhallista seuraamista ja se onnistuu aina alku täpinän jälkeen.
En jaksanut muokata näitä videoita (niin kuin en yleensä mitään muitakaan videoita). Tässä toisessa videossa tuo metallinouto on se juttu, loppu onkin ihan turha. Videolla oleva metalli-hyppy oli Mion ensimmäinen treeni tätä liikettä. Kerran aikaisemmin kokeilin miten Mio tuo metalliesineen, eikä sillä ollut mitään ongelmaa.
Äiti oli hetki sitten kuvaamassa meidän agility-treenejä, mutta sieltä ei tullut mitään julkaisukelpoista kuvaajan takia. Joku video oli zoomattu vain minun naamaan, toinen oli kuvaa maasta, kolmas pelkästä koirasta. Ehkä vielä joskus saan blogiin asti agility-materiaalia.
On ollut hiljainen syksy kisojen osalta, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Mio kävi kesän jälkeen Piiralla käsittelyssä ja tuli ilmi, että koira on aivan toispuoleinen. Miolla venähti varvas alkukeväästä ja sitä kuntoutettiin kesään asti. Kesällä Mio vain ui ja juoksi vapaana ja hieronnassa havahduin, että tosiaan lenkillä se on mennyt pääasiassa vasenta laukkaa keventääkseen varvasta. Luultavasti jäänyt vain lihasmuistiin väärä liikkuminen ja jumiutunut tämän seurauksesta. Mio on taas tasapainossa ravilenkkien ansiosta, joita ollaan tehty n. kolme viikossa. Käytiin myös viisi kertaa vesijuoksumatolla.
Haku on kisavalmis maastojen osalta, tottis vaatii pientä viimeistelyä. Olin jo ilmoittanut Mion kokeeseen, mutta toispuoleisuuden takia en halunnut, että Mio hyppää metriä ja peruin kisat.
Agility on ottanut ison harppauksen eteenpäin, sillä olen itse opetellut liikkumaan. Tokon voittaja-luokan liikkeitä ollaan treenattu kerran viikossa.
Näyttelyt jatkuivat tauon jälkeen Helsingin voittajassa, jonne ole ilmoitettu 26 kelpietä. Meidän tiimissä oli Mio, Nefi ja Penne. Kelpit oli onneks iltapäivällä, joten ei tarvinnut herätä kauhean aikaisin.
Penne oli avoimessa kahden muun uroksen kanssa, sai ERIn ja voitti luokkansa ilman SAta. Mio oli valioissa kolmen uroksen kanssa ja sijoittui ykköseksi ERIn ja SAn kera. Mio oli loppujen lopuksi PU1, sai CACIB ja uuden tittelin nimen eteen. ROP-kehässä Mioa vastassa oli Didactics Champagne ja Mio vei voiton. Toinen kerta, kun tämä pari on vastakkain :)
Avo-nartuissa kisasi Nefin lisäksi yksi ja Nefi voitti ERIllä ja SAlla. Parasnarttu-kehässä ei tullut enää jatkoa.
Ryhmäkehässä ei tullut menestystä.
Oltiin Jennin kanssa yötä Espoossa hotellissa ja nukuin luultavasti kokonaiset kaksi tuntia. Nefillä on edelleen ongelma tarpeiden tekemisen kanssa vieraassa paikassa ja neiti teki ennätyksensä olemalla 21 h pissaamatta! Viikonloppuna oli vielä kauhea myrsky ja ulkona oli tosi kivaa viettää aikaa pidempi tovi.
Sunnuntaina kelpit oli aamusta ja lähdimme messariin hyvissä ajoin, sillä edellispäivänä ruuhkassa joutui odottamaan tunnin. Iida oli sairastunut, eikä päässyt esittämään Mioa, joten jouduin itse sen kanssa kehään. Yksilöarvostelussa se ei ottanut askeltakaan ilman että olisi haukahtanut. Tämän takia en esitä sitä itse. Mio oli kuitenkin valioiden ykkönen ja sai ERIn ja SAn. Penne oli myös hienosti luokkansa ykkönen ERIn ja SAn kera ja tuomari tykkäsi todella paljon. Penne oli PU3 ja sai ensimmäisen SERTin ja vara-CACIBin!! Mio PU4 ja tuomari tuli vielä erikseen sanomaan PU-kehässä minulle ja Jennille, että juostiin liian lujaa :D
Nefi pieni kakkiainen ei ollut kakkinut kahteen päivään ja tämä näkyi liikkumisessa. Nefi sai EHn ollen luokkansa kolmas. Tuomari sanoi, että haluaisi takaliikkeisiin lisää voimaa.. jännä juttu.
Esitin vielä veteraaneissa ihanan kymmenen vuotiaan Riian ja tulos ERI3 ilman SAta.
Näyttely-vuoden kruunasi kutsu Champion of Champions-gaalaan! Tämän takia me ollaan kierretty ympäri suomea kv- ja kr-näyttelyissä. Gaalaan saa kutsun 125 parhaiten menestynyttä koiraa ja Mio oli sijalla 99 pisteillä 44. Mio on ensimmäinen kelpie, joka pääsee gaalaan!
Työt alkoivat kolme viikkoa sitten ja on ollut niin kova tahti, etten ole jaksanut oikein mitään tehdä. En edes kirjoittaa blogia. Ensimmäisen viikon jälkeen olin niin väsynyt, että peruutin autoni puuta päin. En ollut selvästikään tässä maailmassa sinä hetkenä ja onneksi oli puu eikä ketään elävä olento. Focukseni, josta olin haaveillut jo kauan, meni säpäleiksi takaluukun osalta. Nyt tätä autoa persoonallistaa valkoinen takaluukku ja tällä hetkellä minulla on neli-ovinen auto. Parempi kuin kolme ovinen punto.
Hakutreenit on pyörineet, kaikki muu tekeminen on ollut tauolla. Ehkä hyvä niin, että edistyisi edes jossain lajissa. Ja koska me startataan syksyllä kokeessa, niin testasin maanantaina treeneissä kisanomaista suoritusta. Pakko välillä siirtyä oman ja koiran mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä jotain muuta kuin hyvänmielen-treenejä. Maalimiehiä kolme, enkä tiennyt missä. Lähetin helpommalle puolelle, koiralla pieni eteneminen takarajalla, kutsu ja koira toiseen etukulmaan. Ei löytynyt siltäkään puolelta, mutta seuraavalta puolelta löytyi vähän kauempaa ja Mio toi oikeaoppisesti rullan ja lähti näytölle. Loppumetreillä ei muistanut, missä maalimies oli ja katsoi vain; "öö täällä se oli viimeksi". Pienen miettimisen jälkeen meni maalimiehelle asti ja sai palkan, kun maalimies oli noussut. Seuraavalle pistolle lähti taas hyvin, muttei löytänyt, eikä seuraavallla, tai edes viidennellä pistolla ja kuumuus alkoi jo painaa. Oltiin ihan loppuosassa rataa ja fuskasin sen verran, että kysyin, onko siellä enää edes maalimiestä ja oli onneksi, jotta saisin vannottua Miolle, että siellä on oikeasti, kunhan menet etsimään. Pidin Mion hetken keskilinjalla ja lähetin uudestaan, eikä lähtenyt. Ei lähtenyt vaikka kuinka usutin. Käskin Mion maahan ja lähdin hakemaan vettä alkupäästä rataa (toivottavasti en unohda sitä kisoissa lähtöön). Kun tulin takaisin ja vapautin Mion, se ei olisi edes jaksanut nousta, niin kuuma oli. Juotin Mion väkisin ja lähetin taas. Tällä kertaa lähti, löysi ja toi rullan. Mio meni ravilla, mutta määrätietoisesti näytölle. Ensimmäinen maalimies olisi ollut toisessa etukulmassa, joten Mio oli oikaissut ihan kunnolla. Jatkossa Mion maalimiehet ovat etukulmien ulkopuolella rataa, jotta Mio oppii menemään kulmaan asti, eikä oikomaan.
Ollaan otettu kerran myös esine-treeni 50x50 m rata ja kolme vierasta esinettä. Löysi kaikki ja ajallaan. Tottiksessa keksin hyvän idean metrisen treenaamiseen. Äidin luona on vain agility esteitä ja muuri kuuluu tähän varusteluun. Otin siis maxi-muurin ja latosin siihen asteittain sivupalkin ja matalat palkit. Muurin kanssa Mio oppii hyppäämään korkeuden lisäksi pituutta, sillä muuri on sen verran leveä. Parasta tässä on se, että palikat antaa myöden, jos koira osuu esteeseen, eikä loukkaa niin helposti. Mio teki tämän esteen melkein metrin korkuisena ja kevyt kapula suussa.
Eteenmenoa otettiin samalla kerralla ja agihyppy oli unohtunut kentän reunalle ja Mio kävi sen pikaisesti hyppäämässä ja palasi takaisin linjalle :D
Viime viikolla sain tyhmän idean mennä agin epiksiin. Viimeksi ollaan treenattu alkukesästä ruotsissa, joten olisi pitänyt tajuta ilmoittaa Mio medi-luokkaan. Tauon jälkeen kroppa ei ehkä ole niin iskussa ja radalla mentiinkin kaksi estettä kerrallaan ja kielto, ohitus, tiputus tai surutta estettä päin. Tottakai surkea ohjaus vaikuttaa paljon lopputulokseen. Seuraava rata meni onneksi sujuvammin keppejä lukuunottamatta.
Ja lopuksi näyttelyt. Mio pääsi yksin reissuun kolme viikkoa sitten, kun itse olin töissä ja Iida oli yötä Hyvinkäällä kaksipäiväisen näyttelyn takia. Lauantaina rankan työpäivän jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle ajatuksena nukkua vain hetki, mutta torkut venyi kolme tuntisiksi. Tänä aikana puhelimeni oli täynnä soittoja ja viestejä, sillä olin nukkunut Mion RYP-2 sijoitus-tuuletuksen ohi. Tuuletin jälkeenpäin yksin kotona. Sekä rotu- että ryhmä tuomarina oli Anna Albrigo Italiasta.
Seuraava näyttelyreissu tehtiin hieman pidemmälle, nimittäin Mikkeliin. Ilmoitettuja kelpejä oli 10 ja tuomarina Rodi Hubenthal Norjasta. Valioluokassa oli kaksi urosta ja Mio oli tällä kertaa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Lopulta Mio oli ROP ja myös Kauko oli ROP, joten jouduin itse menemään Mion kanssa ryhmäkehään. En muista koska olisin jännittänyt niin paljon. Ryhmän otti sama tuomari ja hän valitsi sekä Mion että Kaukon jatkoon. Onneksi Mio juoksi hyvin, eikä haukkunut ja hyppinyt, niin kuin viimeksi kun esitin sen. Tällä kertaa Mio ei sijoittunut, mutta Kauko oli RYP-1! Ihan mahtavaa, paitsi että meidän piti olla seuraavana päivänä Helsingin KVssa. Kävimme läpi kaikki vaihtoehdot, mitä tehdään ja päädyttiin jäämään Mikkeliin yöksi, koska ryhmän voittajat saavat ilmaisen hotellin ja saimme peruutettua ilmatteeksi Järvenpään hotellin. Aamulla lähdettiin aikaisin Helsinkiin, sillä Mion kehä alkoi ysiltä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, mutta onneksi on lyhytkarvainen koira. Tuomarina oli Marja Talvitie ja Mioa vastassa oli ainoastaan Misty ja Mio oli VSP. Myös Kauko oli VSP, joten Iidalle jäi helppo päätös lähteä ajamaan takaisin Mikkeliin BIS-kehään. Minä lähdin bussilla kotiin.
Porin KV näyttely oli viime viikolla ja taas tuli vettä kuin... saavista, vaikkei mikään säätiedotus luvannut sadetta, enkä ollut varautunut, kuin bilteman surkean sadeviitan verran. Mukana oli tällä kertaa myös Nefi ja kelpejä oli ilmoitettu 12 kpl ja tuomarina Boris Spoljaric. Mio oli ainoa valio luokassa ja sai ERIn ja SAn ja oli PU1. Nefi kisasi avoimissa, koska tätä väärinkäsitystä ei pystynyt enää muuttamaan. Yllättävän reippaasti Neppari esiintyi sateessa ja oli luokkansa ensimmäinen saaden ERIn ja SAn. Parasnarttukehässä Nefi juoksi loppujen lopuksi ykköseksi ja sai toisen SERTinsä ja ensimmäisen CACIBinsa! Aikoinaan Lyyti on saanut 2 SERTiänsä Porissa ja äidin kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että Porissa on taikaa. Mio oli ROP ja Nefi VSP!
Ryhmän otti sama tuomari ja Mio pääsi jatkoon neljän muun koiran kanssa. Aina yhtä jännittävää seurata kehän laidalta ja tuomari ojensi Miolle sinisen ruusukkeen eli RYP-2!
Mio aloitti kesän näyttelyt Tuusulassa. Kelpejä oli ilmoitettu 3 urosta ja 1 narttu ja kehä alkoi heti ysiltä. Tuomarina oli Leila Kärkäs.
Erinomainen tyyppi ja kokonaisuus. Erinomainen pää ja ilme. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvä rintakehä ja eturinta. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomaiset liikkeet. Hyvä karva ja käytös.
Tähän mennessä parhaiten onnistunut seisominen, mutta liikkuminen ei ihan onnistunut pienessä kehässä. Mio oli valio luokan ainoa ja sai ERIn ja SAn. Parasuros kehässä Mioa vastassa oli vateraani ja Mio voitti. ROP kehässä Mioa vastassa oli Misty, jonka tuomari laittoi ykköseksi. Olin niin iloinen Mion hyvästä esiintymisestä, että VSP tuntui yhtä hyvältä kuin voitto. Oltiin Iidan kanssa luottavaisin mielin lähdössä seuraavan viikon erkkariin.
Lauantaina lähtö oli tarkoitus olla 5.30, mutta se siirtyi tunnilla eteen päin auton vaihdon ja kadonneiden avainten takia. Saimme silti kurottua aikaa kiinni ja olimme ajallaan Tuusulassa. Erkkari oli Laukaan KR:n yhteydessä ja minunkin on pakko mainita ystävälliset ja hommansa osaavat näyttelyasettajat. Molempina päivinä myös tarjouduttiin auttamaan tavaroiden kantamisessa.
Juniori- ja nuorten luokkaa en ehtinyt katsomaan, joten en tiennyt tuomarin linjaa. Kuulemma oli jättänyt SAn antamatta liian isoille koirille, joten tässä kohtaa alkoi jännittää, sillä tuomari mittasi jokaisen koiran. Avoimen luokan näin ja siellä kisasi Penne saaden ERIn. Tuomari sanoi avoimessa luokassa, että haluaa nähdä hyvää ja vaivatonta liikkumista, jossa on draivia ja juoksutti koiria todella paljon. Avoimessa luokassa tuomari sijoitti korkeuttaan pidempiä koiria, joten olin jo menettänyt toivoni Mion suhteen. Valio luokassa oli kaksi urosta ja Mio tuli toiseksi saaden ERIn ja SAn. Tuomari selitti valintansa, eikä maininnut mitään Mion korkeudesta, vaan että se on liian pitkä ja liikkuu liian suurella draivilla :D
maskulint huvud. pint allert uttryckt. väl burna öron. vacker ögonform, bra färg. bra stop. kunde vara något mer utfyllt under ögonen. bra skuldervinkle, något stel överarm. bra förbröst och kropp, kors. bra bröstdjup. välutvecklad bröstkorg. medelkraftig benstomme. tillräckligt vinklad. rör sig bra från sida, trängt bak och vid i fronten. bra päls.
Eikä Mio sijoittunut enää parasuros-kehässä. Onneksi oli vielä Nefi mukana, joka voisi vielä pelastaa päivän. Junnu narttuja oli kolme ja Nefi sekosi heti kehään mentäessä. Tuomarista. Ehkä täti vähän muistutti äitiä, mutta vaikka Nefi näki ettei tuomari ollut tuttu, niin silti se veti Nefiä puoleensa.Nefi oli ihan hämillään, eikä se tietenkään suostunut seisomaan hyvin. Tai ollenkaan. Onneksi sentään ravi kulki hyvin ja Nefi oli ainoa, joka sai ERIn. SAta ei tipahtanut, koska etuliike oli vielä löysä. Jouduimme kuitenkin vielä lopuksi ROP junnu-kehään ja koska uros oli saanut SAn, niin Nefi oli automaattisesti VSP.
Ei haitannut, vaikkei Mio pärjännyt, sillä ihana Didactis Cosmopolitan oli BIS!
Olin varannut meille mökkimajoituksen, koska se oli kaikkein halvin. Tämä oli ihan paras, kun oli koiria mukana ja pääsimme saunaan ja uimaan. Yritän katsoa seuraavalle reissulle taas mökkimajoituksen.
Sunnuntaina kelpit ja belgit olivat täysin samaan aikaan ja jouduin itse kehään Mion kanssa. Lisäksi Iida oli vahingossa ilmoittanut Nefin AVOimeen luokkaan, eikä sitä saanut enää muuttaa. Minun oli tarkoitus esittää Iisa, joka on myös AVOimessa, mutta onneksi Jenni suostui Iisan kanssa kehään. Tuomarina oli Fransesco Cochetti ja kelpejä oli 24 kpl:tta. Pennellä Meni hyvin ja sai ERIn ja SAn. Mion kanssa ei mennt niin hyvin, sillä juostessa se hyppi ja haukkui, eikä edes seissyt hyvin. Mio sai kuitenkin ERIn, SAn ja oli PU2. Penne oli hienosti PU4!
Correct bite.masculine. good head and expression. good neck. a bit straight in front. correct topline and tail set. correct rear angulations. a bit loose in front movement. correct coat.
Nefin seisoi paremmin kuin erkkarissa, mutta Iisan perässä juostessa sen häntä ja karvat nousi ylös. Nefi ja Iisa saivat molemmat ERIn ja kilpailuluokassa Nefi sijoittui toiseksi saaden SAn. Iisa tuli kolmanneksi. Parasnarttu-kehässä oli neljä koiraa ja Nefi tuli kolmanneksi. Nefi pelasti viikonlopun saaden ensimmäisen SERTinsä!
Kauko oli VSP ja pääsimme lähtemään kotiin ajoissa. Ja koska meillä jäi aikaa kotona, kävimme ottamassa Miosta ja Kaukosta kuvia. Ja noita kuvia katsoessa Mio on aina voittaja minulle <3
Noin kuukausisitten Iida kysyi haluanko lähteä rally-toko kisoihin, kun hänellä oli kolme paikkaa varattuna. Ehdottomasti lähden! Mutta mitä siellä pitää tehdä? Kuljet koiran kanssa tehtäväkyltiltä toiselle ja voit tehdä kaikki kevätjuhlaliikkeet, jotta saat koiran suorittamaan kyseisen tehtävän. Peace of cake!
Kesäkuun alussa Musnat-kennel päivillä Ritva oli ottanut rally-toko kylttejä mukaan ja teki meille harjoitusradan. Kävimme yhdessä radan läpi ja Ritva neuvoi miten kaikki kyltit suoritetaan ja kertoi muutenkin yleisesti säännöistä. Rohkeasti olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa ja heti neljänneltä kyltiltä olisi lähtenyt 10 pistettä väärästä suorituksesta, kuudennelta toiset 10 pistettä, koska en saanut Mioa kiertämään selkäni takaa ja loput 10 olisi lähtenyt 7 kyltiltä jälleen ohjaaja virheestä. Hihnan kiristyksistä ja muusta sähellyksestä olisi lähtenyt vähintään 5 pistettä, joten peli oli siinä. Tämä tiputti maan pinnalle. Ei se laji ollutkaan niin yksinkertainen, miltä näytti. Eniten pitää olla oma pää kasassa, sillä kaikki on hyvin tarkkaa esim missä suunnassa kylttiä suoritetaan liike.
Koska jätän kaikki viime tippaan, niin myös sääntöjen lukeminen alkoi pari tuntia ennen kisoihin lähtöä. Harjoittelin Mion kanssa nopeasti selän takaa kierttämisen käskystä ja se sama hihnan kanssa ja ei muuta kuin matka kohti Poria voi alkaa.
Oltiin ajallaan paikalla pienen navigointi virheestä huolimatta ja minun rataan tutustuminen oli ensimmäisessä ryhmässä. Onneksi olin vasta kymmenentenä vuorossa ja pystyin katsomaan muiden suorituksia. Ulkona tein vielä pari kertaa radan kuivaharjoitteluna, etten ole niin riippuvainen kylteistä. Heti kun otin koiran autosta, meidät huudettiin sisään. Tässä kohtaa alkoi jännittää! Menimme lähtö pisteelle perusasentoon ja tuntui ikuisuudelta ennen kuin tuomari kysyi olenko valmis. Ensimmäisen tehtävän jälkeen jännitykseni katosi, kun Mio seurasi iloisena pikku-partiolaisena ja sen kanssa tuli niin tuttu ja turvallinen olo. Pystyin keskittymään rataan, kun tiesin että Mio kyllä tekee. Ainoa suuri moka sattui kun pyysin Mion eteen istumaan ja se jäi huomattavasti vinoon. Tein tehtävän uudestaan ja se onnistui kunnes lähdin lopussa suoraan kävelemään, vaikka piti pysähtyä perusasentoon. Loppu rata meni hyvin. Tulokset julkaistiin heti ja 83 pistettä eli ykkös tulos! Pisteitä lähti -10 väärin suoritetusta liikkeestä, -1 napsimisesta (mielestäni napsi vain ilmaa) ja -6 kontrollin puutteesta. En tiedä miten kontrollin puute arvioidaan, oliko se siitä, että korkea vire aiheutti painamisen ja keulimisen, mutta mun mielestä Mio oli hyvä :)
Oli kyllä hauska kokemus ja ehdottomasti haen Miolle ainakin RTK1:n. Voi olla, että nälkä kasvaa syödessä.
Vihdoin se aika taas koitti, kun matkustimme Ruotsiin kennel-päiville. Viime kerrasta on kulunut jo kaksi vuotta ja silloin koko pentue MH-kuvattiin. Tällä kertaa vuorossa oli MT eli suuri luonnetesti.
Olin onnekas, kun sain houkuteltua Sannan matkaseuraksi. Taisin kuitenkin unohtaa mainita, että matkaa kertyy mittariin lähemmäs 600 km suuntaansa. Onneksi on teräs-ystävä, joka toimii niin kuskina, navigaattorina, kuvaajana, tulkkina ja lasten hoitajana (Petran 11 kk Wildemar-poika).
Laivamme lähti torstai iltana Turusta ja olimme siis perjantai aamulla Tukholmassa. Tällä kertaa olin varmistanut moneen kertaan, että Mio pääsee eläinlääkäriin saamaan pillerin poskeensa ja leiman passiinsa. Aika oli 9.00 ja sitä ennen kävimme aamupalalla ja kävelemässä puistossa. Ruotsissa on kaikki aina vähän paremmin kuin suomessa ja näin ollen sää oli mitä parhain. Eläinlääkärikäynnin jälkeen suuntasimme (monen eksymisen ja väärän tien valinnan jälkeen) Kistaan tapaamaan Gunvoria ja Milaa. Gunvor on Fasun kasvattaja ja hän omistaa meidän kasvattimme Musnat Dee whyn. Mila oli todella suloinen ja kaunis koira. Mila on medi-kokoinen ja nuoresta iästään huolimatta on kilpaillut jo haussa ja jäljellä kakkos-luokassa, koska ruotsissa koiran ei tarvitse hypätä metrin estettä. Koskakohan suomeen saadaan sama sääntö.
Lähdimme n. 11.30 ajamaan Hässleholmiin ja perillä olimme muutamien pysähdysten jälkeen kuudelta. Olimme ainoat, jotka saapuivat jo perjantaina. Ilta meni nopeasti syödessä ja jutellessa.
Aamulla oli aikainen herätys ja heitimme nopeasti Mion emän Liran keskustaan, joka oli menossa agility kisoihin. Lira on jo 9 vuotias, mutta edelleen sitä on vaikea voittaa agilityssä.
Mio oli ensimmäisenä testissä ja onneksi Sabine oli käynyt Mion veljen Iverin kanssa aiemmin testissä ja laittanut videon siitä, joten tiesin edes vähän mitä tulee tapahtumaan. Olin silti ihan ulkona, sillä en tiennyt esim. kuinka paljon saan hetsata koiraa leikkimään, vaikka se olikin sitten loppujen lopuksi se tarkoitus, tai että minun piti ottaa askel eteenpäin kun päästän Miosta irti, että se tietää lähteä heti liikkeelle. Testissä tapahtui kaikenlaista pikku mokaa, mutta onneksi testi ei ole niin nopea tempoinen tai intensivinen kuin suomen luonnetesti. Piiloon juostessani, huomasin että minulla ei ole hihnaa mukana, mutta onneksi Mio seurasi reippaasti ilman hihnaa takaisin. Pahin moka tapahtui kolina kohdassa, kun kaksi kertaa kävelin väärään kohtaan ja viimeisellä kerralla, kun testinohjaaja huutaa älä koske siihen! kuulen vain koske siihen. Ja lopun voi arvata. Kelkka osuudessa kelkka jäi jumiin ja meidän piti siirtyä syrjään siksi aikaa kun se irrotettiin ja jatkaa siitä mihin kelkka jäi. Laukauksissa ase ei toiminut kunnolla ja liipaisimesta joutui painamaan monta kertaa ennen kuin pamahdus lähti. Onneksi mikään noista ongelmista ei ollut niin vakavaa ja kaikki vain nauroi niille. Oikein leppoista meininkiä.
Videossa ei ole leikkimistä, sillä se on toisessa kamerassa ja menee hetki että saan sen youtubeen. Laitan videon myöhemmin blogiin.
Mio oli mielestäni testissä todella väsyneen oloinen. Vaikka se joi jokaisen pisteen välissä, niin silti painostavan kuuma ilma oli liikaa. Täällä pohjoisessa ei ole totuttu tuollaiseen lämpöön ;) Mio ei leikkinyt niin kuin yleensä, mutta onneksi testi on vain yhden päivän arviointi ja kaikki päivät voivat olla erilaisia. Minulle jäi kuitenkin hyvä mieli testistä. Koko pentue oli samanlainen. Tuomaritkin onnittelivat vuolaasti erinomaisesta pentueesta. Yhteenveto: Rohkeita, itsevarmoja, sosiaalisia, tempperamentit hyviä, palautuminen tapahtuu heti ja kaikki ovat laukaus varmoja. Ruotsin luonnetestistä saa nimen eteen tittelin KORAD, sitten kun ulkomuoto on lausuttu. Meidän testipäivälle ei saatu tuomaria, joten lausunto pitää hakea myöhemmin. Tuomarin tulee olla ruotsalainen, joten minun pitää katsoa joku näyttely jossa on ruotsalainen tuomari ja kysyä etukäteen jos tuomari voi sanoa arvionsa Miosta omalla ajallaan. Ei tuota KORADia noin vain hankita helpoimman kautta..
Mio sai 393 pistettä, joka kuulemma on erittäin hyvä määrä. En tiedä noista pisteytyksistä, mutta paperista katsottuna leikkiminen tiputti pisteitä. Suomen luonnetististä tämä erosi aika paljon. Testin ohjaajakin sanoi, että he ovat täällä ruotsissa pehmoja suomeen verrattuna. Suomessa koira viedään äärimmilleen ja reaktiot halutaan saada mahdollisimman voimakkaiksi ja kuormittamalla koiraa, katsotaan kuinka hyvin se palautuu. Ruotsissa annetaan koiralle aikaa palautua. Silti kuulemma ruotsissa yhä harvempi vie kelpietään luonnetestiin, peläten ettei se läpäise testiä. Tai sitten jostain muusta syystä, tiedä sitten.
Testin jälkeen kaikki kaukaa tulleet siirtyivät Petralle. Kävimme kävelemässä, joimme kahvit ja treenasimme agilityä. Petra oli kutsunut ystävänsä hieromaan halukkaiden koirat ja Mio sai hieronnan ilmaiseksi, kuulemma palkinnoksi menestyneestä näyttely-urasta :) Oli muuten paras hieronta ikinä! Hieroja toi oman pöydän mukana, jossa hieroi koirat. Se oli kätevämpi kuin lattialla pyöriminen ja siinä saa kuulemma paremmin hierottua. Mio oli vain vähän jumissa niskasta ja varpaan venähdyksen takia polvet oli myös kireät, mutta ne saatiin auki. Ja tuon varpaan takia Mio oli käyttänyt liikkuessaan etuosaa eri tavalla ja kyynärät eivät olleet kunnolla nivel-kuopassa. Ne saatiin niksautettua takaisin. Miolla oli heti käsittelyn jälkeen todella irtonaiset ja vapaat liikkeet.
Hieronnan jälkeen kaikki loput lähellä asuvat olivat saapuneet ja söimme maittavan aterian.
Sunnuntaina treenasimme hieman tokoa ennen kuin lähdimme ajamaan takaisin Tukholmaan. Oli ihana nähdä Petraa ja Mion sisarusten omistajia.
