Pentu oli eloton ja sitä elvytettiin yli tunti ja se virkosi siitä, mutta ei kuitenkaa alkanut syömään :( Kuudes pentu (narttu) syntyi kuolleena. 7. pentu (narttu) syntyi elottomana, mutta onneksi se ei tarvinnut paljon elvytystä selviytyäkseen. Pimulla tuli vielä supistuksia, mutta pentua ei syntynyt. Soitettiin päivystykseen kahden aikoihin ja siellä kehotettiin seuraamaan tilannetta. Tässä kohtaa lähdin kotiin ulkoiluttamaan omat koirani ja nukkumaan pariksi tunniksi ennen herätystä töihin.
Äiti lähti Pimun kanssa aamulla lääkäriin ja röntgenissä näkyi vielä yksi pentu(narttu), joka syntyi kuolleena ilman leikkausta.
Kuvassa ensimmäiset 4 hyvinvoivaa pentua.
Tragedian jälkeen on vain tyytyväinen että Pimu ja viisi pentua voi hyvin. Pimu on todella hyvä äiti, rauhallinen ja varma. Lääkärikin kehui miten hienosti se käyttäytyy stressaavassakin paikassa.
Seuraavan päivän punnituksessa muut olivat nostaneet painoa paitsi viimeisenä syntynyt tyttö. Kaikille annetaan nutriplus-geeliä päivittäin lisäravintona.
Pennut 63 vuorokautta astutuksesta. Tuon kokoisina ne olisi pitänyt syntyä. Kaikki voivat hyvin.
Fasu synnytti aikoinaan normaalisti, Kengulle tehtiin keisarileikkaus ja Pimu synnytti ennenaikojaan ja kuolleita pentuja. Pimun siskoista Lyytillä ja Iinalla on taipumus kohtutulehduksiin. Huolettaa tuo kelpieiden lisääntynyt ongelma synnytyksissä, ja kohdunrakenteellisesta heikkoudesta, ja nuo ongelmat tulevat selvästi esiin tietyistä suvuista (vaikka kaikille niitä sattuu). Ja harmittavasti suomen kelpie-kanta edustaa pääasiassa tuota linjaa :( Ei ole helppoa tämä.
Toinen pelottava asia on selkäongelmat, joita putkahtelee tuon tuosta esiin kaikista suvuista. Tavallisen eläinlääkärin sanaan ei ole luottaminen tässä asiassa, vaan kuvat on pakko lähettää spesialistille ennen kuin voi sanoa koiransa olevan terve selästään. Ja kuvat pitää ottaa myös sivulta. Ruotsissa ei ole pahemmin perehdytty selkäongelmiin (tai silmäongelmiin) ja kelpieiden kuvitellaan olevan terveitä niiltä osin. Tosiasia on että niitä ei tutkita ja nän poissuljetaan sairaus. Ne koirat (tai niiden jälkeläiset) jotka sairastuvat ovat vain yksilöitä eivätkä estä niiden lähisukulaisten käyttöä jalostuksessa, koska kuvitellaan että ongelma ei ole niin yleinen rodussa. Harmittaa kun en pääse kuuntelemaan sbcak-yhdistyksen järjestämää seminaaria, jossa asiantuntija tulee puhumaan selkäongelmista.. Miolla on terveystarkastukset edessä tänä vuonna enkä toivo tällä hetkellä mitään niin paljon kuin että se olisi terve kaikin puolin. Helmi pääsee myös mukaan silmäpeilaukseen.
Tuija Seren toko-kurssin viimeinen kerta oli torstaina ja näillä vinkeillä jatketaan ja osallistutaan kesällä kerta-harjoituksiin aina tarpeen tullen. TPH:n tottis koulutuksiin osallistutaan aina torstaisin ja haku-treenit jatkuvat keskiviikkoisin. Aina kun mahdollista, käydään paimentamassa lampaita Kaisan luona. Ilmoittauduin toukokuussa järjestettävään paimennuspäivään. Siitä se lähtee :) Viimetipassa päätin ilmoittaa Mion Lahden näyttelyyn ja sitä silmällä pitäen menemme tänään humputtelemaan mätsäriin.
