Legenda kertoo, että Miolla on BH:n koulutustunnus. Kukaan ei tiedä miten siitä on suoriuduttu ja nimen edessä komeilee vain BH. Koe ei mennyt yhtään tyylipuhtaasti koiran tai ohjaajan osalta, mutta jäi kuitenkin hyvä fiilis kummallekin. kokeessa nähtiin laidasta laitaan suorituksia ja kaikki väläytti jotain omaa radalla. Ainakin oli mielenkiintoista seurattavaa. Kaikista virheistä huolimatta jokainen läpäisi kokeen :D
Oltiin Mion kanssa viimeisiä ja oma jännitys laski kun näki muiden suorituksia ja arvostelut. Meidän parina oli rotikka narttu, joka teki ensin seuraamis osuuden ja me olimme paikallaan olossa. Minun tuurilla rotikan ohjaaja unohteli ja teki hermostuksissaan väärin ja pitkitti meidän piinaa melkein kymmeneen minuuttiin. Näin sivusilmällä Mion makaavan koko ajan kiltisti paikallaan, kunnes se viime sekunneilla, kun rotikan ohjaaja huuta TÄNNE, Mio nousee istumaan! Minua ei haitannut enää tuossa vaiheessa, kun pisteitä ei lähtisi paljoa ja toinenkin koira oli noussut paikalla olossa ja saanut hyväksytyn.Seuraaminen hihnassa oli perus levotonta eikä se mene pysähdyksissä istumaan! Treeneissä menee, kisoissa ei! Vaadin sen kokeessa joka kerta istumaan ja alkoi jo mennä hermo sen pelleilyyn. Seuraamiskaaviossa, yllätys yllätys, menin askelien laskuissa sekaisin koko ajan. Henkilöryhmässä Mio ei seurannut hyvin ja sain kokoajan muistuttaa sitä. Vapaana seuraaminen meni paljon paremmin ja videolta huomaa miksi. Minun asento on ihan outo hihnaseuraamisessa ja remmi kokoajan kireällä. Ihan kauheaa katsottavaa!!! :D Liikkestä istu ja maahan meni hyvin ja luoksetulo myös, mitä nyt vähän tuli vinoon ja törmäsi. Iloinen olen taas kerran Mion asenteesta, joka parani loppua kohden.
Sunnuntaina sukulaiset olivat Turussa ja kävimme kierroksella ensin siskoni luona ja sitten minun luona. Nefi-neidin otin mukaan katselemaan kaupunkia. Sisko asuu keskustassa tuomiokirkon lähellä ja kuinka ollakkaan kadut täynnä ihmisiä katsomassa partiomarssia! Auto mahtui ainoastaan puutorin parkkihalliin eikä Nefillä ollut mitään ongelmia liikkua hallissa tai liukkaassa rappukäytävässä. Puutorin puistossa hengattiin hetki ja Nefi söi ruokansa siinä hälinän keskellä. Partiolaiset marssivat juuri siskoni talon edessä, jossa oli myös kova ryysis. Silti Nefi reippaana tyttönä halusi itse kävellä (ei missään nimessä sylissä voinut olla) rumpujen saattelemana sisälle. Hissikään ei tuottannut ongelmia ja siskon luona Nefi oli kuin kotonaan: lattialla olleet säärystimet tapettiin heti.
Oltiin muuten myös match showssa vappupäivänä Jennin ja Pennen kanssa. Räntää satoi ja tuuli ja paikalle päästyämme järjestäjät olivat lähteneet kurjaa ilmaa karkuun. Yksi tuomari ja järjestäjä olivat jääneet ja talkoo voimin laitoimme mätsärin pystyyn. Mio oli punaisten toinen ja Penne sinisten kolmas.
Perjantain agitreeneissä harjoiteltiin takaaleikkauksia ja onneksi olin juuri paripäivää aijemmin harjoitellut kunnolla irtoamista vaikka minä juoksen minne sattuu. Treenit onnistui todella hyvin ja tehtiin vielä vaativampaa kuviota. Kyllä se siitä!
Hakutreeneissä otin viimeksi ilmaisuja koko paketissa. Ensimmäiset rullat toi nopeasti ja näytölle lähdettäessä maalimies huusi, jotta saatiin nopea näyttö. Viimeisellä maalimiehellä Mio jäi rullan kanssa sinne ja kysyi, josko maalimies voisi heittää sen. Palautti kuitenkin kiltisti kun muistutin tuo-käskyllä. Viimeisellä maalimiehellä on frisbee loppupalkkana.
Eilen järjestimme yhdistyksen haku-porukoiden kanssa mölli haku-radan. Kisaajia oli 4 ja Mari on muutamaa koe-arvostelua vaille tuomari. Todella valaiseva kokemus! Mari kertasi aluksi kokeen kulkua ja mitä pitää olla mukana ja huomioida. Suorituksia ja niiden arvosteluja katsoessa nousi niin suuri motivaatio päästä kisoihin ja ehdottomasti treenataan alokas-luokka kesällä valmiiksi ja syksyllä kisoihin.
