tiistai 9. joulukuuta 2014

And the winner is!

Sunnuntai aamulla olin vielä siinä uskossa, että illalla ehdin salille, sillä voittaja näyttelystä olisimme kotona jo hyvissä ajoin. Odotukset päivän menestyksestä eivät olleet kovin suuret, ainakaan Mion osalta, sillä koira oli juuri tiputtanut suurimman osan pohjavillastaan. Olin vielä edesauttanut koiraa kaljuuntumisessa harjaamalla ja pesemällä sen. Toisaalta sain kaiken kuolleen karvan hyväkuntoisen karvan tieltä.
Sunnuntaina tapasimme klo 9.00 äidin ja Nefin, Jennin ja Pennen kanssa minun pihassa ja jatkoimme siitä yhdessä kohti Helsinkiä. Olimme hyvissä ajoin näyttely paikalla, jotta koirat purkaat ylimääräisen energian ja näin ollen malttaa juosta kehässä ilman välikevennys-loikkia. Harjoittelin kaikkien kolmen kanssa syrjässä ja jokainen esiintyi hyvin. Iida oli luvannut esittää Mion, koska Mio esiintyy ryhdikkäämmin, kun etsii minua kehän laidalta.

Tuomari oli nopea arvostelemaan ja ennen kelpien aloitusta hän kävi tauolla, jolloin oli tilaisuus päästä kehään harjoittelemaan. Nefi ei enää toiminutkaan niin kuin aiemmin ja äiti joutui itse esittämään sen. Penne aloitti meidän porukasta nuorten luokassa, jossa oli yksi kilpakumppani vastassa. Penne esiintyi todella hyvin, mutta tällä kertaa sai EH:n ja tuli luokassaan toiseksi. Tässä kohtaa alkoi jännittää, joudunko itse Mion kanssa kehään, mutta Iida juuri ehti paikalle, nopea suunnitelma ja kehään, ilman sen enempää harjoittelemista. Valio-luokassa oli 5 urosta ja Mio esiintyi edukseen. Tuomari laittoi Mion luokkansa ykköseksi ja olin ihan, että WOU! tämä on jo tarpeeksi hyvä saavutus tälle päivälle. Parasuroskehässä katsoin kuinka tuomari siirsi Mioa aina edemmäs jonossa. Tuomari mietti Mion ja voitokaan käyttöluokan uroksen välillä ja lopulta osoitti Mion voittajaksi! Ihan mahtavaa!
Nefin vuoro oli seuraavaksi juniori luokassa, jossa oli 4 narttua. Nefi laittoi melko ranttaliksi, repi hihnaa ja pomppi välillä, mutta sai kuitenkin ERIn ja oli luokkansa 3. SAta ei tippunut tällä kertaa.
ROP-kehässä Mio sai vastaansa sievän Bestseller Parraveenan ja Mio oli lopulta voittaja!! Ihan mahtavaa! Tottakai me jäätäisiin ryhmäkehään, koska messarissa tämä olisi once in the lifetime.

Ryhmäkehiä alettiin kokoomaan vasta neljältä, eikä meillä ollut edes häkkejä koirille, kun ajateltiin pääsevämme nopeasti pois. Kokoomakehän halliin ei saanut mennä kuin koira ja esittäjä ja tippa linssissä päästin Mion Iidan matkaan, katsoin kehän kulkua oven suusta ja huikkasin Mioa juuri kun tuomari katsoi koiraa ja Mio seisoi niin ryhdikkäänä etsiessään minua. Tämän jälkeen juoksin ison kehän katsomoon odottamaan. Minun oli tarkoitus kuvata ja kädet tärisi jännityksestä, joten kuvaamisesta ei välttämättä tulisi mitään. Sydän hakkasi hulluna, kun kuuluttaja kuulutti kelpien kehään. Mio ravasi niin voittajana ja seisoi ryhdikkäästi. Suu loksahti auki, kun tuomari nappasi Mion jatkoon. Kuvaaminen oli jo sitä sun tätä. Tuomari juoksutti vielä jatkoon päässeet ja karsi vielä 4 jatkoon pääsijää. Ja Mio pääsi jatkoon!! Se oli ryhmän palkinnoilla!! Kuuluttaja kuulutti neljänneksi collien ja kolmanneksi cardiganin. Mio oli pembroken kanssa jäljellä ja olin varma, että corki voittaa, niin hyvin se ravasi. "Ensimmäinen. First. Australian kelpie" Mitä?! En aluksi edes tajunnut, kun olin niin paniikissa. Sitten aloin huutaa hulluna ja melkein itku pääsi. Juoksin heti Iidan ja Mion luo, kun he tulivat kehästä ja huudettiin Iidan kanssa molemmat. Käsittämätöntä! En voinut ymmärtää, että minun pikku-Mio on voittanut messarissa, vuoden suurimmassa näyttelyssä.

 Sitten vain odottamaan BIS kehää. Ruotsissa asti tuttavat asettuivat livestreamin äärelle. BIS kehä alkoi vasta kahdeksan maissa ja siirryin taas katsomoon seuraamaan. Tällä kertaa päätin olla kuvaamatta, sillä halusin keskittyä vain katsomaan. Sydän pamppaili taas, kun kelpie kuulutettiin kehään ja Mio ravasi lennokkaasti paikalleen. Tuomari kävi kaikki kymmenen koiraa läpi jonka jälkeen koirat poistuivat esittelyiden kanssa kehästä. Yksitellen sijoittuneet kutsuttiin palkinnoille ja meinasin kuolla jännityksestä, joka helpotti heti kun voittajaksi kuulutettiin harjakoira. Juoksin heti tämän jälkeen Mion ja Iidan luokse, eikä vieläkään ollut todellinen olo. Ei ole vieläkään, kun tätä juttua kirjoitan. Iida sanoi jo pari vuotta sitten, kun Mio oli nuori, "tuo koira juoksee vielä joskus ryhmävoittajana". Niin se juoksi ja vielä voittajanäyttelyssä. Ei voisi paremmin mennä. Mio teki historiaa olemalla ensimmäinen kelpie, joka voittaa ryhmän voittajassa! Minun pikku-prinssi <3

tiistai 11. marraskuuta 2014

Kuulumiset















Yllä olevissa kuvissa: Mio, Nefi ja Iisa.

Vaikka meistä ei ole kuulunut mitään, ei se tarkoita ettemmekö olisi tehneet mitään. Paljon on tapahtunut.

Kesälomalla käytiin paljon näyttelyissä. Eipä siinä kuumuudessa olisi muuta jaksanutkaan.
Erikoisnäyttely meni odotettua paremmin, kun Nefi-neppari päivän yli 5 kk voitti koko potin ollen BIS-pentu! Mio sai ERIn SAn AVO2. Miolla ei ollut turkkia, mutta vau miten se juoksi! Tuomari tosin sanoi koko ajan, että mene hiljempaa, mutta yritä siinä hidastella tuota. Iisa sai ERIn, ensimmäisen SAnsa ja oli JUN4.
Kesälomareissu tehtiin pohjoissavoon mökille ja siinä samassa käytiin kolmessa näyttelyssä: 2xVSP ja 1xROP, viimeinen SERT ja 3xCACIB.
Maailmanvoittajanäyttelyssä käytiin pyörähtää, ERI AVO4.



Tokossa ollaan kisattu kolme kertaa avoimessa hylätyn-, kolmos- ja kakkostuloksen verran. Joka kerta on parantunut molempien suoritus, eiköhän me ensi viikon kokeesta saada se ykköstulos. Mio on niin pirun innoissaan kokeessa, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Aina tulee harmillisia, yksittäisiä huolimattomuusvirheitä. Tokoa me treenataan n. 3 kertaa viikossa ja nykyään käytän pääasiassa nameja palkkana, jotta saan sen pidettyä edes vähän matalammassa vireessä.


Agilityssä ollaan kisattu epävirallisesti mölli luokassa. Se on niin vaikea ohjattava, että saa nähdä koska uskallan sen kanssa kisoihin. Toista se on Helmin kanssa! Me ei treenata koskaan, käydään vain möllikisoissa ja aina se on palkinnoilla tai tehnyt nolla radan. Keppejä en jaksa sille opettaa, joten meidän menestys jää mölleihin.

Ja kaikkein hienointa tässä vuodessa on ehdottomasti ollut läpäisty luonnetesti! Rotuyhdistys järjesti sen helsingissä 28.9. ja Mio oli tuolloin 2,5 vuotta. Tuomarin kanssa Mio taisteli kepistä hyvin muristen. Kelkka osuudessa Mio seisoi edessäni, väisti nopeasti kerran ja meni heti katsomaan pysähtynyttä kelkkaa ilman apua. Molemmissa raipan heilutus-uhkauksissa Mio seisoi edessäni/seinässä hievahtamatta, ei perääntynyt ja päästi tuomarin iholle asti, itsevarmasti. Haalari ja tynnyri eivät hetkauttaneet vakaata kalliota ja pimeässä huoneessa lähti heti etsimään minua. Laukausvarma ja 201p!! Eikä Mio haukkunut koko testin aikana :D Tuomarit sanoivat vielä että olipas mukavat kelpi-pojat (Mion lisäksi hyvänenaika aymo) viikonlopun testissä. Tuomari sanoi että vaatii suurta rohkeutta, puolustaessaan minua, seistä hievahtamatta ja vain tuijottaa. Kuitenkin Mio oli ystävällinen ja antoi pusun heti kun ylettyi. Mio ei muistellut pahalla mitään.

TOIMINTAKYKY: +2 hyvä
TERÄVYYS: +1 pieni, ilman jäjl.jäävää hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU: +1 pieni
TAISTELUHALU: +2 kohtuullinen
HERMORAKENNE: +1 hieman rauhaton
TEMPPERAMENTTI: +3 vilkas
KOVUUS: +3 kohtuullisen kova
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS: +++ laukausvarma

201 p.


Minulla on testi videolla, mutta kone on rikki tällä hetkellä, enkä saa videota koneelle (yritin sitä myös äidin koneelle, tuloksett). Laitan sen heti nettiin kun ihmeitä alkaa tapahtua.

Voittajanäyttelyyn 7.12. Lähtee Mio, Nefi ja Penne (musnat dubbo).

Helmi täytti jo 9 vuotta! Ei hidastu vauhti, mutta äänen käyttö se vaan lisääntyy ja kärkkäät mielipiteet. Kodinvaihtajana Helmillä on kova läheisyyden kaipuu, ja vaikka muidekin ihmisten huomio kelpaa, niin minun on se ainoa. Nuorena Helmi pissasi/kakkasi sisälle, vaikka se oli juuri ollut lenkillä ja vein roskat ja Helmi jäi sisälle, niin siinä ajassa se oli tehnyt tarpeensa. Vanhemmiten tämä tapa nostaa päätään välillä, varsinkin jos se on ollut hoidossa. Tai jos olen äidin luona ja käyn ulkona, niin se juoksee heti alakertaan pissalle. Helmi ei koskaan itke perääni, se on huomaamaton, mutta jättää kyllä jälkensä, jos tuntee olonsa väärin kohdelluksi.



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

BH-koe

Legenda kertoo, että Miolla on BH:n koulutustunnus. Kukaan ei tiedä miten siitä on suoriuduttu ja nimen edessä komeilee vain BH. Koe ei mennyt yhtään tyylipuhtaasti koiran tai ohjaajan osalta, mutta jäi kuitenkin hyvä fiilis kummallekin. kokeessa nähtiin laidasta laitaan suorituksia ja kaikki väläytti jotain omaa radalla. Ainakin oli mielenkiintoista seurattavaa. Kaikista virheistä huolimatta jokainen läpäisi kokeen :D
Oltiin Mion kanssa viimeisiä ja oma jännitys laski kun näki muiden suorituksia ja arvostelut. Meidän parina oli rotikka narttu, joka teki ensin seuraamis osuuden ja me olimme paikallaan olossa. Minun tuurilla rotikan ohjaaja unohteli ja teki hermostuksissaan väärin ja pitkitti meidän piinaa melkein kymmeneen minuuttiin. Näin sivusilmällä Mion makaavan koko ajan kiltisti paikallaan, kunnes se viime sekunneilla, kun rotikan ohjaaja huuta TÄNNE, Mio nousee istumaan! Minua ei haitannut enää tuossa vaiheessa, kun pisteitä ei lähtisi paljoa ja toinenkin koira oli noussut paikalla olossa ja saanut hyväksytyn.
Seuraaminen hihnassa oli perus levotonta eikä se mene pysähdyksissä istumaan! Treeneissä menee, kisoissa ei! Vaadin sen kokeessa joka kerta istumaan ja alkoi jo mennä hermo sen pelleilyyn. Seuraamiskaaviossa, yllätys yllätys, menin askelien laskuissa sekaisin koko ajan. Henkilöryhmässä Mio ei seurannut hyvin ja sain kokoajan muistuttaa sitä. Vapaana seuraaminen meni paljon paremmin ja videolta huomaa miksi. Minun asento on ihan outo hihnaseuraamisessa ja remmi kokoajan kireällä. Ihan kauheaa katsottavaa!!! :D Liikkestä istu ja maahan meni hyvin ja luoksetulo myös, mitä nyt vähän tuli vinoon ja törmäsi. Iloinen olen taas kerran Mion asenteesta, joka parani loppua kohden.

Kaupunki-osuus oli kauppakeskuksen parkkipaikalla ja koska oli lauantai, hälinää oli muutenkin paljon. Juoksijoita tai pyöräilijöitä ei edes huomannut. (Olen tietokoneiden kanssa ihan käsi, enkä jaksa ladata videoita kun ei onnistu)

Sunnuntaina sukulaiset olivat Turussa ja kävimme kierroksella ensin siskoni luona ja sitten minun luona. Nefi-neidin otin mukaan katselemaan kaupunkia. Sisko asuu keskustassa tuomiokirkon lähellä ja kuinka ollakkaan kadut täynnä ihmisiä katsomassa partiomarssia! Auto mahtui ainoastaan puutorin parkkihalliin eikä Nefillä ollut mitään ongelmia liikkua hallissa tai liukkaassa rappukäytävässä. Puutorin puistossa hengattiin hetki ja Nefi söi ruokansa siinä hälinän keskellä. Partiolaiset marssivat juuri siskoni talon edessä, jossa oli myös kova ryysis. Silti Nefi reippaana tyttönä halusi itse kävellä (ei missään nimessä sylissä voinut olla) rumpujen saattelemana sisälle. Hissikään ei tuottannut ongelmia ja siskon luona Nefi oli kuin kotonaan: lattialla olleet säärystimet tapettiin heti.

Oltiin muuten myös match showssa vappupäivänä Jennin ja Pennen kanssa. Räntää satoi ja tuuli ja paikalle päästyämme järjestäjät olivat lähteneet kurjaa ilmaa karkuun. Yksi tuomari ja järjestäjä olivat jääneet ja talkoo voimin laitoimme mätsärin pystyyn. Mio oli punaisten toinen ja Penne sinisten kolmas.

Perjantain agitreeneissä harjoiteltiin takaaleikkauksia ja onneksi olin juuri paripäivää aijemmin harjoitellut kunnolla irtoamista vaikka minä juoksen minne sattuu. Treenit onnistui todella hyvin ja tehtiin vielä vaativampaa kuviota. Kyllä se siitä!

Hakutreeneissä otin viimeksi ilmaisuja koko paketissa. Ensimmäiset rullat toi nopeasti ja näytölle lähdettäessä maalimies huusi, jotta saatiin nopea näyttö. Viimeisellä maalimiehellä Mio jäi rullan kanssa sinne ja kysyi, josko maalimies voisi heittää sen. Palautti kuitenkin kiltisti kun muistutin tuo-käskyllä. Viimeisellä maalimiehellä on frisbee loppupalkkana.

Eilen järjestimme yhdistyksen haku-porukoiden kanssa mölli haku-radan. Kisaajia oli 4 ja Mari on muutamaa koe-arvostelua vaille tuomari. Todella valaiseva kokemus! Mari kertasi aluksi kokeen kulkua ja mitä pitää olla mukana ja huomioida. Suorituksia ja niiden arvosteluja katsoessa nousi niin suuri motivaatio päästä kisoihin ja ehdottomasti treenataan alokas-luokka kesällä valmiiksi ja syksyllä kisoihin.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Tulijaisia Tanskasta

Tiistaina äiti haki Tanskasta pennun kotiin ja oltiin eilen Mion kanssa katsomassa sitä. On se sulonen! <3 eihän pennut yleensä ;) Energiaa löytyy ja kaikella taistellaan raivokkaasti, frisbeestä muovipulloon. Ja nimi.. Nefi. Semmonen. Tulee kuulemma sanasta Nefertiti.


Ollaan Mion kanssa hakuiltu kunnolla. Viikko sitten keskiviikkona oltiin uudessa maastossa ja talloessa aluetta läpi, eteen sattui sopivasti vaneriarkku. Siitä umpipiilo-treeni ja voi sitä riemua kun Mio löysi maalimiehen sieltä! Ei tuottanut ongelmaa tuollainen uusi juttu metsässä.
Mio uppoaa suoraan syville pistoille ja laitoin maalimiehen lähelle katsoakseni avaako se nenän vasta loppumetreillä. Turhaan epäilin, avaa nenän jo heti radalle tultaessa.
Viime maanantai järjestimme yhdistyksen haku-porukoiden kanssa yhteistreenit ja paikalle pääsi 10 reipasta koirakkoa, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Menimme Mion kanssa haastavalle radalle, joka tallottiin jyrkkään mäkeen. Toinen puoli oli loivaa avointa alamäkeä ja toinen jyrkkää, osaksi avointa, osaksi ryteikköä ja takaraja lorkeaa kalliota, jonne koiran piti kiivetä maalimiehen luo. Onneksi meidän koutsi Mira on tehnyt meille hyvän ja täsmällisen pohjan hakuun, eikä maasto tuottanut ongelmaa Miolle. Aluksi oli tarkoitus ottaa molemmille puolille 4 suoraa, mutta lämpötila nousi lähes kahteenkymppiin ja maasto oli raskas, niin tehtiin kolme molemmille puolille.
Olin todella tyytyväinen Mion työskentelyy vieraassa maastossa vierailla maalimiehillä ja päivä oli kaikinpuolin onnistunut.

BH-koetta silmällä pitäen ollaan käyty pk-kentällä syömässä iltapalat paikallamakuun palkaksi. Olen vaihdellut aikaa puolesta minuutista viiteen. Lyhyitä aikoja olen ottanut joka toinen kerta, koska tällä hetkellä Mio makaa hievahtamatta ja haluan vahvistaa sitä, ettei se vaihda asentoa.

Päästiin agilityn perjantai ryhmään, jossa kouluttajana Heidi viitaniemi, joka toimii myös tuomarina. Hänellä on mukava tyyli kouluttaa ja kehottaa koittamaan radalla eri ohjaustyylejä ja katsomaan mikä itselle ja koiralle sopii parhaiten. Ei tarvitse tehdä ainakaan vielä liian laskelmallisesti :D

Helmi aloitti juoksut pari viikkoa sitten eikä se ole vuotanut juuri ollenkaan. Kuulemma tälläisiä juoksuja on muillakin ollut tänä keväänä. Ensimmäisen viikon Mio ei ollut yhtään kiinnostunut, vaikka kuinka Helmi ketkutti itseään. Vasta parhailla päivillä Mio sekosi täysin. Sekoaminen tapahtui lenkillä ja jouduin juoksemaan Helmi hihnassa koko matkan, enkä saanut pysähtyä mistään hinnasta, sillä Mio juoksi Helmin kylkeen liimautuneena, odottaen tilaisuuttaan. Koko matka Mio oli vapaana, omassa pikku kuplassaan se ei edes nähnyt ohitettuja koiria. Itselle tämä lenkki oli askel lähemmäs kesäkuntoa!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuvapäivitys

Nopea päivitys kuvia, kun en jaksa kirjoittaa. Kuvissa Lyyti, Mio, Kamu ja Helmi, sekä kissat: keltainen Kitty ja Mustavalkoinen möhköfantti Stig.



















maanantai 31. maaliskuuta 2014

Tanskan matka

Minun rakas oma kulta mussukka täytti jo 2 vuotta!!! En vaihtaisi mistään hinnasta pois. On se vaan niin täydellinen! Nyt tulee mieleen siskonpeti sarjan äiti koneella ja tosiasiassa mulla menee hermot. Ei onneksi, sillä Mio nukkuu kiltisti sohvalla, kun on riekkunut koko viikonlopun Pennen kanssa ollessaan hoidossa Jennillä. Me nimittäin matkustettiin äidin kanssa Tanskaan. (Jennin ottamat kuvat Miosta, Pennestä, Ellestä ja Santerista)


Perjantaina oli operaatio Mion väsytys tallilla ja ratsastuslenkillä ennen kuin vein sen Jennille. Sinne Mio jäi iloisena leikkimään Pennen kanssa. Menin yöksi äidille, koska herätys oli 2.30! Enkä paljon nukkunutkaan. Kuitenkin pirteinä jännityksestä lähdimme iloisina matkaan ja koska aina unohtuu jotain, niin tällä kertaa eväät, jotka oli tarkoitus syödä terminaalissa. Onneksi ei sen pahempaa, mutta kun kävimme huoltoasemalta hakemassa uudet eväät, niin eikös nekin jääneet kassalla?! Kannattaa maksaa ja jättää sinne! No hain ne kuitenkin nöyränä pois. Toinen töppäys (ei minun tämäkään) oli parkkipaikan kanssa. Meidän oli tarkoitus jättää kaukoparkkiin, koska se on halvempi. Päädyimme kuitenkin suorinta tietä lentokentälle ilman törmäämistä mihinkään kylttiin kaukopaikasta ja jätimme auton kiireessä lentokentän parkkiin, joka tuli maksamaan sievoisen summan. Liput jouduimme lunastamaan automaatista ja tällä kertaa minä sössin nopean ongelmaratkaisu-kyvyn (äkkipikaisuuden) takia ja päädyimme istumaan erilleen toisistamme. Olipahan ainakin molemmilla ikkunapaikat!

Tanskassa etsimme autovuokraamon tiskin ja jäimme odottamaan Maijan seuruetta, jonka lento tuli vähän myöhemmin. Maija (Maiskis-kennel) haki sijoitukseen aikaisemmasta pentueesta nartun ja kätevästi pääsimme samaa matkaa kasvattajan luokse. Alkumatka ei kuitenkaan sujunut kätevästi, sillä tie oli pitkän matkaa täynnä kaupungin työläisiä korjaushommissa, eikä jono liikkunut sujuvasti 20 minuuttiin. Ja saatiimpa hajotettua tuulilasikin kiven iskusta. Onneksi oli kalliimpi sopimus, jossa ei tarvitse maksaa renkaiden tai tuulilasin rikkoutumista. Ja onneksi matkustimme viisaampien kanssa, jotka olivat ottaneet selvää, ettei nopeampi lautta-reitti ole käytössä. Ajoimme siis kiertotietä.

4 tuntia taittui nopeasti ja olimme ajallaan Brigitan luona. Pennun hakijoilla ei ollut enempää aikaa, kuin kirjoittaa paperit kuntoon, sillä heidän lento oli vielä samana iltana.
Brigitta asuu maalla ihanassa kartano tyylisessä talossa ja maisemat oli ihan mielettömät! Hänellä on kotonaan yksi kelpi narttu Cooma, jolla on sama emä, Dixie, kuin meidän pennulla. Cooma oli ollut Sofian luona ruotsissa ja he olivat juuri tulleet takaisin. Sofian  kuvia kannattaa käydä ihastelemassa! Näimme myöhemmin myös Cooman veljen. Kaikki koirat olivat mielettömän kivoja! Toiminnallisia, sosiaalisia ja hulluja kelpieitä :)
Olimme aluksi ulkona pentujen kanssa ja kaikki olivat todella rohkeita ja jokainen taisteli hyvin. Erityisesti meidän pikku prinsessa <3 Jonkin ajan päästä siirryimme sisälle pentujen kanssa, joimme kahvit ja juttelimme kelpeistä. Brigitta on todella mukava ja meillä oli täysin samanlainen ajatus kelpeistä ja olen niin tyytyväinen, että saimme häneltä pennun.
Sofia vei meidät ystävällisesti juna-asemalle, kun juuri lähtömme aikaan saapui pennun hakijoita. Sofia on näillä näkymin tulossa maailman voittajanäyttelyyn Helsinkiin, joten ilmoittakaahan koiranne mukaan, niin saatte niistä kaupan päälle kauniit kuvat kelpiegalleriaan ;)

Junamatka kesti n. 3 tuntia ja kööpenhaminan rautatieasemalla pienen sekoilun jälkeen saimme ostettua liput lentokentälle menevään junaan. Kello oli yhdeksän ja pieni väsymys painoi, eikä olisi enää jaksanut zombailla ympäriinsä. Silti me urhoollisesti talsimme ympäri terminaalia, kun jokaisella apua kysymältämme henkilöltä oli eri näkemys hotellin bussin lähtöpaikasta. Onneksi oli äiti matkaseurana, joka ei hylkää luovuttamis pisteessä olevaa, raivoavaa tytärtään. Päättömän säntäilyn jälkeen löysimme pysäkin ja odotimme ikuisuuden, molemmat turpa kiinni, kunnes bussi saapui ja vei meidät hotellille. Paikka yllätti positiivisesti, sillä hinnan perusteella olisi luullut hotellia huonommaksi. Menimme melkein samantien nukkumaan, mutta koska kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin, saimme toistamiseen nukkua ruhtinaalliset neljä tuntia. Aamulla siirryimme hyvissä ajoin lentokentälle ja söimme siellä.
Alle vuorokaudessa näimme koko Tanskan auton ja junan ikkunasta. Vuoden päästä paremmalla ajalla ja toivottavasti samalla kokoonpanolla + (tietenkin) Mio, saavumme takaisin Tanskaan kennel-leirille.

Pennun nimi on skovfarmens chocolate miss misty ja muuttaa siis äidin luokse. Minulle ei tule kolmatta koiraa! :D